Miten toimitaan kun äiti kuolee ja minkälaisia traumoja jää lapsille ?

Mä luin, että kysyjä halusi tietää, millaisia traumoja tulee jääkaapille...

ei lapsille välttämättä jää mitään traumoja, jos heillä on läheinen aikuinen jatkossakin elämässään ja he saavat surra äidin menetystä vapaasti. lapselle tulee kertoa kaikki avoimesti, eikä mitään pidä salailla. lapsen luottamusta ei saa pettää. asiat pitää kertoa tietysti lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden ja käydä asiaa läpi mieluiten asiantuntijoiden (psykologi tms. taho) kanssa, jos omat voimat eivät tunnu riittävän. lapsen pitää voida sanoa hyvästit rakkaalle ihmiselle, jolloin kuolema konkretisoituu - eli lasta ei tule jättää hautajaisten ulkopuolelle ja monet asiantuntijat suosittelevat lapsen ottamista mukaan ruumista katsomaan ja hyvästelemään.



jos tämä oli henkilökohtainen tragedia, osanottoni ja voimia.

Minä juuri ajattelin eilen, mitä tekisin, jos nyt saisin tietää kuolevani.



Kirjoittaisin lapsille kirjeitä tulevaisuuteen. Tekisin heille videon, jossa pidän heitä sylissä, hassuttelen, nauran ja näytän kaikin tavoin, miten paljon nautin heidän seurastaan. Tekisin valokuvakansiot itsestäni ja lapsista. Yrittäisin jotenkin tuoda julki sen, että soisin heidän rakastavan mahdollista äitipuoltaan joskus, jos sellainen perheeseen tulisi.



En ole kuolemassa, mutta tämä tuli eilen mieleen.

Toivotaan ettei äiti kuole, ainakaan omasta halusta vaan hakee apua lastensa tähden

jos äiti kuolee, pitää järjestää hautajaiset ja perunkirjoitus sekä perinnönjako. Jos ei ole testamenttia, lapset perivät äitinsä (ei tietenkään sitä mikä on avio-oikeudenmukaanisän/Puolison omaisuutta) ja heille määrätään edunvalvoja. Isä on yleensä huoltaja ja joku ulkopuolinen vahtii omaisuutta myös.



Sitten jtaketaan elmää niin kuin parhaiten taidetaan, niiden edellytysten mukaan mitä siinä tapauksessa on.



Kukaan ei voi etukäteen sanoa, mitä traumoja lapsille jää. Äidin kuolema on tietenkin hyvin traumaattinen, mutta millaisiksi ne traumat itse kullekin muodostuvat riippuu aika paljon kuolintavata, muista perheoloista, tarjolla olevista ihmissuhteista, mitä muuta elämään liittyy, lasten omasta luonteesta jat käyttöön saadusta psykologisesta avusta.

Ainakaan lapsilta ei saisi salata lähestyvää kuolemaa. Onnettomuudet tulisi selvittää lapsille, ettei ole lapsen syy, ettei äiti halunnut kuolla. Kova paikka. Voimia