Lue keskustelun säännöt.
Lahja päivänsankarin isoveljellekin (3-v)??
06.05.2011 |
Oletteko antaneet pikkusisarusten synttäreillä isosisarellekin lahjan? Tyyliin kolme-nelivuotiaalle, kyllähän ne isommat jo homman jujun tajuaa :) Mutta siis 3-vuotiaan voi olla tosi hankala käsittää sitä, että hän ei saa yhtään mitään, ja musta tuntuu että se käsityskyky liittyy kyllä ikään, ei siihen että pitäis jotenkin oppia, että nyt ei voi saada. Eli musta tuntuu, että pitäis esikoisen saada joku pieni lahja jolla viihdyttää itseään kun pikkusisarus juhlii 1-vee päiviään, isänsä taas on sitä mieltä että pitää oppia jne..mutta musta se ei vaan oo vielä kypsä oppimaan, tuskin enää 8-veenä valittaa että miks ei hän saa lahjaa vaikka nyt pienenä saiskin..musta tuntuu että koko päivä menee hänen osaltaan tosi pahalla mielellä muuten, kun kuitenkin tulee nyppimään kun ei oo omat juhlat ja väksinkin joutuu "oppimaan" vaikka jotain pientä saiskin..
vai oonko liian lepsu, miten ootte tehneet? Tätä ongelmaa ei ois jos sattus synttärit lähekkäin, mut meillä puoli vuotta väliä.
Kommentit (20)
saada lahjaa. Saattaa se vähän harmittaa, mutta ymmärtävät jutun kyllä. Ei meillä päiväkodissa ainakaan 3 vuotiaat pahoita mieltään, kun juhlitaan jonkun toisen synttäreitä (sankari saa kortin ja valita aarrearkusta pienen tavaran). Toki kovasti odottavat omia synttäreitään...
T:yks lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aliarviot lasta, jos et pidä häntä tarpeeksi kypsänä oppimaan. Päin vastoin opettaisit tavan, että vain omista juhlista ja lahjoista voi iloita.
3v tosin innostui 1-vuotiaan leluista paljon enemmän kuin päivänsankari itse :). Kiva päivähän se on isommallekin.
Mun mielestä sankari saa olla erityisasemassa. Luultavasti se sisarus saa sellaisiakin lahjoja, joiden kanssa 3-vuotiaskin vielä viihtyy :)
Laittaisin tarjolle jotain 3-vuotiaan erityisherkkuja, mutta en ostaisi lahjaa.
Totta, varmaan viihtyy lahjojen parissa kun ei vielä sitä paitsi 1-vee niistä itse niin hirveesti perusta :) Sitä paitsi on hän kyllä suvereenisti juhlinut muiden kavereiden synttäreillä, että sinänsä tajuaa sen idean, vaikka itse aloin miettiin ettei muka tajuaisi...pikkusisarus on vaan tietty "pahempi" vaikkei meillä ees oo ollut juurikaan mustasukkaisuutta mutta tommosta "tää on mun", "onko tää mun?" on paljon.
Ei lahjoja muille kuin päivänsankarille. Meillä juuri viime viikolla 3v nautti pikkusiskonsa juhlista ihan täysillä: ihania herkkuja, tupa täynnä vieraita jne. Kiinnostuneena seurasi mitä paketeista tuli ja sai auttaa avaamisessa. Ei kitissyt ollenkaan tai vaatinut itselleen jotain! Vaikutti iloitsevan siskonsa puolesta.
Ihme ajatus lahjoa toistakin, kun toisella synttärit... ihan vaan ettei tulis paha mieli!?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parissa tuntemassani perheessä on sisarukselle jopa oma KAKKU!! Ekan kerran kun näin, olin ihan wtf... Mikä pointti, eihän silloin kukaan saa olla päivänsankari! Sinänsä sen ymmärrän, että pikkusisaruksen kastejuhlaan viedään myös isoveljelle/-siskolle jotain pientä tai muuten huomioidaan, koska se on niin kova paikka etenkin pienelle isosisarukselle. Mutta muuten järjetöntä touhua. Ennen riitti se, että pääsi osalliseksi siskon synttärikakkua herkuttelemaan.... nyt tulee sisaruksille liian paha mieli kun maailma ei yhden päivän ajan pyöri juuri hänen ympärillään.
Ei lahjoja muille kuin päivänsankarille. Meillä juuri viime viikolla 3v nautti pikkusiskonsa juhlista ihan täysillä: ihania herkkuja, tupa täynnä vieraita jne. Kiinnostuneena seurasi mitä paketeista tuli ja sai auttaa avaamisessa. Ei kitissyt ollenkaan tai vaatinut itselleen jotain! Vaikutti iloitsevan siskonsa puolesta.
Ihme ajatus lahjoa toistakin, kun toisella synttärit... ihan vaan ettei tulis paha mieli!?!?
No paljonkos se 1-vuotias niitä lahjoja tarvii. Eihän sen ikänen vielä mitään synttäreitä ja lahjoja osaa edes kaivata.
Ei meillä 1-vuotis synttäreitä sen kummemmin ole juhlittu, kun kakkukahvit isovanhemmille, jotka toivat rahaa lahjaksi ja rahalla ostettiin käytännön juttuja, kuten uusi isompi turvaistuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tota tapaa että sisarukselle pitäis olla joku lahja kun toisella on synttärit. Ja oma kakku, WTF?! Ei ei ei! Eihän se lapsi osaa edes vaatia mitään lahjaa itselleen jos alusta asti oppii että nyt on toisen vuoro olla päivänsankari ja toisen vuoro tulee sitten kun hänellä on synttärit. Jos sellaista alkaa opettaa että kaikki lahjotaan, niin kyllä se vaan sillon 8-vuotiaanakin vielä osaa vaatia itselleenkin jotain lohdutuslahjaa, usko pois! Kaikki mun tuntemat lapset on ihan onnessaan vaan siitä että saa kakkua ja herkkuja ja pikkusisaruksen lahjat kyllä jaksaa innostaa heitäkin.
Onko teillä tapana lahjoa myös lapsen synttäreille tulevat kaverit, ettei heille vaan tule paha mieli?
Äitini tosin kantoi vielä jossain vaiheessa isoveljelle jotain tosi pientä, kun oli pienemmän synttärit. Meillä tosin isoveli oli vähän ihmeissään, koska hänelle oli itsestäänselvää, että nyt oli pikkuveljen juhlat... ja ikää oli tuolloin se 3-v 4kk.
Mutta ap. todella tärkeä taito on osata iloita myös toisen, varsinkin oman perheenjäsenen juhlista. Sellaisissa perheissä, joissa aina ja loputtomasti yritetään silotella isomman sisaruksen tietä, ettei vaan tule paha mieli pikkusisaruksen takia, se tie on aika loputon. Ja siinä tavallaan viestitiään sille lapsellekin, että hänellä on oikeasti syy olla mustasukkainen, vanhemmatkin ovat sitä mieltä, että pikkusisarus on tullut isomman reviirille jne.
Esim. työkaverini perheessä tämä on mennyt sille tasolle, että työkaverini 10 v vanhempi sisarus ei esim. puhunut tuolle sisarukselleen käytännössä 10 ekaan vuoteen, vaan osoitti kaikin tavoin halveksuvansa tätä ( ja vanhemmat sallivat sen), ja nyt vielä aikuisenakin jos tämä kaverini esim. aikoo mennä vanhempiensa mökille, vanhemmat sanovat, että ensin kysyvät tältä isosiskolta, että sopiiko se... Ja isosisko ei siis omista mökistä mitään tms...
No, tuo nyt on ihan ääriesimerkki, mutta kuitenkin. Älkää turhaan ruokkiko sitä mustasukkaisuutta tuollaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei lahjaa sisarukselle. Voi tulla pieni harmi, mutta mitä siitä? Vanhemmat auttaa yli, se on meidän tehtävä ja teemme sillä palveluksen lapselle.
Kyllä on niin pullamössösukupolvea taas kasvamassa ettei oo tosikaan. "Ettei vaan tulis paha mieli ja kun ei se kuitenkaan tajua." Ihmekkään, ettei vanhemmat pärjää enää eskari-ikäisten kanssa, kun kuvitellaan lapset tyhmiksi, lähes idiooteiksi, pienestä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli on saanut yhden lahjan siinä, kun toinen vaikka 7 pakettia. Tavasta on luovuttu kun lapset ovat olleet 5-vuotiaita.
Erityislapsista kyse, eli henkisen iän voisi kai laskea tuohon 3-vuotiaaseen, kun on ruvettu opettelemaan, että vain sankari on keskipiste.
voiko olla että aliarvioit lapsen käytöksen toisen syntymäpäivänä? Jos vain nyt alusta asti opettaisit että se on sisaruksen päivä jota hän saa olla mukana juhlimassa ja korostat sitä miten mukavaa on juhlia toisen syntymäpäiviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastemme toisilla isovanhemmilla ja isoisovanhemmilla on kumma tapa tuoda lahjoja sankarin sisaruksillekin. Lapsemme ovat tuosta aivan ihmeissään. Se myös latistaa sankarin roolia kun hän ei olekaan erityisasemassa omana juhlapäivänään.
Mä tunnen muutaman aikuisen, jotka on saanu pienenä aina jotain kun sisaruskin, eivät osaa vieläkään nauttia toisen puolesta, jos eivät saa samaa itsekin:(
Synttärit on kerran vuodessa, jokaisella vuorollaan... mitä järkee on juhlia synttäreitä jos silloin ei erityisesti huomioida sanakaria vaan muitakin, ettei tule paha mieli????
Peesaan muita. Ei lahjoja kuin sankarille.
Musta tuntuu AP, että isompi just tajuaa päivän idean ja yrittää vedättää sua antamaan itselleenkin lahjan mahdollisella kiukuttelemisellaan.
Jos menet tuohon mukaan, lapsi voittaa sinut 6 - 0. Ja kun hän kerran tajuaa, että valta päätöksistä on hänellä, yrittää hän sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
Ja usko pois: aika raskasta olle 3vee, jolla on ajatus siitä, että hän päättää asioista, ei aikuinen.
meillä anoppi kysyi kun keskimmäinen vietti 1 vuotisjuhlia, että mitä hän vois ostaa isoveljelle? esitin tyhmää ja kysyin että miks isoveljelle, pikkuvelihän tässä on sankari. Tajus sentään ja jätti ostamasta. meilllä 3 lasta ja kukin on pienestä pitäen tiennyt että kukin saa vuorollaan synttärit. muut nauttivat kun veljet saa lahjoja (joilla muutkin saa leikkiä) ja vieraita tulee ja syödään herkkuja ja leikitään...näinhän ne synttärit menee...
vanhemman lapsen merkkipäivinä. Mielestäni lasten pitää oppia iloitsemaan myös toisten puolesta, eikä joka kerralla olemaan saava osapuoli siinä ohessa.
Lisäksi minusta syö päivänsänkarin juhlan arvoa, jos sisaruksetkin saavat lahjoja.
Jokainen lapsi on vuorossa aikanaan omissa juhlissaan.
En ole nähnyt pettymystä omissa lapsissa, kun vain yhtä juhlitaan. Annamme lahjan yhdessä ja katsomme ympärillä, kun sankari avaa lahjaa.
Tuntuisi myös väärältä opettaa toiset sisarukset saamaan edes pientä lahjaa, sillä mihin vedetään raja sen lopettamiselle. Lapsihan ryhtyy odottamaan lahjaa itsekin, jos sille linjalle lähdetään.
Elämässä on hetkiä, jolloin saa olla keskipisteenä, mutta hyvä oppia pettymäänkin, ettei aina sitä ole. Toisaalta tuo ilon jakamisen kokemus on ensiarvoista.
eikä varmasti unohda sitä että saa lahjan myös sisaruksen syntymäpäivänä ja osaa odottaa sitä myös seuraavana vuonna.
Mun mielestä sankari saa olla erityisasemassa. Luultavasti se sisarus saa sellaisiakin lahjoja, joiden kanssa 3-vuotiaskin vielä viihtyy :)
Laittaisin tarjolle jotain 3-vuotiaan erityisherkkuja, mutta en ostaisi lahjaa.