Ajatteletko koskaan, että "jos olisin kasvattanut tuon kaverin lapsen, lapsi olisi paljon fiksumpi

Sen sijaan olen joskus kyllä ihmetellyt, miten tiukkapipoisia kasvattajia jotkut ystäväni ovat.



Tämä on ehkä vähän lapsellista, mutta olen miettinyt, voisiko se johtua siitä, että he ovat koiraihmisiä. Itselläni on aina ollut vain kissoja. Mietin, ajatteleeko koiraihminen, että ihmislapsi on kuin koiranpentu, jolle pitää opettaa selkeät säännöt eikä käskyistä lipsuta. Itselläni on semmoinen toisenlainen ja sallivampi asenne mielestäni. Minusta asioista voi ja pitää neuvotella ja lapsenkin on hyvä oppia, että asioista voidaan keskustella.



En siis usko autoritääriseen kasvatukseen, koska en halua, että lapsista tulee aikuisia, jotka tottelevat sokeasti mitä tahansa käskyjä.

Itsellä on ollut ote että kasvatan kivoja sekä empaattisia lapsia. AIka moni tuntuu kasvattavan ajatuksella että tärkeintä on pitää puolensa ettei vaan joudu kiusatuksi. Aika usein kiusaajat joutuvat kyllä myös kiusatuksi, joten empä tiedä mikä sitten on hyvä. Uskon kyllä että loppujen lopuksi parhaiten menestyvät ne sosiaaliset, kivat ja empaattiset: hyvä avioliitto, pidettyjä työpaikalla jne.

Saan nykyisin ahdistusoireita kun edes ajattelen tapaamisia, ja jälkeenpäin kokoilen itsetuntoani äitinä pari viikkoa.