Pitäisikö lapsen muuttaa isälleen,auttakaa paskaa äitiä?

Just en keksi miten teillä on asiat tuohon pisteeseen menny. Mutta pistät sen pojan nyt pihalle. Isälleen tai soitat lastensuojeluun ja sanot että sinä et enää pärjää.

Tai lähetät pojan sosiaalitoimistoon kertomaan, että hänellä ei ole enää kotia asiaa vaan on asunnoton.

käytöstä, et missään nimessä. Selvästi pojalla on muutakin ongelmaa kuin teini-ikä. Ehkä on ollut vanhempien eron takia kovilla, ja siksi oireilee noin? Kaipaisi enemmän isäänsä lähelleen, siis sinun lisäksesi? Jos näkee isää harvoin ja hänestä tuntuu siltä, ettei isä välitä.



Yritä jaksaa poikaasi, jos vain jaksat. Ole edelleen se sama ystävällinen, tiukka, mutta rakastava äiti. Saat kyllä palkinnon siitä, kun poika kasvaa ja katuu tekojaan.

Mä en tiedä mitä tehdä. Olen ollut yh, ja vanhempi lapsista muutti taannoin omaan kotiinsa, opiskelun päättäneenä ja työpaikan saaneena, kaikki ok.

Nuorempi on aina ollut vähän haastavampi, mutta nyt tuntuu, että en halua asua hänen kanssaan enää yhtään. Opiskelut ja muu elämä ok, hän on vain aivan kamala minua kohtaan, ja selvästi lähtenyt mopo käsistä, kun sisarus ei ole enää täällä, vaan tietää etten pärjää hänelle kahdestaan. Ison, aikuisen miehen kokoinen teini odottaa palvelua, ei tee MITÄÄN kotona, saa raivokohtauksia kun pyydän tekemään mitä tahansa (kuten viemään välillä roskat), haukkuu minua ja heittelee tavaroilla.

Kaiken huippu oli nyt, kun sairastuin pahaan flunssaan. Hän ei auta minua lainkaan, tiskit kerääntyvät pöydille, roskat mätänevät paikalleen, pyykit koneeseen ja kun en kuumeltani päässyt kauppaan, tämä paskapää kieltäyi menemästä sinne, ja haki ITSELLEEN ruokaa ja vahti 2 vrk että minä en koske HÄNEN ruokiinsa. 2vrk kuluttua pääsin itse kauppaan. Mulla on niin paha mieli, makaan kipeänä sängyssä, hän ei mene kauppaan ihan siksi koska voi kieltäytyä, ja hakee itselleen ruokaa ja esim, herättää minut huutamalla, että et kai sä vittu ole ottanut mun leipää! Joo en ole.

Olen aina laittanut hänelle vastaan, ollut pahojakin yhteenottoja, mutta periaatteena on ollut ollut että minä määrään, minä olen aikuinen, älä yhtään yritä mulle. Nyt kun sisarus ei enää ole kotona, tunnen itseni niin avuttomaksi ja turvattomaksi. Teinissä ei tietenkään koskaan ole vikaa, minä olen kusipää, ja minä ansaitsen tuollaisen kohtelun. Mikään puhe ja perustelu siitä, että yhdessä tässä eletään, ja kaikki auttavat toisiaan, ei auta. Välillä hän on kiva söpö, nykyään ehkä 2 päivää kuussa...

Isä on ollut joskus todella kateissa (toinen perhe) mutta asuu nykyään yksin ja ihan ok, tosin ei ole jämäkkä kuten minä eikä kauheasti kotoakaan, mutta mä en kestä enää tätä kauheaa oloa kodissani.Isä on kyllä aiemmin auttanut mua näissä konflikteissa puhumalla lapselle, kun olen ensin kertonut, että nyt sun pitäisi auttaa mua. Tämä on vastoin kaikkea mitä ajattelen, tiedän hylkääväni lapseni, mutta en voi jatkaa näin.Kakara koettelee mua, enkä mä pärjää sille, ja mulla on niin paha mieli kun ei pidä mua missään arvossa ja nauttii kun hänellä on valtava päättää kaikesta, jopa siitä että sairaalle ei anneta ruokaa, syödään vain itse.Ei näin voi elää.

Mitä mä teen? Hänellä kaikki muutoin ok, vain minulle on kauhea. Kiitos kun sain tilittää.

Minkä ikäinen poika on kysymyksessä? Ja onko sulla mitään käsitystä siitä, miksi hänestä on tullut tuollainen? Siis mistä on noin kovin vihainen ja katkera sinulle?

Joka tapauksessa, ei sun tarvitse tuollaista kotonasi sietää. Tee asia lapselle selväksi, ja toimi.

voisi oikeasti olla aiheellinen - siis niin että tekisit sen itse.

ihan tosta noin vaan, vieköön sossut pois? Haloo!! Miksi tuollaiset ihmiset edes hankkivat lapsia? Poika on ehkö nyt pois hallinnasta mutta ei ole väkivaltainen käytökseltään, vain ilkeä. Sen takia ei voi potkia lapsia pihalle!

tiukkana, jos makaa sairaana sängyssä eikä saa edes ruokaa?



Itse lopettaisin rahan antamisen kakaralle kokonaan.

Siis enhän minä ollut sitä taivasalle heittämässä. Isälleen tai sossun vaivoiksi. Mutta parasta olis tehdä se ls ilmoitus ja vaatia huostaanottoa heti paikalla!

Äiti ei näköjään pärjää ollenkaan, joten on aivan turha sanoa, että psitä poika kuriin. Hänellä ei ole siihen keinoja, joten se ei ole vaihtoehto.

Ihan oman turvallisuutesikin takia. Tuosta ei ole kovin pitkä matka siihen, että poika muuttaa uhkaavaksi. Joko muutto isälleen (vaikka olisi kiltti isä, niin miehille pojat eivät kiukuttele niin paljon) tai muutamaksi viikoksi käytöstapoja opettelemaan lastenkotiin vai mitä laitoksia ne teineille nykyisin ovat.

yhteys lastensuojeluun ja jonnekin hoitoa saamaan kun on vielä alaikäinen?? ja pystyt johonkin vaikuttamaan???

kauan kun käytös on ala-arvoista. Jos ei kaupasta tuo äidilleen mitään, ei itsekään saa rahaa ruokaan. Ja äiti _todellakin_ syö sitä leipää, ja muita ruokoa minkä poika kotiin toi, ei pojalla ole niihin yksinoikeuksia. Äidin pitää uskaltaa olla tiukkakin äiti, vaikka kuumeessa sitten. Kyllä suurin osa äideistä joutuu lapsiansa hoitamaan ja kasvattamaan kipeänä, itse ainakin olen joutunut. Oksennustaudissakin olen itse hoitanut lapsia. Jos poika alkaa fyysisesti uhkaavaksi, se on sitten jo eri asia.

liian herkkä, kun yleensähän ongelmia on vasta kun teini ryyppäää ja heiluu teillä tietymättömillä. Että mitä mä valitan siitä, että teini on ilkeä, itsekäs ja patalaiska. Mutta jotenkin tämä katkaisi kamelin selän, että kun olen kipeä ja siis sairaslomalla töistä, mulle aletaan ekana huutaa, että vittu sä mikään kipeä ole, miten niin olet muka kipeä, en vittu mene kauppaan, mene vittu ite äläkä esitä. Ja siitä 4 päivää samaa paskaa tauotta. Mä olen miettinyt sitä, kuinka kauheaa oli kun lapset oli pieniä ja sairastui, ja oli pakko lähteä vaan kauppaan kun ei kukaan auttanut. Että on tosi helpottavaa kun lapset kasvaa enkä ole ihan yksin vastuusssa kaikesta. Ja nyt on mennyt 15 vuotta, ja vieläkään kukaan auta, ja lisäksi katson vieressä kun se lapsi syö ja huutaa, että mun ruokiin et koske.

Mun on niin ikävä sitä vanhempaa lasta, joka sanoi tolle aina, että kuinka olet noin törkeä äidille, ja se hoiti kaikki asiat kun en voinut.



Nyt mä vaan itken täällä, eikä hyviä päiviä enää ole. Aiheutanko mä tolle jonkun trauman jos laitan sen isälleen asumaan? Pitäisikö vaan kestää, mä tunnen itseni vaan niin pieneksi ja heikoksi, vaikka tiedän että toi on hormoneissa heiluva teini...Mä huudan takaisin, mä otan x-boxin pois, mä yritän asettaa rajoja, mä yritän puhua, mä itken kylppärissä niin että se tietää sen kyllä, en keksi enää mitään muuta kuin saada sen muualle mua kiusaamasta. Pilaanko sen elämänä ja se tilittää terapiassa hylkäämistään loppuelämän? Isä ei ole mikään Vuoden Faija, mutta ei ole muutakaan.







ap

murkkuikäisistä? ja yleensäkin ihmisistä erilaisissa elämäntilanteissa?



joskus kun tilanne on vaan se että ei yksinkertaiseti pysty, eikä keinoja ole. Sitä varten suomessa on sosiaalihuolto ja lastensuojelu jne. Että saa hakea apua kun ei enää omat voimat riitä!



Vähän sellainen kaikki tietävän kapea katseisuus paistaa läpi...

Sillä on kesätyö-säästöjä edelleen, lisäksi käy auttamassa yhtä sairasta ihmistä ja saa siitä pikkurahaa. Se on siis ihan Jekyll ja Hyde. Koko alkutammikuun teemana oli, että ihan kaikki tekemäni ruoka oli PASKAA. Siis kaikki. No, lopetin ruuanlaiton ja ostin sille viikon samaa nuudelia. Varoitin etukäteen, kun 3 viikkoa olin kuunnellut tätä hyi vittu mitä paskaa-jopa aiemmin hyvistä ruuista. No, viikon se söi nuudelia ja osti omilla rahoillaan herkkuja, mutta tajusi lopettaa sen paskaa ruokaa jankuttamisen. NO, sitten mä tulinkin kipeäksi, viikon ehti kaikki olla hyvin.



Syksyn teema oli liika pelaaminen, sai raivareita kun peliaikaa yritettiin rajoittaa. No, otin isänsä kanssa pelikoneen 4 viikoksi pois, ja se asia on nyt ok, pelaa enää sovitun tunnin viikossa.



Mutta aina, ja koko ajan, tulee jokin uusi juttu...Mistään erosta ei kärsi, siitä on 15-vuotta aikaa, ja viettää isänsä kanssa aikaa ihan tarpeeksi. Sen tosiaan ainoa ongelma olen minä. Viimeisen 2 kk aikana on mennyt viikon hyvin ilman mun jatkuvaa haukkumista ja raivoamista. Kotitöitä se ei ole tehnyt koskaan, vaikka ihan koko ajan on asiasta puhuttu.



ap

kun toisaalta on aika vanha, mutta tunti peliaikaa viikossa?

Veljeni oli tuossa iässä ihan kamala äitiäni kohtaan. Hajoitti oviakin kotona, äiti osteli uusia...kesti ja kärsi, komensi mutta rakasti enemmän.



Nyt tämä sama teini on jo nuori mies ja saanut hyvän koulutuksen ja ammatin. On hyvä työssään, raha-asioissaan, ei juo, ei polta. Kohtelee äitiään kun kukkaa kämmenellä, auttaa tarvittaessa ja ei enää haistattele.Tuo voi mennä ohi siis pian. Ongelmia voi tulla enemmän tuolle pojalle, ja äidillekin, jos vie kotoaan herkän pojan pois. Kannattaa käyttää äidin omaa intuitiota tässä asiassa.

ja olen usein ajatellut, että jos olisin yh niin en kyllä kestäisi; nyt kun minä en enää jaksa, mies ottaa ohjat käsiin, ja kun hänellä pettää hermot, minä voin tulla apuun, todella tarvitsemme kummatkin, jotta jaksamme teinin kanssa.



En siis yhtään ihmettele, että olet aivan lopussa, ja nyt on minusta hyvä hetki antaa teinin isän tulla apuun, ei se tarkoita lapsen hylkäämistä. Juttele ensin exäsi kanssa, että onhan hän valmis ottamaan teinin luokseen asumaan ainakin joksikin aikaa, ja sen jälkeen puhutte asiata yhdessä teinin kanssa. Muista sanoa, että rakastat häntä, mutta koska hänellä selvästi on tällä hetkellä paha olla, niin ajattelitte, että hän voisi asua jonkin aikaa isän luona, jos tilanne vaikka rauhoittuisi ja hän alkaisi voida paremmin. Ja että hän tietenkin käy sitten sinun luonasi, ja vaikka ensi kesänä/vuoden päästä tai miten nyt sovittekaan, voisitte uudelleen keskustella asiasta ja miettiä, missä teini jatkossa asuu. Ja sanokaa, että isä kovin mielellään hänet ottaisi luokseen.



Eli teini isälle, mutta rakkaudella, sen vuoksi että ajattelette sen olevan teinille parasta, ei siksi ettet sinä enää kestä häntä. Koska sitähän tuollainen käytös myös osittain on, teini testaa, rakastetaanko häntä silti, vaikka hän on noin mahdototon. Ei se toki sitä tietoisesti tee, mutta teini-ikään kuuluu, että tavallaan näytellään tuollaisia draamoja ja yritetään saada vanhemmat siihen pisteeseen, että ne heittää teinin ulos tai että ne ainakin toivoo sitä.



Myöhemmin teini kyllä häpäää käytöstään ja on onnellinen, jos onnistutte nyt purkamaan tilanteen ilman, että sen tarvitsee epäillä sitä, rakastetaaanko häntä. Mutta jotain on tehtävä, tuollaisena tilanne ei voi jatkua, et jaksa sitä.



Voisitte myös varata ajan perheneuvolaan/nuorisoklinikalle, jossa voitte käydä keskustelemassa tilanteesta ja jossa teini ehkä voisi yksinkin käydä purkamassa mieltään. Me käymme vastaavassa oman teinimme kanssa, ja siitä on ollut ihan kauhean paljon apua. Teinit kuulema käyvät noissa ihan mielellään, vaikka kotona saattavakin sanoa jotain ihan muuta.

Pelaa sovitun TUNNIN viikossa? YHDEN tunnin? Viekää se pelikone kokonaan pois, eihän tunnissa edes kannata aloittaa. Ei ihme että sai raivareita jos raja on noin naurettava.

muuttaisi isänsä luo?



Jos sanoo (uhmassaan), että OK, niin eikun hoitamaan muuttoa eteenpäin. Soitat teinin kuullen heti isälleen jne.



Mielestäni teet jätkälle karhunpalveluksen, jos sallit vielä huonoa käytöstä itseäsi kohtaan. Siitähän se oppii, miten käsitella muitakin naisia elämässään.

Kerro pojalle, että jos käytös ei muutu niin kuukauden sisällä muutto isälleen ja siellä saa olla sitten täysikäisyyteen asti. Ruokahuolto ja kaikki muukin todennäköisesti menee huonommaksi, mutta sitä saa mitä tilaa.

Hän on jo 16, ja syksyllä pelaaminen oli päivittäinen tappelunaihe (esim. 8h pvä) ja koneen viemisen jälkeen jälkeen tunti päivässä. Sorry virhe.



Aiemmin, kun olen käyttänyt isälle muuttamista hän on kieltäytynyt, (myönnän, että olen sanonut asiasta suutuspäissäni, että jos noin vaikeaa on mun kanssa ja täällä asua, niin muutapa sinne mun puolesta) mutta nyt väittää että se on ok hänestä. Isä on reissussa, laitoin tekstarin (ja selitin mitä taas on tapahtunut), ja se vastasi että sopii hänelle. En tiedä kelle oikeasti sopii mikäkin, mutta mä en voi elää näin.



Loukkaantunuthan toi lapsi on siitä, että sanon että nyt muutat isällesi kun raivoat täällä vain, mutta mä alan oikeasti olla tosi loppu. Ja totta, että iseille ei käytäydytä ihan samoin, sitäpaitsi isä on tota isoa teiniäkin isompi...Ja kyllähän sitä voi väkivaltaiseksikin sanoa, heittelee mua käteen osuvalla ihan normijuttuna, ja myös esim. potkii huonekaluja.



Uskon että tilanne on aika sama kuin sulla, joka kertoi veljen rikkoneen ovia ja olleen kauhea äidille. Uskon ja näen, että tosta tulee fiksu aikuinen, sillä on oikeasti asiat ok, tunnollinen koulussa, kivoja kavereita jne mutta mä en kestä tätä kohteena oloa enää yhtään. Mua vaan hävettäisi sanoa kelleen, että se muutti isälleen, tunnen itseni tosi oudoksi ja epäonnistuneeksi. En tajua miten voin sanoa sen kellekään, en edes tiedä, miksi se on NOLOA. Etten jaksanutkaan enkä pärjännytkään?