En sitten osannut tehdä imellettyä perunalaatikkoa. Muutenkin itkettää. Eka joulu ilman omaa äitiä.

Ja vilpitön osanottoni. En ehkä osaa muuten auttaa, mutta tuossa perunalaatikkoasiassa kyllä, jos siis haluat tehdä uuden yrityksen.

paikassa ja toivota Äidillesi rauhallista joulua.



Nauti oman perheesi/ystäviesi seurasta.



Ei se perunalaatikko joulua kaada, kipase kaupasta laatikko ja laita nättiin uunivuokaan ja sehän maistuu melkein yhtä hyvälle kuin Äitisi laatikko.



Iloista joulumieltä ja kaikkea hyvää!

Tee tavallinen perunamuusi, mutta käytä punaista maitoa ja aitoa voita.

Ripottele muussiin vehnäjauhoja joukkoon, sekoita, lisää pintaan ohut kerros jauhoja, peitä liinalla ja anna imeltyä vaikka vesialtaassa, jossa lämmintä vettä. Lämpimässä kuitenkin. Tarkistele imeltymistä n tunnin välein, lämpöisessä imeltyy pian. Sekoita tarkistuksen yhteydessä vehnäjauhot muussiin ja lisää aina pintaan uudet jauhot.



Laatikko on imeltynyt, kun se on sellaista rakenteeltaankin höttöisempää ja maku hiukan makeampi. Jos maku ei mielestäsi tarpeeksi makea, fuskaa ja laita joukkoon ripaus siirappia. Sitten paistamaan ja laita pintaan vielä aitoa voita. Kyllä se onnistuu!!!

Se on todellakin viisainta, että ostan perunalaatikon kaupasta. Mutta otan mielelläni kaikki laatikon teko ohjeet vastaan, jos kuitenkin vielä yrittäisin illalla uusiksi.



Oikein hyvää Joulua kaikille teille mukaville ihmisille !

Meillä on ollut tapana vauhdittaa imeltymistä lorauttamalla jo imeltymisvaiheessa himppasen siirappia mukaan. Aikoinaan paras perunalaatikko tuli kuulemma hiukan paleltuneista perunoista, ne kun ovat jo valmiiksi makeita.



Mummoni teki aikanaan jumalaista perunalaatikkoa ja äitini mukaan salaisuus oli juuri siirapissa ja maustepippurissa.



Tosi hyviä ohjeita olet saanut. Eiköhän noilla ohjeilla synny mojova perunalaatikko.



Hyvää joulua sinulle ja muista myös levätä.

Mutta ei meilläkään ole perunalaatikkoa. Ne onnistuvat yleensä hyvin, mutta tänä vuonna oli niin kiire, että perunalaatikko unhtui imeltymään vuorokaudeksi ja se alkoi käydä.



Sinullaon surutyö vielä kesken. Ole armollinen itsellesi, äläkä vaadi itseltäsi liikaa.

sekaan. Kyllä siitä silloin makeaa tulee!

Itke jos itkettää, sure jos surettaa mutta jos tunnet iloa sekin on täysin oikeutettua, kyl aika auttaa.

Tänä jouluna vielä suru valtaa sydämesi, ehkä ensi vuonna kykenet haikeudella muistelemaan ja vaalimaan äitisi muistoa.



Itse menetin siskoni just ennen joulua muutama vuosi sitten ja vieläkin välillä sydän pakahtuu ikävään.

Voimahali ja jaksuja - ensi joulu on jo paljon helpompi.

ei joulu enää sen jälkeen ole ollut entisensä. mutta jos sinulla on lapsia, niin heidän ilonsa varmasti auttaa hetkeksi unohtamaan murheet, näin ainakin minulla!! :)

Imelletty hämäläinen perinteinen perunalaatikko eli -tuuvinki



noin 2 kg jauhoisia perunoita (esim. Pito tai lähes vastaava, punaiseksi koodattu

lajike)

4 rkl vehnäjauhoja

50 g voita tai rypsiöljyä

8 dl (täys)maitoa

2 tl suolaa





Keitä perunat kypsiksi kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori kypsät perunat kuumina. Survo ne (tai soseuta hyvin varovasti vaikka sähkövatkaimella) ja lisää jäähtyneeseen soseeseen vehnäjauhot. Jos survos on kovin kuiva, lisää joukkoon jäähtynyttä keitinvettä. Anna survoksen imeltyä lämpimässä paikassa kannen alla vähintään 3-5 tuntia, mieluummin vaikka koko yön. Pidä huolta siitä, että seoksen lämpötila on koko imeltymisen ajan yli 50 astetta mutta alle 75 astetta.



Kun seos on löystynyt ja maistuu imelältä, lisää sulatettu voi tai rypsiöljy, maito ja suola. Seoksen sakeuden tulee olla löysän puuron ja tukevan vellin väliltä.



Kaada seos kahteen voideltuun 1,5 litran vuokaan. Kaada vuoat vain puolilleen, koska perunalaatikko kuohuu herkästi yli. Paista 150-175 asteessa 2-3 tuntia. Mikäli haluat pakastaa laatikon, tee se ennen kypsennystä ja paista vasta sulatuksen jälkeen.



Huomioitani useimpien muiden imelletyn perunalaatikon ohjeiden puutteista:



Suurin osa imelletyn perunalaatikon ohjeista on harhaanjohtavia tai suorastaan virheellisiä. Hämäläisen maalaistalon poikana pidän niiden esittämistä suorastaan vanhan ruokakulttuurin häväistyksenä, kun niissä on niin täydellisesti unohdettu perinteet ja pilataan imellyksen onnistumisen mahdollisuudet.



Vain harvoin kerrotaan, että imellyksen edellytys on oikeanlainen perunalajike, sen pitää olla jauhoinen eli tärkkelyspitoinen. Useissa kaupoissa on käytössä perunapussien värikoodi, ja niissä jauhoiset perunat ovat merkitty punaisella. Oikea lajikekaan ei kelpaa edes heti syksyllä perunannoston aikaan, vaan aikaisistaan vasta syystalvella. Kiinteistä perunoista saa taitavakin kokki usein aikaan vain liisteriä, joka ei imelly. Tätä sitten yritetään korjata lisäämällä sekaan

siirappia, mutta silloin on jo ruoka menetetty.



Eri perunalajikkeiden tärkkelyspitoisuus voi olla vaikka seuraava: Pito 19,9 %, Suvi

18,9 %, Puikula 18,5 %, Hertha 17,2 %, Sabina 17,2 %, Lady Claire 17,0 %, Kulta

17,0 %, Satu 16,9 %, Rekord 16,9 %, Van Gogh 16,8 %, Fontane 16,5 %, Felsina 16,5

%, Matilda 16,1 %, Redstar 16,0 %, Gloria 15,8 %, Sini 15,7 %, Rosamunda 15,7 %

.... Viljelyolosuhteilla on kuitenkin suurta merkitystä tärkkelyspitoisuuteenkin.



Monissa ohjeissa neuvotaan lisäämään rasva jo soseutuksen aikaan. Tässä ei ole vähintäkään järkeä. Imeltyminen ei kaipaa rasvaa, ja rasva vaan hapettuu suotta lämpimässä soseessa.



Usein erittäin paha puute on imellyksen ohjeissa. Monesti sanotaan vain, että jätetään sose lämpimään paikkaan. Useimmat nykyihmiset kuvittelevan tuollaiset 30 astetta olevan lämpimän paikan, mutta siinä lämpötilassa sose ennemmin pilaantuu kuin imeltyy. Imeltymisessä perunan tärkkelys hajoaa sokereiksi, ja prosessissa

tarvittava amylaasi -niminen entsyymi tulee soseeseen lisättävästä viljasta. Amylaasia on viljassa kahta muotoa. Amylaasin beta -muodon toiminnan optimilämpötila on noin 62 - 65 astetta ja alfa -muodon noin 72 75 astetta. Molemmat hajottavat tärkkelystä sokereiksi, mutta hiukan erilaisiksi, ja molempien toimintaa tarvitaan.

Itse imellytän sosetta sähköhellan uunissa n. 55 asteen lämpötilassa ja valvon lisäksi soseen lämpötilaa sähköisellä kinkunpaistomittarilla. Sosetta on hyvä sekoittaa imeltymisen aikana ja jauhojakin voi lisätä. Imeltynyt sose löystyy hyvin huomattavasti ja maistuu imelältä. Paistaminen on jo helppo juttu, pitkään ja miedolla lämmöllä, jolloin vellimäinen seos valmistuu herkulliseksi perunatuuvingiksi



Ps. Ohje ei ole oma, mutta en löytänyt lähdettä tähän hätään - sori!