Homoparien ulkopuolinen adoptio jakaa uuden eduskunnan
Homoparien ulkopuolinen adoptio jakaa uuden eduskunnan
25.4.2011 20:34 | Kommentit
A A
Marko Hämäläinen
Helsingin Sanomat
Jussi Rokka
Helsingin Sanomat
peter jansson
Uusi eduskunta aloittaa työnsä tiistaina, kun oikeuskansleri tarkastaa edustajien valtakirjat. Samalla jatkuu valiokuntapaikkojen jakaminen.
Uusi eduskunta aloittaa työnsä tiistaina, kun oikeuskansleri tarkastaa edustajien valtakirjat. Samalla jatkuu valiokuntapaikkojen jakaminen.
Kysymys siitä, pitäisikö homo- ja lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoliseen adoptioon, jakaa uuden eduskunnan. Vastavalituista edustajista 90 kannattaa ja 93 vastustaa ulkoista adoptiota.
Tieto ilmenee HS:n vaalikoneeseen vastanneiden edustajien kannoista. Vaalikoneeseen vastasi 183 edustajaa 200:sta.
Parisuhteensa rekisteröineiden homo- ja lesboparien sisäisen adoption eduskunta hyväksyi vuonna 2009. Adoptio-oikeuden ulottamista myös perheen ulkopuolelle kannattaa ylivoimainen enemmistö sosiaalidemokraattien, vasemmistoliiton, vihreiden ja Rkp:n edustajista.
Kokoomuksen asia jakaa selkeimmin kahtia: puolet kannattaa ja puolet vastustaa sitä.
Perussuomalaisten ja keskustan edustajista selvä enemmistö vastustaa ulkoista adoptiota. Kristillisdemokraateista ulkoista adoptiota ei kannata kukaan.
Moni ulkoista adoptiota vastustava edustaja perustelee kantaansa sillä, että sisäinen adoptio on homo- ja lesbopareille riittävä.
"Perheen sisäinen adoptio oli riittävä ratkaisu, koska se saattoi perheissä jo asuvat lapset tasavertaiseen asemaan lain edessä," perustelee keskustan Aila Paloniemi.
Vastustajat perustelevat kantaansa myös perinteisellä avioliittokäsityksellä sekä biologialla.
"Tilanne on mahdoton biologisesti, siksi en hyväksy ajatusta, että poika- tai tyttöpareilla olisi lapsia," kirjoittaa perussuomalaisten Osmo Kokko.
Homoparien ulkoista adoptiota kannattavat perustelevat mielipidettään tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella. Moni korostaa, että tärkeintä on lapsen etu, ei vanhempien sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen.
"Ei hyvä vanhemmuus sukupuolta katso. Adoptiota haluavat vanhemmat käyvät aina joka tapauksessa läpi varsin tiukan seulan, joten sama oikeus hakea adoptiota pitää avata myös samaa sukupuolta oleville", perustelee kokoomuksen Henna Virkkunen.
"Se, että on homoseksuaali, ei heikennä ihmisen kykyä toimia vanhempana. Tilanne voi olla vaikka päinvastoin: miten paljon onkaan heteroperheitä, joissa on paljon ongelmia muun muassa lasten kohtelun kanssa", kirjoittaa perussuomalaisten Arja Juvonen.
HS.fi teki kaikkiaan kahdeksan uutista uusien kansanedustajien kannoista ajankohtaisiin kysymyksiin heidän vaalikonevastaustensa perusteella. Aiemmin julkaistut uutiset löytyvät alta. Vaalikoneesta voi yhä myös katsoa tarkemmin yksittäisten edustajien vastauksia.
Tiistaina uusi eduskunta aloittaa työnsä, kun oikeuskansleri tarkastaa edustajien valtakirjat. Samalla jatkuu valiokuntapaikkojen jakaminen.
Kommentit (11)
Mitä järkeä on takuta asiasta, jonka merkitys on lähinnä symbolinen? Niille homopareille nyt vaan ei lapsia tule riittämään, kun ei riitä muillekaan.
Kansainvälinen adoptio on käytännössä mahdoton ja kotimaasta lapsia tulee adoptioon todella vähän.
unohtamatta lapsen etu. Suomi ei tosiaankaan ole kovin suvaitsevainen maa, joten miksi ihmeessä pitäisi traumatisoitunut adoptiolapsi sijoittaa perheeseen, jota jo pelkästään vanhempien seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on erityinen ja erilainen, ja jonka vuoksi lapsi saa todennäköisesti negatiivista huomiota?
Kyse ei ole vanhemmuudesta ja sen laadusta, vaan ihan siitä, kuinka paljon silmätikkuna olemista lapsi kestää, adoptiossa on jo ihan tarpeeksi erityisyyttä.
ottaa sitä sontaa niskaani, jonka tuosta voi saada. Siksi käytin vain tuota toista perustelua.
4
unohtamatta lapsen etu. Suomi ei tosiaankaan ole kovin suvaitsevainen maa, joten miksi ihmeessä pitäisi traumatisoitunut adoptiolapsi sijoittaa perheeseen, jota jo pelkästään vanhempien seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on erityinen ja erilainen, ja jonka vuoksi lapsi saa todennäköisesti negatiivista huomiota?
Kyse ei ole vanhemmuudesta ja sen laadusta, vaan ihan siitä, kuinka paljon silmätikkuna olemista lapsi kestää, adoptiossa on jo ihan tarpeeksi erityisyyttä.
unohtamatta lapsen etu. Suomi ei tosiaankaan ole kovin suvaitsevainen maa, joten miksi ihmeessä pitäisi traumatisoitunut adoptiolapsi sijoittaa perheeseen, jota jo pelkästään vanhempien seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on erityinen ja erilainen, ja jonka vuoksi lapsi saa todennäköisesti negatiivista huomiota?
Kyse ei ole vanhemmuudesta ja sen laadusta, vaan ihan siitä, kuinka paljon silmätikkuna olemista lapsi kestää, adoptiossa on jo ihan tarpeeksi erityisyyttä.
"Ei hyvä vanhemmuus sukupuolta katso"
Pojat tarvii miehenmallia ja tytöt naisenmallia. Tietysti nämä asiat voi järjestää myös hyvien perhetuttujen avulla mutta kyllä se lähes päivittäinen malli on aikalailla tärkeää.
mikä se miehen malli on? Mitä niiden lasten siis täytyy miltei joka ikinen päivä nähdä?
Otetaannyt vaikka perheet A ja B
Perheessä A äiti on 150 cm, laiha kotiäiti, joka laittaa ruokaa, siivoaa, harrastaa juoksemista ja kuntopyöräilyä sekä puhuu suomea ja espanjaa. Isä on 185 cm tukeva insinööri, joka harrastaa autoja, elokuvia ja kuntosalia.
Perheessä B äiti on 180 cm pitkä, tanakka yksityisyrittäjä, joka harrastaa koiria ja moottoripyöriä, hoitaa pihatyöt ja remontit sekä inhoaa kodinhoitoa. Isä on 175 cm pitkä opettaja, joka harrastaa kitaransoittoa sekä hoitaa pyykkäyksen ja siivouksen.
Missä näissä on se miehen ja naisen "malli"?
Minun lapseni oppivat että on hyvin monenlaisia ihmisiä ja malleja, eikä niitä voi minkään mallin perusteella pistää paremmuusjärjestykseen.
unohtamatta lapsen etu. Suomi ei tosiaankaan ole kovin suvaitsevainen maa, joten miksi ihmeessä pitäisi traumatisoitunut adoptiolapsi sijoittaa perheeseen, jota jo pelkästään vanhempien seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on erityinen ja erilainen, ja jonka vuoksi lapsi saa todennäköisesti negatiivista huomiota?
Kyse ei ole vanhemmuudesta ja sen laadusta, vaan ihan siitä, kuinka paljon silmätikkuna olemista lapsi kestää, adoptiossa on jo ihan tarpeeksi erityisyyttä.
Siinäkin voi helposti joutua silmätikuksi.
samoin ne joilla on kovin yksisilmäinen ja fanaattinen poliittinen mielipide. Ja hyvä niin.
Adoptiolapselta puuttuu "peili", he eivät voi katsoa vanhempiaan ja sukuaan ja nähdä heistä, mitä piirteitä on omaksunut keneltäkin. adoptiolapsi on geneettisesti aivan yksin, joten hänen on siltä osin paljon vaikeampi muodostaa ehyttä identiteettiä kuin biologisen perheensä kanssa kasvanut lapsi.
Miksi tällainen lapsi pitäisi sijoittaa perheeseen, jossa on vain yhdensukupuolisia - ehkä toista sukupuolta mitä itse on - vanhempia? Lapsen identiteetin kehittyminen vaikeutuu entisestään.
Adoptiossa kyse on lapsen edun turvaamisesta, ei kyse ole siitä että aikuisilla on OIKEUS saada lapsi ja aikuisilla pitää olla tähän tasaveroiset mahdollisuudet. Adoptiovanhemuutta rajataan monella muullakin kriteerillä, kun on katsottu lapsen edun näin vaativan.
poliittinen mielipide. :) Ensimmäisen lapsen aikaan uskonnosta puhuttiin jonkin verran, toisen ei ollenkaan. Ja minä sentään olin siinä välissä vaihtanut körttiläisyyden vanhoillislestadiolaisuuteen. :D
samoin ne joilla on kovin yksisilmäinen ja fanaattinen poliittinen mielipide. Ja hyvä niin.
Adoptiolapselta puuttuu "peili", he eivät voi katsoa vanhempiaan ja sukuaan ja nähdä heistä, mitä piirteitä on omaksunut keneltäkin. adoptiolapsi on geneettisesti aivan yksin, joten hänen on siltä osin paljon vaikeampi muodostaa ehyttä identiteettiä kuin biologisen perheensä kanssa kasvanut lapsi.
Miksi tällainen lapsi pitäisi sijoittaa perheeseen, jossa on vain yhdensukupuolisia - ehkä toista sukupuolta mitä itse on - vanhempia? Lapsen identiteetin kehittyminen vaikeutuu entisestään.
Adoptiossa kyse on lapsen edun turvaamisesta, ei kyse ole siitä että aikuisilla on OIKEUS saada lapsi ja aikuisilla pitää olla tähän tasaveroiset mahdollisuudet. Adoptiovanhemuutta rajataan monella muullakin kriteerillä, kun on katsottu lapsen edun näin vaativan.
samoin ne joilla on kovin yksisilmäinen ja fanaattinen poliittinen mielipide. Ja hyvä niin.
Adoptiolapselta puuttuu "peili", he eivät voi katsoa vanhempiaan ja sukuaan ja nähdä heistä, mitä piirteitä on omaksunut keneltäkin. adoptiolapsi on geneettisesti aivan yksin, joten hänen on siltä osin paljon vaikeampi muodostaa ehyttä identiteettiä kuin biologisen perheensä kanssa kasvanut lapsi.
Miksi tällainen lapsi pitäisi sijoittaa perheeseen, jossa on vain yhdensukupuolisia - ehkä toista sukupuolta mitä itse on - vanhempia? Lapsen identiteetin kehittyminen vaikeutuu entisestään.
Adoptiossa kyse on lapsen edun turvaamisesta, ei kyse ole siitä että aikuisilla on OIKEUS saada lapsi ja aikuisilla pitää olla tähän tasaveroiset mahdollisuudet. Adoptiovanhemuutta rajataan monella muullakin kriteerillä, kun on katsottu lapsen edun näin vaativan.
Siis etteivät kiihkouskovaiset saa adoptoida, olen aivan samaa mieltä.
Identiteetin rakentumisessa on kyse asioille annetuista merkityksistä, ei geneettisestä sukulaisuudesta. Adoptiolapsen trauma ei ole se, ettei hän kasva geneettisten vanhempiensa kanssa. Trauma on hylkäämisen trauma, se voi olla hyvin monenmuotoinen riippuen lapsen taustasta. Siksi vanhemmuudelta vaaditaan paljon, en vain edelleenkään usko että se vanhemmuus riippuu siitä mitä jalkovälissä on.
Antamillasi perusteilla koko kv-adoptio pitäisi oikeastaan lopettaa. Nämä lapsethan ovat väistämättä aivan erinäköisiä kuin vanhempansa ja joutuvat varmasti silmätikuiksi.
Se on vain niille lapsille, jotka eivät voi asua vanhempiensa tai muiden sukulaisten kanssa ja joille ei omasta maasta löydy adoptiovanhempia.
Se on siis vain niille surkean onnettomille yksilöille, joitten asiat ovat niin huonosti että tuikituntemattomien ihmisten kanssa tuikituntemattomaan paikkaan lähteminen on parasta, mitä heille voidaan tarjota.
"Ei hyvä vanhemmuus sukupuolta katso"
Pojat tarvii miehenmallia ja tytöt naisenmallia. Tietysti nämä asiat voi järjestää myös hyvien perhetuttujen avulla mutta kyllä se lähes päivittäinen malli on aikalailla tärkeää.