Pakottaako hankintalaki oikeasti ostamaan ulkomaista?

Ei varmaankaan voi vähentää hinnasta veroja. Monien hankintojen kohdalla voi tietysti vaatia suomenkielistä dokumentaatiota ja palvelua, mutta se riippuu kovasti hankinnasta.

Halvin pitää valita, tai kokonaistaloudellisesti edullisin. Valitettavasti raha ratkaisee.

ei tietaakseni saa eritella tarjoajan kansallisuuden valilla, eli kaikki EU-maat ovat tasa-arvoisia siina. Muutenhan koko talousblokki-ideassa ei olisi mitaan mielta...

Kotimaista ei saa suosia kotimaisuuden takia. Halvin pitää valita, tai kokonaistaloudellisesti edullisin. Valitettavasti raha ratkaisee.

Mutta jos kokonaistaloudellisuutta ajattellaan, niin silloinhan pitäisi nimenomaan huomoida koko ketju:

Jos ostetaan suomalainen palvelu/tuote, niin suomalainen työntekijä tekee työn, maksaa verot, ostaa palkallaan suomalaisia tuotteita, maksaa alv:t.

Eli pitäisi olla joku kaava, jolla lasketaan, paljonko x euron hintaisesta palvelusta/tuotteesta palautuu yhteiskunnalle palkka- ja kulutusveroina ja huomioida tämä vertailussa.

Hankkijan täytyy tarjouspyynnössä määritellä valintakriteerit, joista yksi on hinta ja toinen laatu. Laatu pitää vielä erikseen avata ja määritellä valintakriteerit. Palvelun ostamisessa laatukriteereillä voi paljonkin vaikuttaa hankintapäätökseen, mutta jos on ostamassa esim. hammastikkuja, niin todennäköisesti hinta vaikuttaa ratkaisevasti.

vaan jotain tuotetta/tavaraa tai palvelua.

miksi ei voida huomioida työllistävää vaikutusta? Kun on kyse julkisista hankinnoista, eli meidän kaikkien rahoista, niin totta hemmetissä pitää silloin laskea, mikä on kokonaiskustannus. Jos osa maksetusta rahasta tulee takaisin samaan kassaan verotuloina, niin miksei sitä voida huomioida?



Jos maksetaan esim. puolalaisille, niin sitä verotuloa ei tule, joten hankintahinnan pitäisi olla pienempi ennen kuin se olisi samalla viivalla suomalaisen kanssa.

miksi ei voida huomioida työllistävää vaikutusta? Kun on kyse julkisista hankinnoista, eli meidän kaikkien rahoista, niin totta hemmetissä pitää silloin laskea, mikä on kokonaiskustannus. Jos osa maksetusta rahasta tulee takaisin samaan kassaan verotuloina, niin miksei sitä voida huomioida? Jos maksetaan esim. puolalaisille, niin sitä verotuloa ei tule, joten hankintahinnan pitäisi olla pienempi ennen kuin se olisi samalla viivalla suomalaisen kanssa.

Julkisissa hankinnoissa ei saa millään tavalla suosia jotain tiettyä tahoa, ei homoja tai suomalaisia tai kristittyjä tai edes naisia. Ja koska maksajana ei koskaan ole valtio valtiona vaan joku virasto ja sille myönnetyt rahat, ei verotuloja voi ottaa huomioon.

eivät taatusti osta ulkomailta mitään, mitä on saatavana Ranskasta. Suomalaiset vaan tyhmyyttään noudattavat näitä sääntöjä pilkulleen ja ostavat paskaa jostain puolasta, kun halvalla saa.





Tässä lainaus Tekniikka ja taloudesta:



"”Katsomme hyvin tarkkaan, mihin tarjouskilpailuihin kannattaa lähteä mukaan. Parhaat mahdollisuudet meillä on maissa, joissa omaa valmistusta ei ole. Esimerkiksi Ranskasta tulee paljon tarjouspyyntöjä, mutta siellä kilpaileminen on ajan haaskuuta. Sähköjäniksen rooli ei kiinnosta meitä.”



Sähköjäniksellä Jelinek tarkoittaa sitä, että yritys osallistuu kilpailuun ilman todellisia mahdollisuuksia voittaa."

että "oma" valmistaja voittaa aina. Jos vaikka tiedetään, että Euroopassa on vain yksi junankorinvalmistaja, jolla on kahdeksankulmaista akselitankoa työstävä robotti, niin tottahan se kahdeksankulmainen akselintanko on elintärkeä tämän maan infrastruktuurille...

Miksi tätä pitää ruveta lailla rajoittamaan? Ei voi ymmärtää. Suomi on kuitenkin edelleen itseäinen valtio eli verorahat pääasiassa käytetään meidän hyväksi. Jos EU olisi liittovaltio (mitä en toivo), niin silloin olisi eri asia.

ja sitä taitoa ei valitettavasti vielä kaikilta hankinnoista vastaavilta löydy.



pointti on määritellä kriteerit sellaisiksi, että hinta yksin ei ole määräävä tekijä. suomalaisuus ei saa olla kriteeri, mutta olen ymmärtänyt että esim. ekologisuus, tuotteen hiilijalanjälki tms. voisi olla. toisin sanoen, voisi niiden hammastikkujenkin hiilijalanjälkeä käyttää hankinnassa kriteerinä. ainakin teoreettisesti.



mutta, tuo kokonaiskustannus yhteiskunnalle ei koskaan voi olla kriteeri.

Niitä on kahdenlaisia ns. ihan välttämättömiä kriteereitä, kaikkiin oltava vastaus tietty, että edes harkitaan tyyliin "Onko eläkemaksut ja verot maksettu aina?" Ja sitten sellaisia jotka eivät ole ehdottomia, vaan niissä on asteikkoa nollasta johonkin tiettyyn määrään.



Ja näistä sitten katsotaan niin, että nuo ehdottomat on auttamaton stoppi tarjoukselle jos ei täytä niitä ja päätyy hylätyksi samantien. Tämän vaiheen onnistuneesti läpäisseet pisteytetään usein hinta yksi pisteytettävä kohde. Ja se joka saa eniten pisteitä voittaa tarjouksen.



Tämä pisteytys siis voi sisältää laadullisia ominaisuuksia esim. ohjelmoinnin muuttujat ja kommentit, manuaalit ja muut ohjeet, näytöt tai palvelun helpdesk jne oltava suomeksi. Ja myös muita vastaavia kriteereitä voi laittaa sinne, jolloin sieltä kuin vahingossa pulpahtaa voittajaksi suomalainen toimittaja. Tällainen ratkaisu on kokonaistaloudellisisesti edullisin, vaikka hinta ei olekaan halvin vaan pisteet ratkaisee.

ja laittaa ne tarjouksiin, niin vaativat työmarkkinajärjestöt. Ranskalaisen ei tarvitse laittaa ko. kuluja paikallisiin tarjouksiin => selkeästi alhaisempi hinta.