Miten teillä pää kestää jos ei ole YHTÄÄN OMAA AIKAA?

Jos ei illalla jaksa valvoa, voi päivällä " jättää lapset heitteille" . Toisin sanoen vaipua omiin ajatuksiinsa, vetää tirsat samalla kun muksut tuhoaa taloa, unohtaa siivoamisen, kokkaamisen, pyykinpesun. Pari hälläväliäpäivää viikossa pelastaa mielenterveyden!!! Suosittelen lämpimästi.

Ja ne, jotka sanoo, että se aika pitää vaan ottaa, ei tiedä mitään siitä millaista on elää ilman tukiverkkoa! kaduttaa koko lapsen hankkiminen välillä!

No ei mulle ainakaan riitä. Tai kai se riittää, jos hyväksytään se että olen suuren osan ajasta kuin perseeseen ammuttu karhu, menetän lapsen kanssa hermoni jo puolelta päivin jne. Olen huomannut että jos mulla on yksi vapaailta viikossa, jolloin mies katsoo lapsen perään ja hoitaa iltarutiinit, jaksan koko loppuviikon venyttää pinnaa. Tällä systeemillä en juuri koskaan huuda lapselle tai menetä isosti malttiani.

Nyt mies kehiin. Sano sille, että pimahdat kohta, jos et saa apua siltä.

on miehellekin varmaan ihan ok jäädä kotiin täydellä vatsalla :)

mulla lapset 1v 2v2kk ja 3v5kk ja omaa aikaa on näin öisin ihanaa kun kämppä on hiljainen ja siisti

Mulla ei varmasti kestäisikään pää.

Otan omaa aikaa silloin kun sitä tarvitsen niin pysyn virkeänä ja jaksan. En minä mikään automaattinen kotitalous- ja lastenhoitokone sentään ole.

mutta mä kyllä otan oman aikani, jos siltä tuntuu. Sanon vaan lapselle, että äitiä väsyttää nyt, istun tässä vähän aikaa ja luen tms. Jos lapsella on tosi riippapäivä, laitan katsomaan dvd:tä tunniksi. Lapsi on myös liki päivittäin (jos säät sallii) puolisentoista tuntia leikkipuiston tätien hoivassa. Eli mulla on tällä hetkellä (huraa!) tunnista kahteen ja puoleen tuntiin omaa aikaa päivittäin. :)



Mulla on sellainen tilanne, että mies on viikot reissuhommissa, joten se oma aika on pakko osata ottaa, tai todellakin hajoaa pää. Vähän pelottaa jo kuopuksen syntymä, koska vauvan kanssa näitä ajan ottamisia on hyvin vaikea tehdä. Vauva tarvitsee huomiota silloin kun se tarvitsee...



Yksi asia muuten, minkä olen alusta asti opettanut lapselle on se, että ihmisten annetaan syödä rauhassa. Eli jos lapsi on saanut aamupalan syötyä, mutta minä vielä hörpin teetäni, lapsen täytyy osata leikkiä itsekseen. Tietysti tämä täytyy suhteuttaa lapsen ymmärryksen tasoon, mutta meillä jo 2-vuotias ymmärtää asian jo ihan täysin, ja saan joka päivä syödä aamu- ja iltapalat rauhassa. Päiväruuat yleensä syön nopeammin kuin lapsi, joten siinä tämä ei auta. :)



Ei mullekaan kyllä 10 minuuttia riittäisi mihinkään! Mikähän suuri asiantuntija näin on väittänyt? :O Ei ainakaan sellainen ihminen, joka on ollut kotiäitinä...