G: Mistä asioista äitiysneuvolassa pitäisi puhua, mutta ei puhuta?

Vaan että jos apua tarvii, niin kannattaa heti hakea sitä muualta.



Sen sijaan päinvastoin valehdellaan, että jos on jotain vauvan kanssa, niin pitää vaan soittaa neuvolaan, että neuvola auttaa ihan kaikissa asioissa ja se on se ainoa taho, mihin tarvii ottaa yhteyttä, ja sieltä sitten ohjataan tarvittaessa eteenpäin.



En väitä, etteikö jossain neuvolassa voisi saada jotain neuvojakin ja apua, mutta se pitäisi kertoa, että kaikilla ei käy terkan kanssa niin hyvä tuuri. Että jos oma neuvolan terkka vähättelee kaikkea sanomaasi, niin vauvan kanssa saa kääntyä myös muiden tahojen puoleen.

valittaa niin leimataan heti hermoheikoksi äidiksi.

vatsanpainelusta sektion jälkeen voitaisiin varoitella (myös juuri ennen toimenpidettä!).

Meinasin menettää tajuni kivusta, kun hoitaja tuli survomaan vastaleikattua vatsaani.



Onko sitä mahaa aivan PAKKO painella heti leikkauksen jälkeen?

Ketjun luettuani olen samaa mieltä mitä suurin osa on imetyksestä.

Kommentti synnytyksen aikaisista tapahtumista oli aika hurja. Kertoo huonosta kätilön ammattitaidosta jos tekee asioita selittämättä...



Jotkut kommentit oli kyllä aika hmmmm. ihan oikeasti kukaan ei voi kertoa kaikkea mitä juuri SINULLE saattaa tapahtua.

heti leikkauksen jälkeen ellet sitten halua mahdollisia komplikaatioita.



Itse voisin kyllä todeta että se painelu voidaan tehdä monella tavalla. Toisessa sektiossa runnottiin ja oli aivan kammo, seuraavassa se tehtiinkin rauhassa eikä tuntunut yhtään niin pahalta.

luulen että monet eroavatkin juuri siksi kun odottavat ettei mikään muutu, eivätkä sitten osaa suhtautua asiaan kun niin tapahtuu..

jos olisitte kuulleet kaikki nuo mahdolliset kauhuscenaariot ennen synnytystä, olisitteko kyenneet nukkumaan ja unelmoimaan? kaikilla ei ole kamalaa, miksi peloitella etukäteen? monet ihmiset kuullessaaan kuinka kamalaa imettäminen alkuun voi olla, päättävät jättää sen väliinjo etukäteen edes kokeilematta ja lapselle se on todella huono vaihtoehto. siksi kaikista kauhujutuista ei puhuta.meille mainittiin ettei imetys aina onnistu. se oli jo hyvä ettei ollut kauheat suorituspaineet siitä.synnytys oli ihan hirveä mutta en olisi uskaltanut koko juttuun lähteä mukaan jos olisin kuullut etukäteen minkälainen tuska on kun ei saa mitään kivunlievitystä. hyvin meni loppu vaiheessa.

6kk koliikin jälkeen univaikeudet jatkuivat minulla 2 vuotta, tuskin olisi auttanut peloitella siitäkään etukäteen, edelleen uni on todela kevyttä. selvittiin siitäkin.

Oma esikoiseni joutui heti synnytyssalista lastenosastolle, syynä oli joku infektio. Oli osastolla antibioottihoidossa viikon. Kokemus oli tosi kurja, varsinkin kun en ollut kuullutkaan että tämäntyyppinen tilanne on aika yleinen. Lastenosastolla oli yksi huone täynnä kohtalotovereita. Saimme kuulla, että on hyvin yleistä että jos lapsi esim. vetää keuhkoihin lapsivettä, johon on kakannut, seurauksena voi olla raju infektio.



Neuvolassa oli puhuttu synnytyksestä ja lapsivuodeajasta siinä valossa, että sairaalasta lähdetään pikaisesti kotiin. Tosi moni vaan ei lähdekään.

Itselle oli käydä tosi huonosti kun luulin, että kaikki oli kunnossa. Lapsiveden menon jälkeen en ajatellut ettenkö voisi liikuskella normaalisti, pahoja supistuksiakaan ei vielä ollut. Menin äitipolille käymään vain siksi kun piti varmistaa yksi lääkitysjuttu. Siellä sitten kuulin että vauvan pää ei ollut kiinnittynyt! Jouduin liikkumiskieltoon ja täydelliseen vuodelepoon osastolle. Eli makasin selälläni, en voinut yhtään liikkua. Muuten napanuora olisi voinut luiskahtaa ulos ja vauva olisi voinut vaikka kuolla.



Tosiaan olin käynyt neuvolassa normaalisti, raskausviikkoja oli 40. Terkkari oli kokeillut vauvan asentoa mutta ei ollut puhetta pään kiinnittymisestä... en tiennyt että se on tosi tärkeää. Onneksi kuitenkin tällä kertaa kävi hyvin ja vauvani syntyi lopulta terveenä.

aborttia ei kannata tehdä vaikka tulisikin uudestaan raskaaksi vauvavuoden aikana. Lapset saavat pienen ikäeron, mikä voi tuntua rankalta alussa mutta myöhemmin siitä on tosi paljon hyötyä.

Jossa kerrotaan, että naisen hormonit on ihan sekaisin synnytyksen jälkeen ja miten univaje vaikuttaa naiseen. Ettei hän ole samantien täysin oma itsensä, ja sille kärttyisyydelle on ihan oikea syy. Toisekseen siellä pitäisi lukea, että imetys ei ole tosiaan kaikille mikään "tissi suuhun ja kaikki sujuu". Lisäksi siitä, miten miehen pitää huomioida mahdollisia muita lapsia alussa enemmän, koska äidillä ei ole välttämättä niin paljon aikaa tai energiaa heti. Että hekin saisivat huomiota tarpeeksi, eivätkä kiukuttelisi siitä. Oppaassa pitäisi olla rautalangasta taottuna, miten koko perhe selviää parhaiten synnytyksen jälkeen takaisin normaaliin elämään.

On tosi turhamaista, tiedän, mutta kyllä mulle oli esikoisen saamisen jälkeen tiukka paikka kun tajusin, ettei se löllykkävatsa mihinkään lähde vaikka kuinka treenaisin ja harrastaisin liikuntaa. Kyllä sitä tiesi, että kroppa muuttuu, mutta että kuinka paljon! Sitä ei kukaan kertonut. Kuitenkin mahakin oli tosi iso, ja venyi paljon. Kyllähän järjenkin olisi pitänyt jotain sanoa, mutta naivisti kuvittelin, että pystyy vielä kiinteytymään. Ei pystynyt. Vaati totuttautumista uuteen vartaloon. Ja paljon.

miten karmeaa on totaalinen univaje kun yölläkin pitää hoitaa vauvaa. Eikä siihen oikeasti saa mistään apua, ainakaan jos imettää, joten turhat lässynläät voi unohtaa. Äitejä pitää vaan tosissaan VAROITTAA tästä toimintakykyä uhkaavasta riskistä.

Lapseni oli erittäin huonosti nukkuva ja tuo kyllä vaikutti ja vaikuttaa edelleen toimintakykyyn, parisuhteeseen jne. Ja kyse on ihan puhtaasti univajeesta. Itseäni ärsyttää näissä jutuissa tosi paljon tuo, että aina hoetaan masennuksesta jne. Kyllä sitä voi nauttia vauva-ajasta ja olla ihan vaan puhtaasti _todella_ väsynyt, ilman masennusta. TEkisi mieleni julkaista jokin pamfletti asiasta. Oma toimintakykyni palautui lähes ennalleen heti kun sain nukuttua ja siihen tosiaan meni 2v.



Eli mielestäni väsymyksen vaikutusta aliarvioidaan tosi rankasti.

nimittäin itse olin lähellä kuolemaa, oikeasti. Teholla pari päivää ja pitkä toipuminen. Raskasta, kun hoidettavana vielä vauva ja 1v+2v sisarukset.

Esikoisen kohdalla ei sanallakaan sanottu miten helvetin kipeää se tekee. Imettää ja itkee ensimmäiset viikot. Tai vaihtoehtoisesti miten vaikeaa se voi olla. Kaikilla se ei vain suju "tissi suuhun lopsauta" menetelmällä.



Mutta siitä kivusta - siitä pitäisi varoittaa ja puhua!

pelkästään äiti ja isä.





Ja että isä on lapselle yhtä tärkeä ja arvokas hoitaja kuin äiti. Äiti ei saa omia vauvaa.

Meidän äitiysneuvolassa puhuttiin kaikista mainitsemistanne asioista. Sain esikoisen kaksi vuotta sitten ja tiedän, että aiheet ainakin perhevalmennustunneilla ovat samat kuin aikanani.



Käyttekö perhevalmennuksissa?

Kaikista se imetys ei tunnu maailman luonnollisimmalle ja seesteisimmälle hetkelle vauvan kanssa vaan se voi olla epämiellyttävää, ahdistavaa, pelottavaa ja jopa iljettävää. Mutta kuka näistä uskaltaa puhua? Ei kukaan, ettei leimata huonoksi äidiksi!

Esikoisen kohdalla ei sanallakaan sanottu miten helvetin kipeää se tekee. Imettää ja itkee ensimmäiset viikot. Tai vaihtoehtoisesti miten vaikeaa se voi olla. Kaikilla se ei vain suju "tissi suuhun lopsauta" menetelmällä.

Mutta siitä kivusta - siitä pitäisi varoittaa ja puhua!

aiempi vastaaja kokisi olevan siitä, että äitiysneuvolassa olisi erikseen sanottu: "Synnytykseen voi sitten kuolla, joka vuosi Suomessa kuolee 1-2 naista synnytykseen"?



Olen ajatellut, että koska riskiin ei voi itse vaikuttaa ja riski on todella pieni, ei ole mitään järkeä sitä erikseen tuoda esiin.



t. äitiysneuvolan työntekijä