Masentaa ja ahdistaa :(

Mulla on aivan hirveät allergiaoireet, joihin ei löydy helpotusta. Olo on kamala, joka paikkaa kutiaa, silmät vuotaa solkenaan ja rähmii, nenä vuotaa, aivastuttaa, henki ei kulje, kurkkuun koskee.



Töissä ei oo kivaa, mua ärsyttää että mun työpanosta ei huomioida, mulle ei anneta mitään tunnustusta enkä mä varsinkaan saa ikinä olla pois sairaan lapsen tai oman sairauden takia. Heti pomo tulee linjoja pitkin kurkkuun kiinni. Mutta vanhemmat työntekijät saa tehdä mitä vaan. Yksikin on täyspäiväinen alkoholisti, taas on putki jäänyt päälle, mutta sitä vaan hyssytellään. Pomo ei sano sanaakaan, kun se on taas pois, ja kaikki kyllä tietää poissaolon syyn.



Kotona on taas kauhean sotkuista, lapsia jos pyydän auttamaan, mitään ei tapahdu. Ei niin mitään. Ja mua väsyttää, mä en jaksa. Ja mua ahdistaa, yks mies, jolla luulin olevan tunteita mua kohtaan, on "kadonnut" jonnekin. Ihan kiva. V*tuttaa sekin, että mä oon vaan ikuisesti sinkku, ette voi uskoa miten hemmetin uskomatonta tää on. Ihan jokaisella muulla on joku, mutta mulla ei ketään. Ei yhtään ketään. Kukaan ei ole IKINÄ edes ihastunut muhun, saati sitten rakastunut.



Niin ja mulla on PMS. Menkat alkoi just. Ittu.



Mä haluun paeta jonnekin missä pippuri kasvaa, voin palata ehkä joskus. Jos silloinkaan.



Uaaaaaaah.