Lue keskustelun säännöt.
Aika surullista tajuta, kuinka yksinäinen loppujen lopuksi olen...
31.01.2012 |
Päivät kuluvat vauvaa hoitaen ja illat sitten lasten kanssa oleillen tai netissä pyörien. Mun elämä on tylsää. En juurikaan näe kavereita, en käy missään. Olen vain. Aika surullista.
Kommentit (7)
se on surullista, jos yrittää etsiä seuraa, mutta ei silti sitä löydä.
Mutta jos et ole tehnyt tämän eteen mitään, niin sitten se ei ole surullista. Sitten se on vain valintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avoimessa päiväkodissa raskaana ollessa esikoisen kanssa ja kovin näytti olevan omia pikkuisia piirejä siellä äideillä. Tosi vaikea yrittää päästä joukkoon mukaan, joten en todellakan halunnut kokea kolmannen kerran samaa pettymystä. Mielummin leikin kahdestaan leikkipuistossa esikoisen kanssa vauvan nukkuessa vaunuissa.
Olemme siis asuneet nyt kohta vuoden täällä ja sinä aikana en ole saanut yhtään ystävää :(
-ap-
Esittele itsesi, rupea juttelemaan jostain arkipäiväisestä ongelmasta vaikka vaipoista tms, kerro itsestäsi, yritä saada selville onko naapurustossa äitejä. Se ei ole välttämättä helppoa mutta jos olet tosi sitkeä niin varmasti saat kavereita. Pari kertaa ei riitä tutustumiseen välttämättä jos ei kehkeydy todella hyvää keskustelua. Kyse on paljon itsetunnosta ja rohkeudesta. Teet palveluksen lapsillesikin olemalla sosiaalinen.
Katso onko seurakunnalla äiti-lapsikerhoja. Jos pieni uskonnollisuus, tavallisimmin joku alkurukous tai pieni hartaushetki, ei sinua häiritse, se voisi olla kiva paikka, koska siellä on vetäjä ja lastenhoitokin, jolloin on helpompi tulla mukaan keskusteluun.
ja muistathan, että vaikka joka on lyöttäytynyt yhteen kolmannan ihmisen kanssa, ei vältämättä ole tyytyväinen ja haluaisi jotain muuta.
sitkeyttä!
Ne, jotka ei luovuta pikkuhiljaa ystävystyy keskenään ja heistä tulee ystäviä. Heistä jokainen on joskus ollut ensikertalainen, heistä jokainen on vaan sinnillä jatkanut kunnes tutustuneet ihmisiin.
Nimim. ent. ulkopuolinen, sittemmin sisäpiiriläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaiholla muistelen tota aikaa. Nyt nuorin on jo 10-vuotias. Huoh
Onko alueellanne avoimia päiväkoteja tai asukaspuistoja? Vauva-aika on herkästi yksinäistä jos ei löydä mihinkään äitien porukkaan. Siinä joutuu tekemään töitä, jos asuu vaikka uudella paikkakunnalla.