Onko sulla imetys epäonnistunut vaikka oot ajatellut imettäväsi vaikka väkisin?

oikeaa imetysotetta millään. Siinä oli niin äiti kuin lapsikin itku silmässä, kun harjoiteltiin. Tokan kohdalla imetys lähti hyvin käyntiin, mutta 3kk iässä alkoi saada hirveitä rintaraivareita. Niistäkin selvittiin ja imetin lopulta 9 kuukautta.

Mulla on tosin imetys ollut todella helppoa, varsinkin ekat 3kk. Mutta sen jälkeen mun lapset ovat alkaneet laihtua, siis tyyliin jollekin -20% käyrälle nollakäyrältä, pituuskasvu hidastunut jne. Ovat roikkuneet tissillä ja olen imettänyt niin paljon kuin mahdollista, mutta paino ei ole lähtenyt nousuun.



Sitten olen alkanut antaa kiinteitä ja viimein sitten joskus 8-9kk iässä korvikemaitoa. Vuoden paikkeilla ovat saavuttaneet nollakäyrän painossa... Ja siis ekat 3kk kasvu on ollut mahtavaa, joka tavalla.

näin kävi, minä päätin kolmannen lapseni kohdalla että tätä viimeisintäni sitten imetän kunnolla, no heittikin häränpyllyä!!! poika syntyi 1kk ja 1pvä etuajassa, minulla ei maitoa herunu pätkääkään viikon aikana sairaalan lypsykoneessa ollessa. poika joutui olemaan kaksi viikkoa teholla ja minä pääsin kotiin 4päivän kuluessa synnytyksestä ja meillä kodon ja sairaalan välimatka on 190km kerran päivässä kävin ja koitin imettääkin ja sitten kotona lypsää, muttei herunu niin ei. oli tosi paha mieli kun niin päätin imettäväni ja pepulleen meni. minulla ei missään vaiheessa rinnat turvonnu eikä ollut kipeät, ei tietoakaan maidontuotannosta. :/

maitoa ei tullut, vaikka lapsi oli rinnalla yötä päivää. Sitä ei siis tullut liian vähän, vaan sitä ei tullut ollenkaan. Kolmantena viikkona lapsi kieltäytyi enää imemästä, raapi, huusi ja käänsi päätä pois. Ei auttanut mitkään imetystuen ohjeet, ei auttanut vaikka otin rinnalle unisena jne. Neljännellä viikolla sitten lopetin, tuntui ihan lapsen kiusaamiselta. Ehkä, jos lapsi ois jotenkin jaksanut imeä tyhjää rintaa vielä pari viikkoa, maitoa ois alkanut tullakin - äidilläni maidon nousu on kestänyt lähes kuukauden.

Verta tirsusi nänneistä kaksi kuukautta ja toisesta nännista katosi puolet, mutta sitten helpotti.

vaihtoehtoa ei ollut.



Kaikkeni tein, mutta ei auttanut. Maito ei riittänyt missään vaiheessa. Osittaisimetin kuitenkin.

Nyt tulee kauhean pitkä sepustus, mutta lyhyemmin en asiaa oikein saa selitettyä, oli niin monen asian summa...



Ensi-imetys taisi kestää noin kaksi ja puoli tuntia, kun ei lapsi millään saanut otetta rinnasta (nänni on varsin pyöreä, eli hankaluuksia napata kiinni). Kokeiltiin ihan kaikennäköistä, mulla kyllä koulutuksen puolesta tietoa ja kokemustakin riittää. Ei vaan mikään auttanut. Lapsi tykkäsi kaiken lisäksi imeskellä omaa kieltään, siihen oli tosi hankala tulla väliin. Päästiin kotiin ja maito nousi rintoihin ja sittenhän sitä valui ihan koko ajan, sänky oli ihan märkänä maidosta mutta lapsi ei tuntunut edelleenkään saavan mitään rinnasta irti, päivisin pidettiin ehkä vartin taukoja imetysten välillä, öisin reilut puoli tuntia. Sitten taas lapsi itkemään rinnalle, itse itkin muuten vaan. Pumppasin ylimääräistä maitoa pulloon ja venyttelin nänniä sekä painelemalla käsin että omatekoisella ruiskuviritelmällä. Rinnanpäät olivat ihan verellä, toinen nänni näytti siltä kuin siitä olisi haukattu pieni pala pois. Kokeilin rintakumia, mutta keskiyön epätoivoisina tunteina en saanut hommaa toimimaan ja heitin kumin seinään. Terkkari tuli ensikäynnille vajaan viikon kuluttua ja totesi, että paino oli vaan pudonnut synnäriltä lähdön jälkeen. Päätimme yhteistuumin antaa lapselle lisäksi pullosta pumppaamaani maitoa. Tämä rauhoitti tilannetta hieman, kun lapsen ei koko ajan tarvinnut itkeä nälkäänsä ja jaksoi rauhoittua hieman rinnalla. Ei tosin edelleenkään saanut kunnollista otetta. Punnitsimme lasta päivittäin kotona ja veimme neuvolaan kontrolliin, ensimmäisellä kerralla paino ei ollut huomattavasti noussut, jonka jälkeen lisäsimme pullomaidon määrää. Tämän jälkeen ei ole painon kanssa ollut ongelmia, lähti tasaiseen nousuun.



Mutta imetysongelmat jatkuivat edelleen, pumpattua maitoa poika sai tarpeeksi juodakseen. Otimme rintakumin jälleen kokeiluun ja tällä kertaa se toimikin ihan täydellisesti. Poika sai, ensimmäistä kertaa elämässään, otteen rinnasta ja onnen kyyneleet silmissä kuuntelin rytmikkäitä kulauksia pojan niellessä maitoa. Mutta. Oliko syynä imetystilanteiden aiheuttama stressi vai mikä, mutta rintakumin käyttöönoton jälkeen maidon tulo otti ja tyrehtyi. Poika sai sitä jonkin verran juodakseen rinnasta, mutta pumpattavaksi sitä ei riittänyt ja nälkä jäi. Jouduimme ottamaan korvikkeen lisäksi. Yritimme lisätä maidon erittymistä rentoutumisharjoituksilla ja fenkoliteellä, mies hieroi päivittäin hartioitani, pidin lasta paljasta ihoani vasten ja pumppasin ennen nukkumaan menoa, sillä vauva nukkui jo tässä vaiheessa pitkiä yöunia ja imetysten välillä oli pidempiä taukoja. Kahden kuukauden ikään asti lapsi oli rinnalla niin kauan kuin tavaraa sillä syötöllä riitti, sitten otettiin pullo esiin ja syötettiin vatsa täyteen. Kumin avulla poika oli kuitenkin oppinut kunnollisen imutekniikan, joten rinnanpäiden saatua hieman lomaa ja tervehdyttyä saatoin jättää kumit pois. Homma toimi ihan hyvin, joskus öisin saatoin selvitä jopa pelkällä rinnan annolla, jos lapsi oli nukkunut useamman tunnin putkeen ja rinnat ehtineet täyttyä.



Kahden kuukauden ikäisenä sitten pulloruokinnan etuihin tottunut poika päätti, että rintaruokinta on liian hankalaa, ja huusi selkä kaarella huomatessaan, että häntä yritettiin edes asetella imetystyynylle rintaruokintaa varten. Muutama viikko meni onneksi niin, että ilta- yö- ja aamusyötöt onnistuivat rinnalla jotenkuten, edelleen pullo tietenkin lisänä. Taas jouduin ottamaan pumpun kauniiseen käteen, pullosta meni siis sekä rintamaitoa että korviketta. Pojan lähestyessä kolmen kuukauden ikää, hän suostui rinnalle ehkä noin kerran-kaksi viikossa. Kaikki vapaahetket käytin maidon pumppaamiseen. Kun eräs aamu pullon pohjalle yli puolen tunnin ähkimisen seurauksena oli tippunut noin kymmenen milliä maitoa, päätimme lopettaa rintamaidon antamisen kokonaan. Päätös oli sillä hetkellä todella raskas, mutta jo muutaman päivän kuluttua huomasin sen olleen oikea. Nyt lapsi on hieman yli viisi kuukautta vanha, kasvaa hienosti, on iloinen ja mahdottoman hurmaava. En viitsi kantaa mukanani morkkista imetyksen epäonnistumisesta, vaikka se välillä aivan hirveästi harmittaakin. Ehkä olisin jotain voinut tehdä toisin, ehkä en, kaikkeni yritin. Seuraavan lapsen kohdalla se sitten nähdään :)

todellakin imettää ja hain tietoa ja yritin kaikkea, mutta täysimetykseen en koskaan päässyt. Imetin vuoden ja ekat kuukaudet oli iltaisin lisämaito käytössä. Lapsen kannalta ajateltuna nyt ei pahasti epäonnistunut, mutta oli kyllä itselleni stressaavaa tuo sekaruokinta ja ainainen murhe siitä onko nyt saanut riittävästi ruokaa. Huoh. Ärsytti kun synnytyssairaalassa sanottiin vain, että kasvaa ne vauvat korvikkeellakin, kun minulle imetys oli todella tärkeä juttu. Ei paljon lohduttanut.



Syynä tuohon huonoon menestykseen siis oli oma surkea vointi synnytyksen jälkeen. Olin siis aluksi todella kipeä ja uneton, lähes toimintakyvytön. Siihen nähden meni siis aika hyvin, kun nyt asiaa ajattelee.

, vaikka tein kaikki kikat ja luin sivukaupalla ohjeita imetystukilistalta. Söin sarviapilakapseleita, vauvan imuote oli hyvä, painelin akupisteitä ym. Siltikään rintani eivät koskaan suurentuneet maidosta. Eivät synnytksen jälkeen, eikä myöhemmin. Maitoa tuli, muttei tarpeeksi. Laspen paino ei imetyksellä noussut tarpeeksi. Niinpä lapsi oli osittaisimetyksellä 9 kk, jonka ikäisenä lopetti imemisen kokonaan.



Olen kyllä olosuhteisiin nähden tos tyytyväinen.Lapsi kuitenkin sai 9 kk:n ajan myös äidinmaitoa.

Nyt tulee kauhean pitkä sepustus, mutta lyhyemmin en asiaa oikein saa selitettyä, oli niin monen asian summa...

Ensi-imetys taisi kestää noin kaksi ja puoli tuntia, kun ei lapsi millään saanut otetta rinnasta (nänni on varsin pyöreä, eli hankaluuksia napata kiinni). Kokeiltiin ihan kaikennäköistä, mulla kyllä koulutuksen puolesta tietoa ja kokemustakin riittää. Ei vaan mikään auttanut. Lapsi tykkäsi kaiken lisäksi imeskellä omaa kieltään, siihen oli tosi hankala tulla väliin. Päästiin kotiin ja maito nousi rintoihin ja sittenhän sitä valui ihan koko ajan, sänky oli ihan märkänä maidosta mutta lapsi ei tuntunut edelleenkään saavan mitään rinnasta irti, päivisin pidettiin ehkä vartin taukoja imetysten välillä, öisin reilut puoli tuntia. Sitten taas lapsi itkemään rinnalle, itse itkin muuten vaan. Pumppasin ylimääräistä maitoa pulloon ja venyttelin nänniä sekä painelemalla käsin että omatekoisella ruiskuviritelmällä. Rinnanpäät olivat ihan verellä, toinen nänni näytti siltä kuin siitä olisi haukattu pieni pala pois. Kokeilin rintakumia, mutta keskiyön epätoivoisina tunteina en saanut hommaa toimimaan ja heitin kumin seinään. Terkkari tuli ensikäynnille vajaan viikon kuluttua ja totesi, että paino oli vaan pudonnut synnäriltä lähdön jälkeen. Päätimme yhteistuumin antaa lapselle lisäksi pullosta pumppaamaani maitoa. Tämä rauhoitti tilannetta hieman, kun lapsen ei koko ajan tarvinnut itkeä nälkäänsä ja jaksoi rauhoittua hieman rinnalla. Ei tosin edelleenkään saanut kunnollista otetta. Punnitsimme lasta päivittäin kotona ja veimme neuvolaan kontrolliin, ensimmäisellä kerralla paino ei ollut huomattavasti noussut, jonka jälkeen lisäsimme pullomaidon määrää. Tämän jälkeen ei ole painon kanssa ollut ongelmia, lähti tasaiseen nousuun.

Mutta imetysongelmat jatkuivat edelleen, pumpattua maitoa poika sai tarpeeksi juodakseen. Otimme rintakumin jälleen kokeiluun ja tällä kertaa se toimikin ihan täydellisesti. Poika sai, ensimmäistä kertaa elämässään, otteen rinnasta ja onnen kyyneleet silmissä kuuntelin rytmikkäitä kulauksia pojan niellessä maitoa. Mutta. Oliko syynä imetystilanteiden aiheuttama stressi vai mikä, mutta rintakumin käyttöönoton jälkeen maidon tulo otti ja tyrehtyi. Poika sai sitä jonkin verran juodakseen rinnasta, mutta pumpattavaksi sitä ei riittänyt ja nälkä jäi. Jouduimme ottamaan korvikkeen lisäksi. Yritimme lisätä maidon erittymistä rentoutumisharjoituksilla ja fenkoliteellä, mies hieroi päivittäin hartioitani, pidin lasta paljasta ihoani vasten ja pumppasin ennen nukkumaan menoa, sillä vauva nukkui jo tässä vaiheessa pitkiä yöunia ja imetysten välillä oli pidempiä taukoja. Kahden kuukauden ikään asti lapsi oli rinnalla niin kauan kuin tavaraa sillä syötöllä riitti, sitten otettiin pullo esiin ja syötettiin vatsa täyteen. Kumin avulla poika oli kuitenkin oppinut kunnollisen imutekniikan, joten rinnanpäiden saatua hieman lomaa ja tervehdyttyä saatoin jättää kumit pois. Homma toimi ihan hyvin, joskus öisin saatoin selvitä jopa pelkällä rinnan annolla, jos lapsi oli nukkunut useamman tunnin putkeen ja rinnat ehtineet täyttyä.

Kahden kuukauden ikäisenä sitten pulloruokinnan etuihin tottunut poika päätti, että rintaruokinta on liian hankalaa, ja huusi selkä kaarella huomatessaan, että häntä yritettiin edes asetella imetystyynylle rintaruokintaa varten. Muutama viikko meni onneksi niin, että ilta- yö- ja aamusyötöt onnistuivat rinnalla jotenkuten, edelleen pullo tietenkin lisänä. Taas jouduin ottamaan pumpun kauniiseen käteen, pullosta meni siis sekä rintamaitoa että korviketta. Pojan lähestyessä kolmen kuukauden ikää, hän suostui rinnalle ehkä noin kerran-kaksi viikossa. Kaikki vapaahetket käytin maidon pumppaamiseen. Kun eräs aamu pullon pohjalle yli puolen tunnin ähkimisen seurauksena oli tippunut noin kymmenen milliä maitoa, päätimme lopettaa rintamaidon antamisen kokonaan. Päätös oli sillä hetkellä todella raskas, mutta jo muutaman päivän kuluttua huomasin sen olleen oikea. Nyt lapsi on hieman yli viisi kuukautta vanha, kasvaa hienosti, on iloinen ja mahdottoman hurmaava. En viitsi kantaa mukanani morkkista imetyksen epäonnistumisesta, vaikka se välillä aivan hirveästi harmittaakin. Ehkä olisin jotain voinut tehdä toisin, ehkä en, kaikkeni yritin. Seuraavan lapsen kohdalla se sitten nähdään :)

Tosin minulla toinen lapsi kyseessä ja takana onnistunut täysimetys. Tämä toinen vain ei osannut/kyennyt imemään tehokkaasti rintakumeilla, pullosta oppi juomaan vähän. Silti paino vaan laski ja lopulta kaikki maito piti antaa aina ensin pullosta. Siihen loppui imetys, ja pumppaamisen suhteen kävi juuri noin kuin tässä lainauksessakin. Lopetin pumppaamisen, kun vauva oli 3 kk. Viimeisen viikon verran olin saanut puolen tunnin pumppaamisella 10 ml, mutta sitten neljän tunnin päästä ei tullut sitäkään vaan piti odottaa vähintään 6 tuntia, jotta maitoa tuli edes 5 ml. Ihan älytöntä ajankäyttöä kaksilapsisessa perheessä tuo pumppaaminen ja tuloksena vuorokaudessa ehkä 30- 40 ml, aikaa käytettynä pumppaamiseen joka päivä sen 3 tuntia...