En ymmärrä miten eläimet voi olla suhdetta tärkeämpiä joissain liitossa.

Monille ihmisille koirat ovat perheenjäseniä. Itselleni ei tulisi mieleenkään antaa koiria pois, jos mies yhtäkkiä vuosien jälkeen niin alkaisi vaatimaan. Miksi ihmeessä puoliso alkaa vasta vuosien jälkeen vaatimaan eläimestä luopumista? Miksi tällaista asiaa ei ole mietitty jo heti suhteen alussa?

Jokaisella meistä saa ja pitääkin olla jotain omia tärkeitä asioita. Jollekin se on koira, toiselle ystävät, kolmannelle uskonto tai harrastus. Sinulle vastaava asia eivät ehkä ole eläimet, mutta takuulla on olemassa myös sinulle tärkeitä asioita, joista et olisi valmis luopumaan. Olisi ihan sairasta, jos joku olisi oikeasti valmis luopumaan kaikesta parisuhteen eteen!



Tuota ohjelmaa en ole katsonut, eli siihen en voi kommentoida.

Ja ihan naurettavaa verrata jotain koiraa siskoon :-D Mutta ymmärrän kyllä, että ne eläimet on tärkeitä ja perheenjäseniä, mutta ovat kuitenkin eläimiä.

Että eläimet rinnastetaan ihmisiin perheenjäseninä. Entä jos ihmisperheenjäsen tulee vaikka allergiseksi koiralle, mitä sitten tehdään? Allerginen kärsiköön rauhassa tai muuttakoon pois?

eläimet on perheenjäseniä, luopuisitko vaikka siskostasi suhteen vuoksi?

jos luopuisin lemmikeistäni suhteen takia, niin melko varmasti katkeroituisin ja olisin vihainen toiselle osapuolelle siitä niin pitkään, että suhde olisi joka tapauksessa tuhoontuomittu.



Lemmikkien ottaminen tai olemassaolo pitää käydä läpi jo ennen suhteen aloittamista, ei yhtäkkiä.

mutta jos mulla on koira ollut 10 vuotta ja tulisi tuore miesystävä niin kyllä koira menisi edelle.

En minä haluaisi miestä, joka sellaista vaatisi - puhutaan sitten elämistä, harrastuksista, ystävistä, työstä, perheenjäsenistä, poliittisestta mielipiteestä, vaatteista, mistä tahansa. Sellaisen vaatiminen on vallankäyttöä, enkä toivottavasti suostuisi sellaiseen. En kyllä suostuisi elmään tämmöisen miehen kanssa edes minkään koirankesyttäjän neuvojen jälkeen.



Sen sijaan voisin harkita luopuvani aika paljosta sellaisen miehen hyväksi, joka EI vaatisi tai edes odottaisi sitä.



Ja sitten voisin kuvitella luopuvani koirasta, jos en kerran osaisi kasvattaa sellaista. Mutta en miehen takia, vaan siksi, etten osaisi kasvattaa sitä.

..ymmärrettävin peruste lemmikin omistajalle hankkitutua lemmiksistään eroon. Jos laittaa lemmikkinsä silloin etusijalle, on arvot vinossa.



Mutta uuden mahdollisen kumppanin tulee huomioida myös toisen lemmikit ja hyväksyä että ne tulee samassa paketissa.

Jos allergiaa jo silloin, se on lemmikinomistajan tehtävä päättää miten laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja kykeneekö luopumaan lemmikeistään vai onko allergiattomuus ja eläinten hyväksyntä tärkeä ehto.

Voisin luopua eläimestäni jos uusi mieheni olisi sille pahasti allerginen ja haluaisin kuitenkin perustaa perheen tämän miehen kanssa. Muussa tapauksessa lemmikkini menisi miehen edelle. Ei se mies ole minua varten, jos ei hyväksy minua ja rakkaitani sellaisena kuin olemme. Eihän olemassa olevista lapsistakaan luovuta jos uusi mies ei tykkää. Kyllä mies/nainen aina tietää mihin kelkkaan on hyppäämässä ja jos ei pidä lapsista/koirista/kissoista/hevosista/lehmistä/käärmeistä ei kannata ottaa sellaista ihmistä puolisokseen joille nuo asiat ovat tärkeitä.