mies ei suostu luopumaan saavuttamistaan "etuuksista"

Vähän aikaa sitten kyselin vastaavasta ongelmasta. Sain monta vastausta, joissa epäiltiin että mieheni on mm. kehitysvammainen. :D



Näytin lopulta ketjun miehelle ja hän tajusi vihdoin itsekin huolestua omasta laiskuudestaan. Ei sillä, että olisi ihan siivoamaan alkanut...

Ystäväni perheessä oli ihan sama homma. Erohan siitä tuli. Ei kukaan arvonsa tunteva ihminen jaksa kovin kauaa pyörittää koko huushollia, kun toinen juoksee vain omissa menoissaan ja vähät välittää.

Erään kurssin takia olin poissa kotoa neljään eri otteeseen viikon ja kerran kaksikin kerralla. Mies rupesi huomaamaan miten paljon kotona on työtä ( vaikka ystävät kutsui miestä ja lasta sillä aikaa usein syömään yms). Meilläkin ennen lasta työt sujui aika tasa-arvoisesti, mutta sitten kaikki kaatui mun niskaan.

minusta miehesi on törppö. Varsinkin, kun jos ei tajua näitä sinun terveysasioita.



Minulla oli vähän vastaava mies, mutta itse olin kuitenkin ihan "kunnossa". Työni on sellaista, että tarvitsen siistin työasun, hiukset pitää olla siististi jne.. Niinpä yksinkertaisesti ilmoitin, koska on kampaaja ja menin sinne, samoin ostamaan kotiäitivuosien jälkeen työvaatteita jne.



Kun mies ei tehnyt kotitöitä, niin jätin minäkin ne tekemättä. Huolehdin vain omat työvaatteeni kuntoon ja miehen pyykit saivat virua pyykkikorissa tai lattialla tai mihin ne sitten olikin jättänyt. Keittiön pöytä ei siivoutunut itsestään jne.. Kyllähän mies sitten rupesi itsekin tekemään asioita, kun minä en kertakaikkiaan tehnyt.



Rupesi valittamaan, että elämämme (tarkoitti siis hänen elämänsä) oli niin paljon mukavampaa kun olin kotiäitinä ja halusi sitten meille vielä lisää lapsia.. Puuh.. Suostuin tuumaan,kun kotityöt rupesivat jossain määrin sujumaan mieheltänikin. Olin vauva-ajan kotona ja pidin kodin siistinä, tavarat paikoillaan jne. sitten vauhdoimme osia



Nyt mies on koti-isänä ja on ihan ihmeissään siitä miten koti tulee päivän aikana tosi sotkuiseksi jos ei siivoa joka päivä! ajatella. Huomasi myös, että jos ei aamupalan jälkeen pyyhi pöytää, niin kun olisi lounasaika, niin pöytä on likainen ja täynnä astioita.. ja kun lapset kastelevat ulkovaatteet, niin ne pitää oikoa kuivumaan, tai ovat vielä märkiä, kun pitäisi taas mennä ulos. Olen antanut miehen tehdä ihan itse kaikenlaisia havaintoja. En mitenkään "ohjeistanut" tms. miestäni, kun jäi koti-isäksi.. Näkyy tuo tajuavan monia asioita jo.

Mies ei tee asioita vai mies ei tee asioita niin kuin sinä haluat? Joskus kun on ollut asioista yksin vastuussa pitkään voi olla hyvin vaikeaa antaa toisen hoitaa ne erilailla (jopa todella typerästi). Toinen juttu: Ovatko asiat joita miehen ei kuvita tehdä miehen mielestä tarpeellisia vai suostuuko niihin koska sinä haluat? Minusta olisi todella turhauttavaa esim siivota jonkun muun siisteyskäsitysten mukaan, jos omasta mielestä siistiä on jo valmiiksi.

Jos kyse on asioista jotka nyt vaan pitää tehdä (esim. pestä lasten hampaat ja laittaa lapset nukkumaan) niin voitko esim lähteä kävelylle tai harrastukseen niin että miehen on pakko hoitaa asia?



Keskustelua ja taistelua teillä on jo ollut niin kauan, että puhumista on kai turha ehdottaa. Jos mikään ei auta niin minä varmaan heittäisin miehen pihalle (vaikka se ehkä aika naurettava syy eroon olisikin). Miten miehesi reagoisi jos sanoisit että nyt et enää yksinkertaisesti jaksa ja seuraavan esim kuukauden aiot olla tekemättä yhtään mitään?

ei osaa pyykkikonetta käyttää ei laskua maksaa. nuorempi lapsi on 12 ja lapset ovat omaksuneet asenteen äitiä kohtaan :(

jotka pitää vain hoitaa: tiskit, pyykit, ruoanlaitto, kaupassa käynti, vaipanvaihto, isomman lapsen kuljettaminen harrastuksiin, lääkärikäynnit, siivous (imurointi edes 3vk välein), tavaroiden vieminen omille paikoilleen, lasten hampaiden pesu, nukkumaanlaitto, laskujen maksu, raha-asioiden hoito jne.



On totta että varmasti osassa asioista oma siisteyskäsitykseni on erilainen kuin miehen josta varmaan johtuu se että teen itse sitten kun mies ei pyynnöistä huolimatta tee kun ilmeisesti häntä ei häiritse (tai tietää että minä kuitenkin teen). Olen jonkinlaista työnseisausta siis kokeillut mutta aika laihoin tuloksin kun ei halua että lapset siitä kärsii (harrastukset jäisi väliin, ei ruokaa, ei puhtaita vaatteita ja astioita jne) joten pakko niitä hommia on jonkun tehdä. Enkä nyt tarkoita että mies ei ikinä tee mitään mutta aika vähän ja senkin lukuisten pyyntöjen jälkeen joka joka päivä pitäisi samoja asioita pyytää yhä uudestaan.



Luulen että mies ei vaan kertakaikkiaan tajua mitä kaikkea minä teen. Ja jos hän laittaa vaikka tiskit illalla niin sitten minulla ei pitäisi enää olla mitään valittamista...Ihan kuin 10min riittäisi itseltänikin päivässä "oman osuuden" hoitamiseen. Vaikea sitä raivoa on niellä jos itse viikonloppuna siivoaa tuntikausia ja mies istuu tietokoneella eikä auta/osallistu.



Jos olen itse jossain menossa niin mies hoitaa pakolliset (tosin esim. se että lapset saisivat ruokaa ei hänen mielestään ole pakollista jos hänellä ei ole nälkä) asiat. Monesti lapset ovat saaneet välipalaa hoidossa klo 14 ja sitten mies on antanut heille jotain iltapalaa itkun ja huudon jälkeen joskus 19.30-20 välillä. Taapero voi olla kakka vaipassa aika pitkään ennen kuin mies sitä pesee jne.



Jotenkin alkaa tuntua mahdottomalta että mies asiaa tajuaisi ikinä.



te jotka olette jatkaneet tällaisessa tilanteessa niin miten pystytte asennoitumaan niin ettei kokoajan suututa?



ap

Sun miehesi on vaan mukavuudenhaluinen ja koska et pakota niin ei tee. Fiksu ihminenhän tajuaa jo jotain ihan itsestään mutta vähemmän fiksu ei. Voit miettiä minkälaisen perheen-, isän- ja äidinmallin haluat antaa lapsillesi? Toteuttavat sitten tuota opittua mallia omissa perheissään ja kantavat samat ongelmat. Tuo miehesi tapa toimia tulee erottamaan teidät koska se aiheuttaa sinulle katkeruuden ja epäreiluuden tunteen.



Lähde matkalle tai ilmoittaudu töiden kautta jonnekin koulutukseen ja ilmoita tämä miehellesi. Kuten edelliset ovat kertoneet niin paras keino on saada miehesi itse tajuamaan, että homma on ihan oikeesti raskas, jos toinen ei hoida omaa osuuttaan. Ja ei tässä ole siis kyse siitä, että miehesi ei auta sinua vaan siitä, ettei hän tee oman perheensä eteen omaa osuuttaan.

Sun miehesi on vaan mukavuudenhaluinen ja koska et pakota niin ei tee. Fiksu ihminenhän tajuaa jo jotain ihan itsestään mutta vähemmän fiksu ei. Voit miettiä minkälaisen perheen-, isän- ja äidinmallin haluat antaa lapsillesi? Toteuttavat sitten tuota opittua mallia omissa perheissään ja kantavat samat ongelmat. Tuo miehesi tapa toimia tulee erottamaan teidät koska se aiheuttaa sinulle katkeruuden ja epäreiluuden tunteen. Lähde matkalle tai ilmoittaudu töiden kautta jonnekin koulutukseen ja ilmoita tämä miehellesi. Kuten edelliset ovat kertoneet niin paras keino on saada miehesi itse tajuamaan, että homma on ihan oikeesti raskas, jos toinen ei hoida omaa osuuttaan. Ja ei tässä ole siis kyse siitä, että miehesi ei auta sinua vaan siitä, ettei hän tee oman perheensä eteen omaa osuuttaan.

Voitko vielä kertoa miten tämä pakottaminen käytännössä toteutetaan? Mitä minä voin tehdä? Tarvitsen konkreettisia neuvoja. En tiedä minkä matkan keksisin mutta kai sitä voisi harkita jonkun kaverin luokse muuttamista esim. viikoksi jos se ajaisi saman asian...

ap