Ujon lapsen vanhemman velvollisuudet

ja ujon aikuisen velvollisuudet.



Ujon lapsen vanhemman velvollisuus on oppia sietämään ujoutta ja arkuutta, olla syyllistämättä lasta, olla karaistamatta tätä ja aiheuttamatta traumoja ujouden vuoksi. Hyväksyä lapsi sellaisena kuin on.



Ujon lapsen vanhemman velvollisuus on myös tukea lasta kasvussa itsevarmuuteen ja hyvään itsetuntoon kuten muillakin vanhemmilla. Lapsen arkuutta ja ujoutta ei siis pidä tukea.



Nyt en puhu hiljaisista lapsista, vaan ujoista ja aroista. Jos arkuus todella estää jopa leikkeihin osallistumisen tutussa porukassa, olisi varmaan hyvä jutella asiasta koulupsykologin tai neuvolan kanssa. Ujouddessa ei siis ole mitään pahaa, mutta se pilaa ihmisen elämän aivan kuten aggressiivisuuskin. Molempiin saa apua. Avun saanti ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi muuttua persoonana vaan sitä että oppii elämään ominaisuuksiensa kanssa ilman sosiaalista haittaa itselle. (ja agressiivisuudesta kun on kyse niin myös toisille).



Ujon aikuisen velvollisuus omaa itseään kohtaan on rakastaa itseään sen verran, että terapioi tai muutoin opettelee hallitsemaan ujouttaan. Ujous voi muuten pilata koko elämän.



Tämän viestin tarkoitus on olla kannustava. Sen tarkoitus on kannustaa hyväksymään ujous, mutta ei jäämään sen vangiksi. Tsemppiä kaikille!