Lue keskustelun säännöt.
Äiti- ja isäpuolen roolit ovat maailman paskamaisimmat roolit!
27.04.2011 |
Toisen lasta pitää rakastaa kuin omaa mutta jos lapsella ja äiti/isäpuolella synkkaa hyvin, ei sekään ole hyvästä.
Varsinkin etä-äiti/isäpuolien rooli on karmaiseva; "parhaimmillaan" yritetään tämä äiti/isäpuoli häätää omiasta kodista, koska lapsi tulee tapaamaan isää/äiti eikä uutta puolisoa.
Lisäksi etäperheen pitää tapua lähiperheen suunnitelmiin ja muutoksiin mutta lähiperheen ei tarvitse vaivautua samaan.
Kun riitely ja valtataistelu jatkuu ja jatkuu, niin perheneuvolat ja lastensuojelu kyllä auttavat, neuvovat ja tukevat perheitä; uusia puolisoita ei kyllä lasketa kuuluviksi näihin perheisiin.
Onko sitten mikään ihme, että jossain vaiheessa ei enää jakseta ja etäperhe katoaa lapsen elämästä?
Lähivanhempi voi todellakin tehdä helvetin etävanhemman elämästä. Lakimiestä lainatakseni; hulluille ei voi mitään.
Kommentit (7)
En sitä ihan suoralta kädeltä lempannut, koska en ollut oikeesti ihan nuori enää ja biologinen kello jo vähän tikitteli. Oon kyllä myöhemmin ollut ihan tyytyväinen, että mua vähän kuitenkin hirvitti sen neljä lasta, joten homma ei kauheesti edennyt. Pian sitten kuitenkin tapasin ihan lapsettoman sinkkumiehen, ja meillä on nyt oikein mainion helppo elämä ja ihana perhe. Eikä tarvi tuskailla tuollaisten asioiden kanssa kuin ap. Mutta on välillä tullut mieleen, että olisi siinä voinut pulmansa olla, jos olisin siihen isään kiintynyt. Ainakaan se ei olisi halunnut enää ihan näin monta lasta saada kuin mitä mä nyt olen synnyttänyt.
Ja se mieskin sitten lopulta löysi itselleen naisen puolisoksi, joka sopii sille varmasti paljon paremmin. On vähän kypsempi kuin minä ja nekin on oikein onnellisia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mennyt oikein hyvin. Olen äitipuoli mieheni kouluikäiselle tyttärelle. Hän asuu suurin piirtein tasan kummankin vanhempansa luona. Äidillään vähän enemmän.
Luulen, että suuri syy siihen, että oma osani on ollut helppo on se, että mimulla ei ole mitään tekemistä mieheni avioeron kanssa. Se oli käyty jo vuosia sitten.
Mielestäni ei ole realistista puhua, että lapsipuoltaan rakastaisi samalla tavalla kuin omaa lastaan. Kyllä se on eri suhde. Toki miehen lapsi on läheinen.
Mielestäni äitipuolen ei pidä tyrkyttää itseään mitenkään, vaan antaa suhteen kehittyä ajan kanssa. Siihen menee vuosia.
Äitipuoli oli ihan omituinen, mikään hyvä ei häneen tehonnut.
Ja varmaan nyt moni ajattelee, että olin varmaan kuitenkin kamala, mutta hänen lapsiensa ja kaikkien sukulaisten kanssa tulin äärettömän hyvin toimeen ja heidän kanssaan pidän yhteyttä edelleen.
ikuinen parisuhde ois tässä asiassa parempi mitä ikuinen yh?
Äitipuoli oli ihan omituinen, mikään hyvä ei häneen tehonnut.
Ja varmaan nyt moni ajattelee, että olin varmaan kuitenkin kamala, mutta hänen lapsiensa ja kaikkien sukulaisten kanssa tulin äärettömän hyvin toimeen ja heidän kanssaan pidän yhteyttä edelleen.
Olemaan omituinen ja olemaan sabotoimatta sun välejä hänen lapsiinsa ja sukulaisiinsa. Voi olla, että hän jopa tiesi olevansa kummallinen. Joskus ei outoudelleen voi mitään, ei osaa muuta tapaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuoli oli ihan omituinen, mikään hyvä ei häneen tehonnut. Ja varmaan nyt moni ajattelee, että olin varmaan kuitenkin kamala, mutta hänen lapsiensa ja kaikkien sukulaisten kanssa tulin äärettömän hyvin toimeen ja heidän kanssaan pidän yhteyttä edelleen.
Olemaan omituinen ja olemaan sabotoimatta sun välejä hänen lapsiinsa ja sukulaisiinsa. Voi olla, että hän jopa tiesi olevansa kummallinen. Joskus ei outoudelleen voi mitään, ei osaa muuta tapaa olla.
minulle, että väitti etten yhtään välitä vanhemmastani, joka oli ja on minulle äärettömän rakas ihminen.
Mutta, no, se mikä ei tapa, vahvistaa ja muita latteuksia. valitettavasti tuo kyllä jätti jälkensä.
ja hankit uuden kumppanin vasta kun lapsi on aikuinen.