http://masentuneenmiehenvaimo.blogit.fi/

luin ekan kappaleen, ja en tiedä mitä sanoisin. Saikkua takana kolme kuukautta ja kolme päivää? Lasketko sä päiviä? Voi elämä, et tuu kestämään tota.

Mulla on saikkua takana 5 vuotta. Työkyvyttömyyseläkettäkin jo useampi vuosi. Miesystävä on myös ollut eläkkeellä jo ennen kuin hänet tapasin muutama vuosi sitten, emme asu yhdessä, koska en taida jaksaa häntä ottaa hoidettavaksi ja elätiksi itseni lisäksi.

Näillä mennään, mun on maksettava asuntoani takuueläkkeestä.

En usko että saat kovin positiivista palutetta ja tsemppiviestejä tuolla blogilla.

Oletko sä töissä? Kaikki tuntuu olevan kiinni miehen rahoista vain.

luin ekan kappaleen, ja en tiedä mitä sanoisin. Saikkua takana kolme kuukautta ja kolme päivää? Lasketko sä päiviä? Voi elämä, et tuu kestämään tota. Mulla on saikkua takana 5 vuotta. Työkyvyttömyyseläkettäkin jo useampi vuosi. Miesystävä on myös ollut eläkkeellä jo ennen kuin hänet tapasin muutama vuosi sitten, emme asu yhdessä, koska en taida jaksaa häntä ottaa hoidettavaksi ja elätiksi itseni lisäksi. Näillä mennään, mun on maksettava asuntoani takuueläkkeestä. En usko että saat kovin positiivista palutetta ja tsemppiviestejä tuolla blogilla. Oletko sä töissä? Kaikki tuntuu olevan kiinni miehen rahoista vain.

Olen tehnyt töitä opiskelujen ohella 14-vuotiaasta. Mies on opiskellut aikuisiällä, ja tuonkin ajan elimme minun tuloillani (siis monta vuotta).

Kaikki ei tietenkään ole rahasta kiinni. Jollain tapaa se raha kuitenkin tähän elämiseen liittyy. Eniten ehkä sen suhteen ahdistaa miehen kommentit, joiden mukaan hän ei aio mennä töihin enää ikinä eikä myöskään kelaan, tövoimatoimistoon jne. Kyse on siitä jatkuvasta kiukuttelusta, joka liittyy joka asiaan. On niin raskasta olla koko ajan roskakori :(

mmv

Eniten ehkä sen suhteen ahdistaa miehen kommentit, joiden mukaan hän ei aio mennä töihin enää ikinä eikä myöskään kelaan, tövoimatoimistoon jne. Kyse on siitä jatkuvasta kiukuttelusta, joka liittyy joka asiaan. On niin raskasta olla koko ajan roskakori :(

mmv

on sairas. Se ei pysty nyt ajattelemaan töihinmenoa, tai jaksa hoitaa asioitaan. Tottakai se sanoo sulle ettei mee koskaan sinne v*tun kelaan, kun sä naputat sille jatkuvasti.

Koita nyt tajuta, että jos sille sängystä ylös pääseminen on vaikeaa, se ei vaan pysty hoitaan asioitakaan. Koita miettiä, missä asioissa sä pystyt auttamaan, ja mitä voi hoitaa netin kautta.

Ja jollet sä ole valmis siihen, sun on erottava. Lähde siitä, ettei se parane ihan heti, kun noin väsynyt on.

Se on ihan sama asia, kuin jos sulla on jalka poikki, ja sun miehesi nalkuttaisi koko ajan, että mikset sä juokse. Sä pahennat sen oloa, se kantaa varmaan syyllisyyttä siitä, ettei jaksa, mutta asettuu totta kai puolustuskannalle, että "ei mun perkele tarttekkaan!" Se ei ole kiukuttelua, se on sairautta, tuskaa ja pahaa oloa.

Sä pitkität vaan sen sairautta, masentuneen olis mun mielestä lakattava kantamasta syyllisyyttä, ja annettava itselleen lupa sairastaa, että nyt mennään näin, ja toivottavasti jonain päivänä on paremmin.

Mutta sä teet itsestäsi marttyyrin, ja kasaat niitä tulikiviä toisen niskaan, ja valitat kuinka sulle on annettu kestämistä. Ajattele vähän, miten se miehes kestää itseään? Kaikki masentuneet eivät lopulta enää kestäkään.

t.11

kuin blogin nimi; onko se siis tarkotuksella VAINO???

Kun mitään toivoa ei tunnut olevan ihmisjärjellä ajateltuna, niin silloin vasta alkavat Jumalan mahdollisuudet.



Onko sinulla ja miehelläsi yhteyttä seurakuntaan? Luetko Raamattua?

Vastaus kysymykseen selvisi heti toisen tekstin alussa

mutta se ottaa oman aikansa, välillä tulee notkahduksia, mutta tie on kohti parempaa. Kun toipuminen tapahtuu maltilla on vaikutuksetkin parempia. Nopeat muutokset voinnin kohenemiset ei yleensä kanna pitkälle. Terapiaan pääseminen on hyvä juttu.

Masentuneen rinnalla kulkeminen on raskasta, lisää kuormaa tekee kun on pikkuisia vielä huollettavana. Päivä kerrallaan kohti parempaa. Voimia!

Kannattaa muistaa, että masennus on hoidettavissa oleva tauti. Tukea omaan jaksamiseesi kannataa hakea ja omasta jaksamisesta pitää pitää huolta!

jaksaisin sitten kuunnella. Mutta aina ei jaksa, vaan tuntuu, että oma pää hajoaa. JOTAIN on pakko tehdä, jotta jaksaisi olla eroamatta.

Ja niin teinkin! Kävin keskustelemassa oman tervysaseman psyk. sairaanhoitajan kanssa. Lisäksi kävin Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n työntekijän juttusilla. Ilman näitä en olisi ikinä selivnnyt miehen masennuksesta! Varsiunkin terveysaseman psyk.sairaanhoitaja oli aivan ihana ja ymmärtäväinen. Hanki vertaistukea itsellesi, mielekästä tekemistä ja näe ystäviäsi!



Tiedän tasan miltä susta tuntuu! Oma mies sairastui 3 vuotta sitten vaikeaan masennukseen. Nyt ollaan jo valoisammalla puolella.

miehellä olisi masennuksen sijasta syöpä tai muu somaattinen sairaus? Ota ero jos et jaksa.

http://www.otu.fi/cms/



olisikohan paikkakunnallasi jotain toimintaa, josta voisit saada apua/vertaistukea tms? Noita yhdistyksiä on eri puolella Suomea.

Ihme ruikutusta, ruikuttaisitko yhtä paljon jos miehellä olisi masennuksen sijasta syöpä tai muu somaattinen sairaus? Ota ero jos et jaksa.