3-vuotiaan KEHITYSKESKUSTELU? Mitä vit..?

meillä juuri oli tuo keskustelu 3vuotiaan kanssa tammikuussa, nyt huomena mentävä uudelleen keskustelemaan lapsen vikalistasta, terveellä järjellä katsottuna lapsessa ei vikaaa mutta kun nuo pilarit ovat olemassa ja lapsi ei ole täysin niiden mukaan puheessa ja keskittymisessä kehittynyt, tämä nykymaailman lasten vertailu on mielestäni ällöttävää!

Hold your horses ; )



Meillä käydään vasu-keskustelu (lapsen varhaiskasvatuskeskustelu)syksyisen/lapsen aloittaessa ryhmässä ja palautekeskustelu keväällä vanhempien halutessa tai jos muuta tarvetta on. Puhutaan ihan normi asioista: siitä, miten lapsi on kasvanut ja kehittynyt, mitä toiveita tai huolenaiheita vanhemmilla on tms. Ei etsitä vikoja, mutta puhutaan, jos jotain mieltä painavaa on.



Eikö sinusta ole hyvä, että lapsen tuen tarvetta kartoitetaan jo 3-vuotiaana? Mitä varhaisemmin tukitoimet aloitetaan, sitä suurempi hyöty niistä lapselle!

ajoissa, mutta tapoja on monia, onko sen avun "maksettava" ensin nöyryytys niin että vikalista tehdään samoin kuin autoille autokorjaamolla, ja tosiaan en yleistä että joka tarhassa näin toimitaan, meillä vaan sattuu olemaan sieltä huonommasta päästä kokemukset asian suhteen...

hoitoon (omalle äidilleni, joka on pph). Jo silloin piti täyttää ihan järjettömän pitkä pitkä lomake, jossa kysyttiin kehitykseen liittyviä asioita todella pikkutarkasti.Esim. vahvuudet/ heikkoudet syömisessä, pukemisessa, nukkumisessa, sosiaalisissa suhteissa, liikkumisessa, hygieniassa jne. Sitten piti asettaa tavoitteita joka osa-alueelle sekä suunnitelma miten vanhemmat yhdessä hoitajan kanssa näihin pyrkivät.



Lisäksi kysyttiin esim. millainen käsitys lapsella on itsestään, kuka on paras kaveri jne.jne. no, mutta se on ajan henki, kaikki pitää kartoittaa, luokitella ja lajitella. Mun mielestä tää touhu on lähteny jo käsistä. Toki on hyvä, että puututaan jos jotain erityistä tarvetta on, mutta eiköhän niistä voi hoitaja tiedottaa erikseen vanhemmille ilman, että lapsen kaikki ominaisuudet arvostellaan.



Niin ja btw, valmistun itse kohta kasvatustieteen maisteriksi, joten ainakaan minulla kyse ei ole asenneongelmasta kasvatusalaa kohtaan :)

Meillä nuo kehityskeskustelut on aina käyty hyvin positiiviseen sävyyn, lasta kehuen ja hänen vahvuuksiinsa keskittyen.



Hyvä mieli on jäänyt ujon ja rauhallisen lapsen vasu-keskusteluista,

samoin kuin kiivaan, helposti tulistuvan lapsen vasu-keskusteluista.

Ei niissä mitään vikoja ole hakemalla haettu.

Yhdessä ollaan mietitty tarvitseeko lapsi jossakin asiassa tukea.

Ujon lapsen kohdalla ollaan tuen tarpeeksi kirjattu 'puoliensa pitämisen oppimista'. Kiivaan lapsen kohdalla tuen tarpeeksi ollaan kirjattu 'kiukun sietämisen oppimista'.

Samojen asioiden kanssa kotonakin pyritään lapsia tukemaan. Mielestäni on vain hyvä, että päiväkodissakin autetaan lapsia samoissa asioissa.

mulla 2 lasta ollu hoidossa ja kolmas pian menossa. Ootas kuule kun sun lapsi menee eskariin siellä vasta syynätäänkin! Esim mun eskaripoika on saanut kuulla moneen kertaan olevansa hyvin ujo ja arka (kun ei puhua pälpätä missä vaan ja milloin vaan kuten eskariope itse)...on saanut myös negaa siitä ettei ole ollut kiinnostunut kettujen askartelemisesta, piirtämisestä jne. Siitä ei ole kehuttu että on liikunnallinen ja musiikillinen sekä kaveripiirissä hyvin pidetty. Varaudu tähän ap sun lapsesta tehdään vielä monta syväanalyysia ja mietitään moneen kertaan miten hänestä saadaan kaikin puolin vähintään keskiverti jotta kelpaa yhteiskunnalle :D

Joka vuosi. Jos lapsi on keskiverto joka asiassa niin silloin kaikki sujuu hyvin. Mutta jos ei ole niin sitten tulee tämä vikalista. Kun asioista puhuu lääkäreiden kanssa niin heillä on selkeä käsitys siitä että kehityksessä ja sen nopeudessa on suuria variaatioita.

esim. vuorovaikutuksen ongelmat jäävät usein huomaamatta ajoissa, sillä se on vanhempien tarkkaavaisuuden varassa. Ei neuvolan lyhyillä käynneillä sellaisia pystytä näkemään.

Hgin kaupungin sivuilla kerrotaan:



Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on lapsen henkilökohtainen kasvatus- ja

opetussuunnitelma. Sen tarkoituksena on turvata lapsen äänen kuuluminen ja vanhempien

mahdollisuus vaikuttaa lapsen päivähoitoon.

Lapsen vasun laatiminen on päivähoidon ja lasten vanhempien välistä kasvatuskumppanuutta

ja vuorovaikutusta.



Lapsen vasun laatiminen alkaa lapsen ja vanhempien ensimmäisenä tutustumispäivänä.

Aloituskeskustelussa vaihdetaan tärkeimmät tiedot päivähoidon turvallista aloittamista varten.

Tutustumisen jälkeen, lapsen jo oltua päivähoidossa jonkin aikaa, kokoonnutaan

suunnittelemaan lapsen varhaiskasvatusta kolmesta näkökulmasta.

- Vanhempien näkökulma

Vanhemmilla on tilaisuus kertoa tärkeänä pitämiään asioita lapsesta ja perheestä ja kysyä

päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta.

- Lapsen näkökulma

Lasten toiveita ja ajatuksia kartoitetaan havainnoiden, keskustellen, leikkien ja erilaisten

pelien avulla parin kuukauden ajan ennen varsinaista vasukeskustelua.

- Ammatillinen näkökulma

Kasvattajat tutustuvat lapseen yksilönä ja ryhmän jäsenenä.

Kasvattajat yhdistävät lapsilta ja vanhemmilta saamansa tiedot omaan ammatilliseen

osaamiseen ja kokemukseen. Vanhempien kanssa keskustellaan ja sovitaan yhteistyöstä ja

yhteistyötahoista.



Lapsen vasun laatiminen

Yhdessä vanhempien ja lapsen kanssa sovitaan lapsen yksilöllisistä varhaiskasvatuksen

tavoitteista

o lapsi yksilönä ja ryhmän jäsenenä

o lapsen omien käsitysten huomioonottaminen

o miten lapsen tarpeisiin vastataan



Arviointi

Vanhempien kanssa sovitaan miten lapsen varhaiskasvatusta, kasvua ja kehitystä seurataan.

Sovitaan miten pidetään yhteyttä vanhempien ja päiväkodin välillä.



Päivähoidon henkilöstö keskustelee mielellään lapsen varhaiskasvatuksesta. Lapsen

päivähoitoon tuomiseen ja sieltä hakemiseen liittyvien päivittäisten tapaamisten ja

keskustelujen lisäksi vanhemmat voivat varata rauhallisemman keskusteluajan milloin vain

pitävät sitä tarpeellisena.



Yhteistoiminnasta sopiminen

o perheen osallistuminen päivähoidon toimintaan

o yhteistoiminnan kumppanit ja verkostot

o tapaamisaikataulu



Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa

Kaikki lapset tarvitsevat tukea jossain varhaiskasvatuksen vaiheessa. Suurin osa lasten

tukemisesta toteutuu varhaiskasvatuksen perustoiminnan yhteydessä.

Joskus lapsi tarvitsee tukea kaksikielisyyteen kasvamisessa tai lahjakkuuden kehittämiseen,

toisinaan tuen tarve havaitaan akuuttina ongelmana, kehityksen hitautena tai oppimisen

vaikeutena. Tuen muoto ja määrä sovitetaan yksilöllisesti lapsen tarpeisiin. Tarvittaessa

tehdään yhteistyötä moniammatillisesti esimerkiksi neuvolan kanssa.



Tietyissä tilanteissa lapsen tukemiseen tarvitaan erityispedagogista osaamista ja päätöksiä

tukitoimista. Niitä ovat esim. hoito- ja kasvatushenkilöstön ja lasten suhdeluvun muuttaminen,

erityislastentarhanopettajan sijoittaminen lapsiryhmiin, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia,

integroitu erityisryhmä tai erityisryhmä ja erityisavustajan palvelut.



Lapsen tukemisen suunnitelmat kirjataan yhteistyössä vanhempien kanssa Lapsen

varhaiskasvatussuunnitelmaan.



http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/2a874b0043034931ba0afacc34efaa85/Laps…

mutta kun pitää juurta jaksain ruotia lapsi alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Siinä käydään läpi tarkkaan kaikki luonteenpiirteet ja muistetaan tuoda esille miten tärkeää olis olla tietynlainen. Esim ujous on negatiivinen piirre josta aina mainitaan. sitten myös liiallinen avoimuus on sitä. On ikävää jos lapsi ei osoita mielenkiintoa tiettyjä asioita kohtaan kuten palapelit (aijai paha juttu)tai jos hän ei mene rohkeasti kaveriporukkaan. Tosi tosi tarkkaan käydään koko lapsi läpi ja tehdään syvällinen analyysi...siinäpähän sitten lapsi itsekin oppii mistä puusta on veistetty koska esim eskarissa näissä keskusteluissa on lapsi aina kuulemmassa meillä ainakin. Mun poika tietää nyt tasan tarkkaan kaikki puutteensa mutta kehuja ei ole annettu lapsen kuullen...

Kehityskeskusteluhan EI ole sama kuin työntekijän kehityskeskustelu, vaan nimenomaan varhaiskasvatuskeskustelu! Voi kai sen noin negastikin ottaa, jos haluaa. Itse luotan päiväkodin ammattilaisiin ja käyn mielelläni keskustelemassa henkilökohtaisesti lapsestani ihmisten kanssa, jotka hänen kanssaan viettävät useita tunteja päivässä.



On mielenkiintoista, silmiä avaavaa ja mukavaakin kuunnella, miten hänet näkevät ihmiset, jotka eivät kuulu perhepiiriin ja näin eivät lähtökohtaisesti ole kiintyneet häneen henk.koht. sitein, silti tuntevat hänet niin hyvin. Minun tuntemani ja kasvattamani poika voi olla hyvin erilainen silloin, kun äiti ei ole paikalla... ;) Toki näistä vaihdellaan viestejä jokaisen hoitopäivän jälkeen, mutta tuollainen pidempi, avaavampi keskustelu on silti suorastaan tarpeen.



Ei muuta kuin avoimin mielin keskusteluun, eikä sillä asenteella, että "jaahas, mikä teidän mielestä nyt sit on vialla mun lapsessa"? Omituinen päiväkoti/henkilöstö, jos lähtökohta on tämä. Tai sitten meillä on vaan käynyt satumainen tuuri, että aikuiset ovat aidosti kiinnostuneista näistä lapsista! :)

tehdään hillittömiä johtopäätöksiä.



Kyseessä on ns. kasvatuskeskustelu, jossa on tarkoitus rauhassa ottaa esiin päiväkodin ammattilaisten lapsesta tekemät havainnot.



"Natsiseula" on melkoinen sana...



Mun kaikki kolme lasta on käyneet päiväkotia ja noi keskustelut on käyty. Niistä on saatu hyvää tietoa lapsen kehityksestä ja mahdollisista ongelmista.



Se nyt vaan on fakta, että toisilla lapsilla on erilaisia kehityksen ongelmia enemmän kuin toisilla. Mitä aikaisemmin niihin puututaan sen parempi lapselle.



Lapsi sinänsä on yhtä rakas ja arvokas.

Meidän pojasta luki jotain että "hän heittelee usein ruokaa syödessään" ym. joka sai lapsen vaikuttamaan lähinnä lemmikkiapinalta :DDD.

Meidänkin ujo lapsi on välillä vaikuttanut lähinnä imbesilliltä, välillä taas kuvaus on ollut lähinnä "rauhallinen ja tyytyväinen".

että vanhemmat eivät kestä ollenkaan kuulla lapsestaan negatiivista palautetta saati epäilyjä jostain ihan oikeista häiriöistä. Tällä palstalla haukutaan jatkuvasti järjestäen kaikki lastentarhan opettajat, terveydenhoitajat etc., jotka tekevät työtään.

On ihan normaalia, että huolestuneen ja ahdistuneen vanhemman viha kohdistuu siihen, joka ekana uskataa avata suunsa ja epäillä jotain - oli se opettaja, hoitaja tai anoppi... Ja täällä kaikki aina lietsoo saman kaavan mukaan, että kyllä pieleen epäily meni senkin kummin kaiman lapsen kohdalla, joka ei puunut 3v tai kontannut 1,5 v tai kasvoi liiaan hitaasti... Näinhän se onneksi on. Useimmilla lapsilla ei ole mitään, mutta tässähän on vaan tarkoitus SEULOA, kun ei kaikkia voi lähettää neuvolaneurologille.

Ettehän te valita kätilöstäkään, joka mittauksissa saa näkyviin niskaturvotusta ja seuloo siten teidät lapsivesipunktioon, joissa sitten todetaan normaalit kromosomit, että ihan turhaan lähetti, tyhmä kätilö.

tai Vasu-keskustelussa. Samoin niinä vuosina kun ovat kirjoittaneet lappusen neuvolaan, olen vielä halunnut varmistaa, että olen jokaisen kohdan ymmärtänyt oikein.



Ja mielenkiintoisia kommentteja on tullut. lapsellani on ollut myös epämiellyttäviä tapoja päivähoidossa (kuten pelleily ruokapöydässä), mitä kotona ei ole ollut. Sitten kun sain tietää tämän, niin rupesin joka päivä kyselemään asiasta ja kotona tehtiin tarrataulu, johon lapsi sai tarran, jos oli päiväkodissa käyttäytynyt ruokailutilanteissa hyvin.



Samoin olen ollut kiitollinen siitä, että ovat huomanneet jotkin piirteet, jotka ovat kaivanneet tukea kehityksessä. Toisaalta myös on ollut mukava tietää ne asiat, joissa lapseni loistaa vertaisryhmään verrattuna.



Minusta hälyttävämpää olisi, jos keskusteluja ei käytäisi.



Näiden keskustelun ei kuulu olla kehityskesskusteluja, koska eiväthän lto:t ole päivävähoitolasten esimiehiä. Jos menee sille linjalle, niin väärillä linjoilla ollaan.