Olen kateellinen niille joille liikunta tuo lisää energiaa

tekemällä liikunnasta tavoitteellista. Siis esim. työmatkojen pyöräily ei todellakaan onnistuisi, koska aamulla tekee muutenkin mieli vain käpertyä peiton alle nukkumaan, ja unisena ei kroppa muutenkaan toimi.



Sen sijaan muutama tavoite (mulla liittyy juoksutapahtumiin, joissa haluan juosta vähitellen piteneviä matkoja) auttaa minua. En pidä liikkumisesta itsessään, en ole oppinut pitämään siitä, vaikka kunto onkin ilmeisesti kasvanut. Ainoa hyöty kunnon kohoamisesta on se, että liikunta ei tunnu varsinaisesti pahalta enää, pelkästään ajanhukalta verrattuna pelkkään olemiseen.



Ajattelin tavoitteiden voimalla jatkaa jonkin aikaa ja sitten ehkä vähentää muutamaan kertaan viikossa.

että nämä on näitä "keisarin uudet vaatteet"- ilmiöitä. Kukjaan ei vaan tunnusta että liikunta on vastenmielistä, vaan sitä kuuluu kehua?

Liikunta aiheutti pelkkää väsymystä ja v-utusta. Mutta se johtuikin vain siitä, etten liikkunut tarpeeksi kovalla teholla! Ja siitä, että olin liian huonossa kunnossa nauttiakseni liikunnasta.



Aloin työpaikan kuntoprojektin takia hiljalleen hölkätä kävelyn seassa. Vähitellen juoksin yhä enemmän, kuntoni parani ja aloin tosiaan saada lisää energiaa. Ratkaisevaa oli se, että liikuin hikeen ja hengästykseen asti. Vasta siitä saa hyvän olon.



Nykyään parhaat työpäivät alkavat siten, että menen suoraan sängystä lenkille klo 7 (juu, puen kyllä), sitten venyttelen vähän ja otan suihkun. Ihana energinen olo ja hyvä mieli siitä, että päivän tärkein liikunta on jo tehty.



Ammatissani vaaditaan meikkaus ja kampaus joka päivä, joten siinä mielessä lenkkiaamut eivät eroa muista. Lenkkeilen 2-3 kertaa viikossa.

Vaatteet ja kengät vaihdan. Näin olo on hyvä.

Ja alku on aina hankalaa mutta liikuntaan tulee koukuttava tunne kun huomaa kunnon kasvavan ja olon paranevan.

joka ei nauti liikunnasta. Kaikista laiskimmatkin aina kerran vuodessa kehuvat, kun kävivät kävelyllä ja tuli ihana olo.

Mulle ei ole tullut koskaan. Pakkoliikun silti, mutta ikinä ei ole mitään positiivisia tunteita tullut. Tai no, ehkä spinningin jälkeen olo ei ole niin karmea kuin muiden liikkumisien jälkeen. Aivan sama rääkkääkö itseä tai käveleekö rauhallisesti, aina yhtä tyhmää ja tylsää.

Mä olen vielä aika pieni, joten liikunta näkyy mun vartalossa tosi äkkiä, joten olis ihanaa, jos tykkäisin liikunnasta.

No en minäkään nyt pyöräilystä nauti, kun tuli sekin tuolta varastosta taas kaivettua. Ei mikään mieluinen juttu. Mutta löytyisikö sinulle joku mieluisampi muoto? Jokin ryhmäjuttu, zumbaa ja mitä näitä nyt on? Tai lenkkeily, sauvakävely? Itse oon tykästynyt tuota crosstraineria painamaan pidempiä rundeja. Ei tarvitse hikisenä mennä töihinkään, kun ajoittaa sen töiden jälkeiseen aikaan. Ja kiva katsoa kun kunto nousee ja energisempi olo.



Ja alussahan paikat voi jomottaa, kun tekee liikkeitä joihin ei ole hetkeen tottunut.

Mene kokeilemaan vaikka zumbaa, tai jotain itsepuolustuslajia tai tanssia. Tai käy aamulla uimassa ennen töitä. En minäkään pyöräilisi 5 km töihin aamulla unenpöpperössä, yäk.

Pyöräily voi alussa kipeyttää paikat, kuten muutkin lajit. Mutta kun tottuu ja kunto kasvaa, alkaa nauttia liikunnasta. Välineiden pitää myös olla hyvät.

Miten ihmeessä urheilusta saisi nautintoa? Olen myös kade. Kun käyn lenkillä, niin tulee loppupäiväksi nahkea olo ja jalat tulee lepsuiksi. Kurkkuun usein sattuu kuin raastinrautaan, ohimosta sykkii tulisesti sumentaen ajatukset ja vieden keskittymiskyvyn. Jotain lihasta kiristää ja en jaksa nostaa edes pientä vesikannua jääkaapista. Kertakaikkisen epämiellyttävä olo koko loppuillan. Nukahdan sitten nopeasti, mutta ilmeisesti niin reporankana, että sellaisena yönä kuorsaan kamalasti.

joskus se on kivaa, ja tekee hyvän olon, ja toisilla kerroilla vaan vituttaa. Sen jälkeen on ihan mahdotonta nostattaa taas motivaatiota.

Se todellakin tuo energiaa ja tulisinkin hulluksi, jos en pääsisi kuutta kertaa viikossa rehkimään :)



Kannattaa aloittaa tarpeeksi rauhallisesti ja kokeilla eri lajeja monipuolisesti. Pelkkään pyöräilyyn tai tasavauhtiseen juoksuun kyllästyy nopeasti, mutta kun ottaa mukaan uinnin ja vaikkapa joogan, niin viikkoon tulee vaihtelua kummasti. Koukkuun jääminen ottaa aikansa, mutta varmasti jo kuukauden säännöllisen liikunnan jälkeen sitä alkaa kaivata. Etenkin, kun huomaa että kunto kasvaa ja kroppa muokkautuu.



Oikeesti, liikunta on mahtavaa vaikka kouluaikana se minustakin tuntui pakkopullalta.

ja joka on lenkin jälkeen koko illan ihan lötkö...

Vasta lukion jälkeen innostus liikuntaa kohtaan heräsi. Nykyään suorastaan tarvitsen jumppia, salikäyntejä yms...



Ap:lle pari vinkkiä. Osta kunnon pyöräilyvaatteet, jotka ovat hengittävää materiaalia. Muutaman kympin investointi ja huomaat kyllä eron entisiin "urheiluretkuihin".



Työpaikalla pyyhi kainalot, niska yms puhdistuspyyhkeillä niin olo raikastuu. Kokeile käyttää talkkia kainaloissa ja varpaissa.



Muista lihashuolto eli venyttele heti pyöräilyn päätteeksi ja ota tarvittaessa magnesiumia purkista. Aloita liikunta tarpeeksi rauhallisesti. Eiköhän se innostus lisäänny, kun aloittaa tarpeeksi rauhallisesti ja kroppaa kuunnellen. Mukavia liikuntahetkiä :)