Olen todella PAHASSA sokerikoukussa.... miten irti???

vielä kolme vuotta sitten. Söin hirveästi kaikkea sokeripitoista ja olo oli sen mukainen. Masentunut, ahdistunut, vetämätön, saamaton.



Lainasin kirjastosta Atkinsin kirjan ja innostuin. Luin lisäksi netistä (www.karppaus.info) aiheesta ja innostuin hieman lisää. Aloitin karppauksen tiukalla linjalla samantien ja tässä sitä ollaan kolme vuotta myöhemmin ja yhä samalla ruokavaliolla, joskaan en karppaa enää niin tiukasti. Jos joskus syön sokeripitoisia tuotteita vähänkään enempää, niin olo on taas melkoisen kamala ja muistan, miksi tähän hommaan lähdin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Et kadu!

olen kokeillut atkinsia ja vhh-ruokavaliota.. itseasiassa useamman kerran ja karppaus.info-sivustoa on tullut koluttua läpi. Mutta ei vaan auta :( Syön mielestäni tarpeeksi vhh:lla, mutta sokerihimo vaan on koko aika päällä... kunnes repsahdan... kunnon rasvamunakaspäivän päätteeksi pizzan hakeminen viime hetkellä johtaa armottomaan lihomiseen. Kuvittelen, että minulla olisi selkärankaa, muttta ei.. Pari vuotta sitten pysyin karppauslinjalla oman enkkani eli pari viikkoa, nykyään en pysty olemaan edes YHTÄ päivää ilman sokeria :(((((

Lopetat kaiken sokeripitoisen kokonaan. Herkkuna menee esim sokeroimaton marjakeitto sekoitettuna rahkan kanssa, on kuin pirtelöä. Vaatii hieman tahdonlujuutta, itselläni pahimmat päivät on tuossa 3-5 päivä sokereiden lopettamisesta, silloin söisin vaikka mitä, kunhan on jotain namia, tykkäsin siitä yleensä tai en. Mutta kun tuosta pääsee ohi niin se mieliteko loppuu kokonaan. Ja sitten onkin helppo jatkaa. Tietty siinä vaiheessa tulee myös kosolti lisää energiaa, jota voi käyttää kaikkeen kivaan tekemiseen. Alkaa nukkua paremmin yms.



Mutta itselläni ei siis onnistu mitkään vähentämiset se on kokonaan stoppi. Ja taas pitäisi tehdä tuo, koska sokerinkulutuskäyrä on lähtenyt kovaan nousuun viime aikoina.

stressaantunut unohtaa helposti syödä ja sitten tulee hirveä makean himo. Syö enemmän kunnon ruokaa. Jos tekee mieli karkkia, niin ota aina ensin vaikka kaksi ruisleipää.

stressaantunut unohtaa helposti syödä ja sitten tulee hirveä makean himo. Syö enemmän kunnon ruokaa. Jos tekee mieli karkkia, niin ota aina ensin vaikka kaksi ruisleipää.

olen kokeillut atkinsia ja vhh-ruokavaliota.. itseasiassa useamman kerran ja karppaus.info-sivustoa on tullut koluttua läpi. Mutta ei vaan auta :( Syön mielestäni tarpeeksi vhh:lla, mutta sokerihimo vaan on koko aika päällä... kunnes repsahdan... kunnon rasvamunakaspäivän päätteeksi pizzan hakeminen viime hetkellä johtaa armottomaan lihomiseen. Kuvittelen, että minulla olisi selkärankaa, muttta ei.. Pari vuotta sitten pysyin karppauslinjalla oman enkkani eli pari viikkoa, nykyään en pysty olemaan edes YHTÄ päivää ilman sokeria :(((((

Oletko syönyt tarpeeksi? Atkinsilla voit mässäillä niin, ettei mahaan mahdu enää murentakaan. Ei edes sokerinhippusta. Tee itsellesi ateriarytmi ja valmista jokaiselle aterialle runsaasti herkullista ruokaa. Jos aterian jälkeen tekee vielä mieli makeaa, niin syö vielä vähän lisää.

Toinen vaihtoehto on kokeilla hyväkarppausta, jossa sallit itsellesi esim. hedelmät ja tumman suklaan. Itsellä tämä on ollut oikea linja, koska elimistöni ilmeisesti vaatii hiilareita jonkin verran, enkä pysty alakarppaamaan repsuamatta. Sama voi päteä sinuunkin.

Kolmas pointti: vaikka tulisi ns. repsu, niin mitä siitä. Seuraava ateria on taas puhdasta vhh:ta ja sillä sipuli. Se, että vhh ei heti onnistu, ei tarkoita että siitä kannattaisi luopua. Jokaisen pitää löytää se itselleen paras tapa syödä, sillä jokaisella meillä on omanlaisensa elimistö. Toinen voi elää pelkällä lihalla ja toinen kasviksilla.

paikkaan esittelemään epäterveellistä uskontoaan.



Sokerihimon saa kuriin säännöllisellä ateriarytmillä ja terveellisellä ruokavaliolla. Ruisleipää saa syödä.



Viisi ateriaa päivässä, paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä proteniinia on paljon parempi vaihtoehto kuin toi eläinrasvojen kanssa pelaaminen.

päästä eroon sokerikoukusta, vaan huolehtisit vaan ruokavalion muuten kuntoon, ja sen jälkeen söisit sen määrän sokeria mitä keho tuntuu tahtovan? Ei ehkä vähennä sun sokerinsyöntiä, mut vapauttaa todella paljon energiaa, kun et syyllistä itseäsi. Sokerin syöminen kun on kuitenkin aika pieni pahe elämässä, ja paljon huonomminkin voisit stressiä käsitellä.



Minä syön tällä hetkellä sokeria ihan joka ikinen päivä, ja aika paljonkin. Olen vilkkaan taaperon ja itkuisen, kolmeviikkoisen vauvan äiti ja vieläkin niin tohjona synnytyksestä, että päivän liikunta on puolen tunnin rauhallinen kävelylenkki. Minun on PAKKO saada joka päivä tummaa suklaata tai suklaata ylipäänsä. Kun tuntuu että on niin väsynyt ettei mitenkään jaksaisi kanniskella itkevää vauvaa, tai huolehtia kunnolla esikoisesta, suklaa tuntuu kohottavan mielialaa. Minulle on aivan sama onko vaikutus kuviteltu, pääasia että se auttaa. En tunne tästä pätkän vertaa syyllisyyttä; minulla ei juuri nyt ole juuri muitakaan keinoja hallita stressiä. Ruokavalio on kuitenkin muuten kunnossa. Vaikka tästä tulisi sata kiloa lisää painoa, on se kuitenkin parempi kuin se että hermostun esikoiselle pienistäkin jutuista tai tunnen itseni ihan masentuneeksi.

Mielenkiintoinen pointti... tuota armollisuutta itseä kohtaan en ole kyllä kokeillut.. Harjoitan muutenkin aika paljon itsesyytöstä.



ap

tosiaan elämäntavat muuten kyllä reilassa, en juo enkä polta. Voiko liittyä tietynlaiseen perfektionismiin ja jo ajattelutapa "älä syö sokeria" aiheuttaisi sen, että juuri sokeriahan sitä haluaa syödä...

Söin kaksi vuotta suklaata järkyttäviä määriä kun olin aivan poikki yövalvomisista. Päätin että saan syödä niin paljon suklaata tai mitä herkkuja tahansa, kunhan pysyy pää kasassa ja jotenkin selviää päivistä ja öistä.

Onneksi ei tullut kuin pari kiloa ylimääräistä kun muuten ruokavalio ja ruokamäärät olivat kohdillaan.

Nyt kun meillä taas nukutaan, olen vähentänyt todella paljon suklaan ja muiden herkkujen syöntiä. Mutta silloin kun on väsynyt tai muuten stressaavaa, niin saa syödä vaikka voita paketista että pysyy kasassa.