Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa uhmaikäisen äitiä!
07.05.2011 |
Meidän lapsi kohta 2v5kk ja sillä on alkanut aivan järkyttävä uhma. En olis ikinä uskonut millaista se voi olla, varsinkin kun lapsi on aina ollut rauhallinen ja sopeutuvainen. Nyt saa monta kertaa päivässä järkyttäviä itku-huutokohtauksia, joita ei millään meinaa saada laantumaan. Lapsi myös puree (lähinnä minua, äitiään) aina suuttuessaan. Haluaisi tehdä kaiken itse ja kun ei osaa ja yritetään auttaa niin tulee hirveä kohtaus. Tai kun pitäisi lähteä ulos/takaisin sisälle/syödä/käydä vessassa/pestä kädet...
Lapsi ei voi sietää, että häneen kosketaan tai yritetään ottaa syliin kun kohtaus päällä. Yhä uudelleen selitän, että olet nyt tosi vihainen, mutta purra ei silti saa! Olen kohtausten jälkeenkin yrittänyt sanoittaa lapselle hänen tunteitaan ja on luettu aiheeseen liittyviä kuvakirjoja (jotka kiinnostaa lasta todella paljon ja haluaa lukea niitä monta kertaa päivässä, mikä tietenkin hyvä asia).
Olen aivan poikki ja epätoivoinen. Miten te muut selviätte (tai olette selvinneet) uhmaikäisenne kanssa? Koska tämä helpottaa?
Kommentit (10)
annat raivota kaikessa rauhassa, ja pysyttelet samassa huoneessa. eikai se juokse sun perässä pureskelemassa jos pysyt vähän kauempana? huudon aikana voit kerran sanoa vaikka, että olet nyt vihainen ja saat huutaa jos se tuntuu auttavan. mutta älä ala jankuttamaan kun ei siinä tilassa kauheesti pysty keskustelemaan. kohtauksen jälkeen otat syliin ja halaat ja mietitte mitä meni vikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä jaksossa neuvoi äitiä ohjaamaan lapsen hengitystä eli kyykistyi viereen, otti kevyesti kiinni (kosketti, muttei rajoittanut) ja neuvoi lasta vetämään rauhallisesti henkeä. Meillä tuo "vedä syvään henkeä", "hengitä", "rauhoitu" mantra toimii joskus. Ei aina, etenkään nälkäisenä tai väsyneenä. Jos se ei auta, toimin eli pesen kädet tai hampaat tai puen rimpuilevan lapsen kanssa. Meillä ainakin seuraavalla kerralla on mieluummin valinnut vapaaehtoisuuden ja itse tekemisen kuin sen, että teen väkisin.
samanikäinen menee/viedään omaan huoneeseen kiukuttelemaan. Aikansa siellä itkee, ja sitten on taas kaikki hyvin vähän aikaa.
Hyviä vinkkejä. Itse asiassa lapsi todellakin tulee mun perään puremaan! Mua oikein pelottaa kun se juoksee mua kohti suu auki, sillä se pureminen todella sattuu! Tänään oikein huusin kivusta ja suuttumuksesta kun lapsi taas haukkasi mua, toivottavasti pelästyi sen verran, että vähentäisi sitä puremista! Meillä lapsi on vieläpä todella vahva, useammankin kerran olen häntä kantanut huutavana kaupasta ulos tai pihalta sisälle ja kyllä saa voimansa pinnistää äärimmilleen että saa sen rimpuilevan paketin pidettyä sylissään. Siihen vielä lisäksi se, että yrittää väistellä niitä teräviä pikku hampaita niin ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa...
Meitä on neuvottu, että pureminen pitää kieltää joka kerta ja pitää yrittää sanoittaa lapsen tunteita ja niin ollaan tehtykin. Joo voi olla että olen syyllistynyt jankuttamiseen :/ Tuntuis varmaan itestäkin ärsyttävältä jos on suuttunut ja joku jankuttaa korvan juuressa, että olet nyt tosi vihainen mutta kohta helpottaa...
..minä purisin takaisin. Saisipa lapsi tuta että se tosissaan sattuu. Kauheeta jos tuon ikäistä lasta joutuu pelkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh kun luen tuota omaa tekstiäni, ihan kuin meidän lapsi olis joku hirviö! Vaikka kyllä se enimmäkseen nykyisinkin taitaa olla oma suloinen itsensä :) Välillä vaan tuntuu, että päivät on yhtä jatkuvaa huutoa ja raivoamista.
En aio purra lastani takaisin (vaikka todellakin mieli tekisi välillä!) Eikös se penska silloin ala ajatella, että jaahas, äitikin puree, niin kuuluu tehdäkin! Matkii meitä muutenkin joka asiassa. Isänsä kerran suutuspäissään noitui oikein mehevästi niin eikös pikkuinen seuraavan kerran suutttuessaan noitunut täsmälleen samoilla sanoilla!
meidän esikoinen oli tuossa iässä tismalleen samanlainen. Mukana kuvioissa 6-kuinen pikkusisko. Oli mukavaa viettää aikaa kotona heidän kanssaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän lapsella on vaan hauskaa kun saa äitiä peloteltua ja jopa kiljumaan.
Lapsia ei saa satuttaa, mutta en minä kyllä anna lapsieni myöskään satuttaa minua. Kyllä lapsen kiukutella pitää, mutta ei purra. Jos puret takaisin lapsi hoksaa että se satttuu, ja että myös sinä voit tehdä niin jos haluat. Mutta et yleensä tee koska se on kielletyä
Laitoin hänet sänkyynsä, aina uudelleen ja uudelleen. Toki karjaisinkin joskus.
En edes muista, miten selvisin noista ajoista. Sylihoito auttaa, mutta aamut olivat järkyttäviä: menin seitsemäksi töihin. Vein muksut jalan hoitoon ja pyörällä töihin. Aamut pelkkää tappelua, puremista ja huutoa.
Mies meni myös seitsemäksi, mutta todella kauas.
En uskaltaisi enää koskaan hankkia lapsia. Lapset ovat nyt 9 ja 6. Se tyttö on edelleen temperamenttinen (temperamentti näkyy usein jo vauvalla). Saa huutokohtauksia yhä, mutta helpompaa, koska iso jo.
Alue: Aihe vapaa
Ole tyytyväinen, että lapsi uskaltaa uhmata, vaikkei se juuri nyt nauratakaan. Jos sinua yhtään lohduttaa, niin lähes kaikki vanhemmat ovat käyneet tuon saman läpi ja _selvinneet_!