Älkää hävittäkö päiväkirjojanne

Olen kuullut ainoastaan katkerasti katuvia lausahduksia myöhemmin niiltä, jotka ovat kirjansa tuhonneet.



Kirjoja voi selailla vaikka vanhana, kun muistelee menneitä aikoja. Tai olla selailematta.



En ole lukenut omiani tähän mennessä koskaan uudelleen, mutta yhtäkkiä nyt 4-kymmpisenä 25 vuottakin vanhoille kirjoille on suorastaan käyttötarkoitus: sukellan 15-vuotiaan ajatusmaailmaan päiväkirjojen avulla, käytän niitä apuna kirjoitusharrastuksessa!



Sinne tänne vilkuilemalla saa myös perspektiiviä omalle elämälleen. Tajuaa millaisista vaikeuksista on selvinnyt läpi ja näkee sittenkin myös oppineensa jotakin.



Jos palavasta talosta pitäisi kiireellä pelastaa jotakin tavaraa, niin ensimmäisten joukossa olisi pahvilaatikollinen päiväkirjoja ja valokuvat!