Oletko pettänyt?

ole

Jos olisi ollut kunnioitusta häntä kohtaan, niin tuskin olisin pettänyt.

Jos olisi ollut kunnioitusta häntä kohtaan, niin tuskin olisin pettänyt.

Eli olen minäkin exää.

Jos olisi ollut kunnioitusta häntä kohtaan, niin tuskin olisin pettänyt.

Eli olen minäkin exää.

Jos olisi ollut kunnioitusta häntä kohtaan, niin tuskin olisin pettänyt.

Eli olen minäkin exää.

Aviomiestäni en ole pettäny, enkä aivan sataprosenttisen varmasti tule sitä koskaan tekemään. Eksän pettämistä en rehellisyyden nimissä edes kadu, hän oli itse ihan hirviö. Kadun ainoastaan sitä, että alennuin hänen tasolle.

avioliitossa katsotaan pettämiseksi.



Siitä ns petoksesta syntyi kaunis lapsi, jota en kadu hetkeäkään

Eksää petin vasta sitten kun olin vuosia kestänyt hänen pettämisiään ja lyöntejään. Hänellä oli kyllä monia tilaisuuksia estää lopullinen lähtöni. Ihan vain aito katuminen ja panostus suhteeseemme olisi estänyt pettämisen.

Olen sinut itseni ja elämäni kanssa; minun ei tarvitse turvautua mihinkään salakähmäisiin räpellyksiin.

joka ikistä kumppania. Toivottavasti en kuitenkaan nykyistä...Joo, olis voinut estää jos ois jättänyt viinat juomatta.

ainoa mikä olis voinut estää, olis lie ollut se, että olisin ollut rakastunut tähän mieheen, mutta en ollut, enkä ole vieläkään, ja petän, jos tulee sopiva kohdalle.

omaa miestä kohtaan. Mutta ei ihan tavallinen tarina kuitenkaan (ei mitään känni tms sekoiluja)

koska kyseinen äijä ei tainnut sitten kuitenkaan kiinnostaa..



Miestäni en ole pettänyt, enkä tule pettämään.

Olin tehnyt tuolloin eroa pari vuotta miehestä. Meillä oli pienet lapset.

Avioliittomme oli tuolloin ihan hajalla. Olin ehdottanut terapiaa ja yrittänyt kaikkea mahdollista. Mies ei ollut halunnut terapiaa eikä mitään, ei eroakaan. Koin itseni täysin hyljätyksi henkisesti ja fyysisesti, lisäksi olin ainoa palkansaaja ja hoidin kaikki kotihommat, kun mies vaan puuhasi tietokoneellaan ja harrasti kalliisti.

Rakastuin sitten toiseen, ja petin. Väärin tein tietenkin, mutta kun kerroin, heräsi mieheni ja alkoi panostaa suhteeseemme. Nyt tilanteesta useita vuosia ja olemme edelleen yhdessä, onnellisempina kuin koskaan, mutta myös viisaampina. Toista ei enää hyljätä eikä petetä.

En suosittele, mutta en myöskään kivitä. Koskaan ei tiedä mitä toisten suhteessa tapahtuu.

Ja tiedän kyllä oman osuuteni tapahtumiin, on meidän molempien vastuulla, että liitto toimii ja voi hyvin. Enää en voisi kuvitella pettäväni.

ensimmäistä aviomiestäni. En varmasti olisi pettänyt, jos suhteemme olisi ollut kunnossa. Avioliittomme oli laahannut pohjamudissa jo kolmatta vuotta. Tuntui imartelevalta, kun joku halusi jälleen minua ja vielä mahtavammalta tuntui itse haluta seksuaalisesti toista ihmistä.



Toivon, että olisimme saaneet avioeron vireille muutenkin. Mutta uuden suhteen aloittaminen ei tuntunut ollankaan pahalta. Se oli ikäänkuin viimeinen pisara, että sain laitettua eron vireille. Meillä ei ollut lapsia.



Sitä aiemmin en ole pettänyt, enkä uudessa avioliitossanikaan. Toisaalta tässä liitossa minulla ei ole koskaan ollut huono olla. Nuoruuden liitto ei ollutkaan mitään muuta kuin huonoa oloa ja yhteinen asuntolaina.



Jälkikäteen harmittaa, etten osannut toimia kunnialla. Silloin ei.