Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon/saada etäisyyttä ex:sään?
10.05.2011 |
Erosimme mieheni kanssa reilu 2 vuotta sitten, elimme yhdessä 9 vuotta ennen eroa. Eropäätös oli periaatteessa yhteinen, minä olin se joka alkoi puhua erosta, koska minusta tuntui, että en enään rakasta miestäni niin kuin vaimon pitäisi. Mutta vaikka erosta puhuminen oli minun aloite, mieheni "nieli" sen aika hyvin ja loppujenlopuksi erosimme sovussa.
Meillä on miehen kanssa 2 yhteistä lasta 3 ja 5 vuotiaat. Lapset asuvat minun kanssani, mutta isä on miltei päivittäin myös luonamme (asumme lasten kanssa vanhassa talossamme, ex asuu muualla). Toki arvostan sitä, että ex haluaa olla paljon lasten kanssa ja on todella osallistuva isä. Minusta on tärkeää, että lasten ja isän välit pysyvät hyvinä.
Ongelmana tässä tilanteessa on se, että ex haluaa aina, siis aina viettää lasten kanssa aikaansa minun ja lasten kotona. Hän ei siis vie lapsia uuteen kotiinsa, asuu yksin aika lähellä meitä. Jotenkin minusta on alkanut tuntua, että ei me olla edes erottu, miltei joka ilta ex on luonamme, tekee meillä rempaa ym, ihan niinkuin silloinkin kun oltiin yhdessä. Usein hän "änkääntyy" mukaamme jopa kauppareissulle.
välillä mietin, että enhän saisi valittaa tästä, lapsillanihan on isä, joka on heidän kanssaan paljon, osallistuu heidän elämään. Mutta minun on vaikea rakentaa itselleni mitään uutta "elämää" esim. parisuhdetta, koska ex on miltei aina kotonani. :( En oikein tiedä mitä tässä voisi tehdä? Puhua olen yrittänyt tästä ex:sälle, tai vihjailla, en kehtaisi sanoa suoraan, koska jotenkin säälin häntä.
Kommentit (3)
me erosimme vasta taannoin toisen naisen takia. Kun eroa teimme, niin mies sanoi, että aikoo ostaa minulle vastaisuudessakin synttärilahjat ja kutsua kaljalle ja tulla vanhempieni mökille. Hän halusi tulla sunnuntaipäivälliselle yms.
Aivan käsittämätöntä. Minä löin välit poikki kokonaan. Täydellinen ero on ainoa ratkaisu. Vain siten minä voin aloittaa uuden elämän ja unohtaa kaiken sen vanhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa,josta et halunnut kumppania loppuiäksi...eikähän se ole tahdosta kiinni ja huomaa jo ensimmäisiä tehdessä,onko loppuelämänukko.
Kauhistuttaa ajatus,että alan joskus omaa miestäni säälimää ja pitämään häntä taakkana.
Aika reppanaa jos ei uskalla sanoa,et me ollaan erottu ja vietetään erillään vapaaaikamme.
Mutta koska lapset ovat niin pieniä ja selvästi nauttivat isästä ja siitäkin että pääsevät vaikka lintsille isän ja äidin kanssa vaikka ollaankin erottu niin olen ajatellut että jatkukoon toistaiseksi näin. Lapset kasvavat kyllä. Eikä mies ole minulle koskaan mitään pahaa tehnyt, suhde vaan väljähtyi.