Lue keskustelun säännöt.
Laitoin tylysti poikki välit lapseni kaveriin.
12.05.2011 |
Kävi meillä silloin kun ei saanut muuta kaveria. Ilmaisi myös lapselleni että tulin nyt kun muuta seuraa en saanut. Kiusaamista oli myös mukana, jätti lapseni yksin jos menivät jonnekin. Juoksi pakoon tms. Tätä kiusaamista oli myös meillä sisällä vanhempien vahtiessa. Tuli meiltä sisältä hakemaan muita lapsia pois. Pilapuheluita.
Lapseni suuttui minulle mutta koen että tuollainen "kaveruus" ei ole hyväksi kenellekään. Aika rajulla kädellä puhalsi pelin poikki.
Kommentit (8)
Vielä kuitenkin aika pienistä lapsista kyse. Tässä perheessä on vanhemmilla paljon harrastuksia ja käyvät töissä. Lapsi tuntuu kaikki illat juoksevan kylästä kylään. Kaverit vaihtuu tiuhaan. On tottunut siihen että meillä ollaan melkein aina kylässä ja saa tulla. Ilmeisesti siitä syntynyt sellainen mielikuva että voi käyttäytyä miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 5 lapsen äiti ja kaikki lapseni ovat jo 20 ja yli. Kaduttaa itseäni etten silloin puuttunut noihin pikku tyrnnin alkuihin. Nyt kaikki kiusaajatkin ovat jo aikuisia ja jossain työpikoilla simputtamassa muita.
Te nykyäidit olette rohkeampia. Myös omassa nuoruudessani naapurintädit heti huomauttivat jos käytös ei ollut sopivaa.
mekin puutuimme kavereiden käytökseen -myös omiemme:) Hyvä tuli! Nyt lapset aikuisia ja työelämässä ja tulevat hyvin toimeen kaikkien kanssa!
Todennäköisesti siinä käy niin että välit menee kokonaan poikki. Silti ajattelen niin ett seura tekee kaltaisekseen. Jos kiusaa ja jättää yksin niin ei ole kaveri.
Liian lähelle päästäminen on riski. Vieraan kodista tulee varakoti ja sitten alkaa huono käytös.
Jatkossa en päästä liian lähelle poikieni kavereita. Heti kun näen huonoa käytöstä, niin kaverit ei pääse sisälle, vaan saavat leikkiä ulkona.
En enään rupea kasvattamaan lapsieni kavereita, koska en yksinkertaisesti jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka lapsesi suhtautui ilkeilyyn?
Minusta on täysin asiallista puhaltaa peli poikki, jos oma lapsi kärsii, mutta silti kiusaamisesta kannattaa vielä puhua lapsen kanssa.
on niin totta. Oikein teit ap. Lapsesi ansaitsee paremman kaverin.
pidit lapselle myös puhuttelun? Ei tollaset tapaukset opi tapoja, jollei joku aikuinen täräytä niille totuutta. Sanoisin myös vanhemmille, jos olette minkäänlaisissa väleissä ja he vaikuttavat fiksuilta, että voisi ehkä keskustella jälkikasvun kanssa käytöstavoista ja kiusaamisesta.