Isovanhemmat ja vauva

Mitä tarkoitat kun sanot "viedä"?

omat vanhempani ovat narsisti-sadisti-psykopaattitasoa, ja minua on pahoinpidelty niin lapsuus, nuoruus ja vielä aikuisikäisenäkin isä kävi päälle. Kun sain oman lapsen, oma lapsuuteni pulpahti toden teolla pintaan. Ja kun alkoi heti vauvavaiheessa puskemaan kasvatuopastusta ("alat sitten heti antamaan selkään etkä yhtään palvele jos vauva parkuu") niin tajusin että helvetiksi se muuttuu jos ei sille rajoja laita. Laitoin asialle tiukat rajat, josta narsisti-isä suuttui niin paljon että veti välit poikki ja teki minut perinnöttömäksi. (kaikki narskuja tuntevat tietävät että tällaiset ylimitoitetut kostotoimenpiteet ovat heille arkipäivää). En ole nähnyt vanhempiani varmaan kuuteen vuoteen. Ei ole ikävä.



Toiset isovanhemmat hoitavat vain oman tyttärensä perheen lapsia eivätkä ole kiinnostuneet pojan lapsista lainkaan. Ovat ihan suoraan sanoneetkin että heillä on vanhoina oikeus valita kehen kohdistavat välittämisensä ja huolenpitonsa, ja siitä on turha alkaa marisemaan. Onhan se todella törkeätä joo, mutta sanoivat sentään suoraan. Enemmän voisi suututtaa se, että väittäisivät olevansa tasapuolisoa mutta eivät ole. Nämä appivanhemmat käyvät meillä kerran vuodessa. Ei siis mitään suhdetta isovanhempiin oikeastaan.



Asia on surullinen, mutta on niin että ensinnäkään ketään ei pakolla saa välittämään lapsesta. Toisaalta taas on myös niin että sinun on oltava rohkea tiikeriemo ja suojeltava lapsiasi. Jos vähänkin pelkään että isovanhemmat ovat "hulluja" (tämä kattaa siis kaikki narsistit ja psykopaatit ja luonnevikaiset) ja jos on vaara että hulluus kohdistuu myös lapsiin, niin napakasti rajat, tai jos ei rajat auta, niin napakasti välit poikki.



Itselle ei tehnyt todellakaan pahaa laittaa isovanhemmat sairaine väkivalta-kuritus-menetelmineen jäähyaitioon. Ja en todellakaan tule ikinä viemään lapsiani sekunniksikaan psykopaattisen isäni luokse, en edes valvotussa tapaamisessa. Isä kun saattaa käydä minuunkin käsiksi.



Puolusta lapsiasi. Ilman isovanhempia on rankkaa, mutta vielä rankempaa on henkisesti se, jos annat isovanhempien terrorisoida elämäänne.



Muistutan myös siitä, että jos nyt sallit jotain ja alistut heidän mielivaltaansa, niin myöhemmin on paljon vaikeampaa laittaa heille rajoja. Siksi ne täytyy laittaa nyt HETI.

kun vauva syntyy niin isovanhemmat joskus (jos ovat olleet jo lapsuusaikanasikin dominoivia) yrittävät ottaa vallan uudessa vauvaperheessä. Ja jos tuore perhe on varomaton niin myös saavat pian huomata että valta onkin isovanhemmilla.



Nimenomaan syyllistäminen, haukkuminen ja manipulointi on sitä vallankäyttöä.



Ainoa ratkaisu on tehdä yksiselitteisen selväksi että vauvaa koskevissa ratkaisuissa VAIN teidän mielipiteenne ja päätöksenne ratkaisevat. Isovanhemmilla ei ole sananvaltaa, päätökset teette te itse. Asia tulee sanoa heille selvään ja erittäin eksplisiittisesti, eli ihan näillä sanoilla että "asia on nyt niin että teiltä emme ota vauvan hoitoon liittyviä neuvoja tai päätöksiä".



Oletettavasti suuttuvat, mutta mitä sitten? Miettikööt asiaa vähän aikaa ja saattavat sitten ottaa yhteyttä uudelleen.



Oman vauvan syntymä on se viimeinen hetki jolloin napanuora vanhempiin pitää katkaista. Tuo on yllättävän yleistä että juuri ekan lapsen syntymä saa tuollaisen vallankäyttöriidan aikaiseksi. Isovanhemmat jotenkin näkevät asian sellaisena että heidän pitää alkaa määräämään ja näyttämään miten homma toimii.



Eli ikävä kyllä siis sinun tulee ottaa luulot pois vaikka se sitten vaatisi loukkaantumisen tunteita isovanhempien osalta. Älä nyt herranen aika sitten ainakaan edes kuvittele antavasi alle 3 vuotiasta lasta psykoisovanhemmille yökylään!

Tai en tiedä mitä mieltä te olette.. itse inhoan sitä, että mieheni äiti hemmottelee 5 vuotiaan lapsemme pilalle.. eli hakee häntä aika usein yökylään, noin 1 krt viikossa ja hemmottelee siellä: lapsi jopa syötetään ja juotetaan, hänen ei tarvitse edes syödä itse, saati pukea, riisua tms. vuosi sitten hän joi mummon luona tuttipullosat. Eli toisin sanoen pitää täysin vauvana ja tästä meidän 5 vuotias nauttii. En tiedä onko vaarallista mutta minua ärsyttää kun meillä on sitten ongelmia kun yritämme opettaa haarukka-veitsi -otetta tai ruokatapoja ja sitä että ruoka pitää syödä, kaikkea pitää maistaa jne. KUn ei mummin luona tarvi.. ja lapsi haluaisi mennä mummin luo kun siellä on paremmat säännöt.. näin sanoo jopa mummo itse meille :)



Raivostuttaa.

kanssa pyysi lupaa äidiltään saako tehdä lapsen kanssa asioita. Siis aikuinen naimisissa oleva nainen. Olivat tarvinneet alkuun paljon apua, ja saaneetkin, mutta äidin ja mummon roolit olivat ihan sekaisin. Kyllä ne siitä sitten kai ovat korjaantuneet, tai ainakin vähän sinnepäin.



Mutta tuossa tilanteessa (jos siis oletetaan että eivät oikeasti ole ihan hulluja) on hyvät ja huonot puolensa. Apua voi oikeasti tarvita. Mutta päätäntävalta asioihin on silti vanhemmilla. Eikä auttamalla osteta mitään, auttamisen pitää olla aina pyyteetöntä, eikä siihen saa vedota jälkeenpäin.

Minun vanhempani ovat.kirjaimellisesti yrittäneet viedä minun vauvani. Mieheni on thaimaalainen ja isäni rasisti. Jokainen siis varmasti ymmärtää että yhtälö ei toimi. Sanoin erään kerran vanhemmilleni että he joko hyväksyvät mieheni lapseni isänä tai he eivät kuulu meidän elämään. He itse tekivät valinnan olla kuulumatta. No asiahan ei siihen sitten jäänyt. Kuukauden päästä välirikosta se alkoi. He tekivät meistä lastensuojeluilmoituksen. Minusta oli tehty masentunut ja itsetuhoinen äiti, joka on alkoholiriippuvainen. Sossunpalaverihan siitä tuli, mutta sossu oli puolellani. Minulle järjestettiin perhetyötä avuksi jokaa viikko. Meni noin 4kk jonka aikana en ollut missään tekemisissä sukuni kanssa ja silti tuli uusi lastensuojeluilmoitus. Tämän ansiosta mysö perhetyö lopetettiin ja minulle sanottiin että meidän lapsi on suurella rakkaudella ja huolenpidolla kasvatettu. Ensimmäisen ilmoituksen jälkeen äitini laittoi minulle viestiä uhkasi viedä lapseni meiltä pois. Ei saanut tahtoaan läpi ja sekös ärsytti :D

En ole yrittänyt viedä ja kun en kelpaa edes kylään hetkeksi,en enää kysykään. En jaksa pahoittaa mieltäni ja sydänvikaisena pakko välttää tunnekuohuja. Keskityn muihin asioihin elämässä.

Ihan sairasta! Onneksi minulla on normaalit aikuiset lapset ja suloiset lastenlapset, joiden hoitoon pyydetään ihan normaalisti minuakin, isoäitiä, kun on tarvis.