Olen kouluttautunut liikaa, väärälle alalle ja olen liian vanha: mikä neuvoksi?

Jos alan vaihtoa haikailet, niin siitä vain. Ja onnea siihen :)



Jos taas et halua vaihtaa alaa, niin onnea ja sitkeyttä työnhakuun :)

ja alkaa tuntua siltä, ettei tässä iässä kelpaa enää mihinkään.

noilla tiedoilla on vähän vaikea antaa neuvoja. Olet siis valtionhallinnossa töissä. Ilmeisesti teet jotain assistentti- tai korkeintaan tarkastaja-tasoisia töitä jos niihin voi palkata ihmisiä amk-tutkinnolla.



Onko sulla osaamista jostain tietystä hallinnonalasta? Voisitko siis harkita hakevasi töitä, joihin on kelpoisuusvaatimuksen ylempi korkeakoulututkinto?



Jos ei ole sektorikohtaista asiantuntemusta, niin mikset syvennä sitten funktio-osaamista. Olkoon se sitten vaikka taloushallinto tai henkilöstöhallinto.



Kolmas mahdollisuus on kokeilla siipiä yrityselämässä.



Eikö kouluttautuminenkaan ole mitenkään liian myöhäistä. Itse asiassa aika monet hankkivat 40+-vuotiaina joko toisen ammatin tai muuten lisäkoulutusta. Työelämää on jo silloin nähty, mutta työvuosia on vielä rutkasti jäljellä. Sullakin reilut 20 vuotta.

ikä on vaan plussaa!

Työpaikkailmoituksissakin haetaan aina "dynaamista" ja "joustavaa" yms. Kun luen näitä, nousee suurinpiirtein pala kurkkuun: en koe olevani mikään mielettömällä paineensietokyvyllä varustettu superihminen, vaan ihan tavallinen, tunnollinen tekijä, joka kyllä uupuu stressin alla, eikä pysty mittaamattomasti venymäänkään.



Tällaiselle kun ei tunnu olevan paikkaa, eikä myöskään tarvetta. Tietysti osaan olla edukseni haastattelutilanteissa, enkä "paljasta" olevani ihan tavallinen. Odotukset vain luovat aika kovaa painetta, jonka alle tunnen musertuvani. Siten jää aika moni paikka myös hakematta, koska koen riittämättömyyttä suhteessa moniin "haasteisiin".

no hei, työpaikkailmoitusten kieli on juuri tuollaista. Niillähän on tarkoitus luoda hakijalle sellainen mielikuva, että tämä työpaikka on kiinnostava, täällä on tekemistä.



Työpaikkailmoituksen sanat ovat samalla tavalla tarkoituksettomia kuin monien hakijoiden käyttämät ilmaisut sosiaalinen, huolellinen jne.



Minusta ilman muuta kannattaa aina hakea. Mitä siinä voi menettää?

kuten sanoin, ei ole hallinon puolen kokemusta lainkaan, ei assistentti- eikä tarkastajatasoisiakaan. Erikoistunut olen henkilöstöhallintoon, joten sekin puoli on ikäänkuin kunnossa. Ongelmana tässäkin on se, että rekrytoijaksi olen ylikouluttautunut - se on tradenomihommaa yksityisellä puolella ja taas henkilöstöhallinnon hommista ei ole kokemusta = niin ei ole mahdollisuuksia niihin paikkoihin.



Toista tutkintoa en ala tekemään enää, mutta mikä lisäkoulutus tähän olisi sopiva? Olisin valmis jonkun lyhyen pätkän jotain vielä opiskelemaan, mutta mitä - että varmasti saisin töitä?



Ap



ps. hoitoalalle en kykene, kiitos ehdotuksesta kuitenkin.

no entäs suorahakufirmat? Ainakin tuntemani suorahakukonsultit on hyvinkin koulutettuja ihmisiä.



Toinen suunta voisi olla jotkut tällaiset asiantuntijatyön välitykseen erikoistuneet hubittajat (esim. elan it, siili solutions jne.).



Mä tunnen vain IT-alan firmoja, mutta mun kontaktit on kyllä tyypillisesti hyvin koulutettuja ihmisiä. Siis ne, jotka välittävät asiantuntijoita ja tekevät sopimuksia. Eivätkä ole mitään junnuja.



Jos jotain opiskelisi, niin esim. johtaminen, MBA tai vaikka sosiaalipsykologia.

Työpaikkailmoituksissakin haetaan aina "dynaamista" ja "joustavaa" yms. Kun luen näitä, nousee suurinpiirtein pala kurkkuun: en koe olevani mikään mielettömällä paineensietokyvyllä varustettu superihminen, vaan ihan tavallinen, tunnollinen tekijä, joka kyllä uupuu stressin alla, eikä pysty mittaamattomasti venymäänkään.

Tällaiselle kun ei tunnu olevan paikkaa, eikä myöskään tarvetta. Tietysti osaan olla edukseni haastattelutilanteissa, enkä "paljasta" olevani ihan tavallinen. Odotukset vain luovat aika kovaa painetta, jonka alle tunnen musertuvani. Siten jää aika moni paikka myös hakematta, koska koen riittämättömyyttä suhteessa moniin "haasteisiin".

Kuulostaa tutulta, mulla on ihan samoja tuntemuksia. Minäkin olen enemmän sellainen tunnollinen puurtaja kuin mikään paineensietokykyinen uraohjus. En esimerkiksi tylsisty yksinkertaiseenkaan työhön kovin nopeasti, vaan nautin vain siitä stressittömyydestä ja siitä, että kerrankin tunnen hallitsevani työn. Nykytyöelämän vaatimuksissa olenkin kai sitten kunnianhimoton luuseri. Toki minäkin kaipaan vaihtelua ja uuden oppimista, mutta tosi pitkään jaksan kyllä nauttia rutiineista ja tutuista kuvioista. Tunnen kyllä riittämättömyyttä, kun pitäisi olla niin prkl:n täydellinen yli-ihminen. Sekin on nykyään varmaan vähän huono juttu, kun ei ole ollut missään järjestö- tms toiminnassa mukana. Esim. ainejärjestön hallituksessa tai muuten aktiivina jollakin suunnalla. Noh, voi toki olla, että nykyään "slow life" -trendin myötä osataan jo enemmän arvostaa sellaista tavallista ja ei niin suorituskeskeistä elämääkin.

Itse olen vähän alle 30 ja opiskelija edelleen. Maisteritutkintoa tuskin teenkään, mutta kandi on juuri valmistumassa ja amk-opintoja aion jatkaa (vuosi takana). Ala amk) on sosiaaliala (yliopistossa yhteiskuntatieteet), mutten tiedä olenko yhtään omalla alallani. En ole yhtä lyhyttä työharjoittelua lukuunottamatta päässyt omaa alaa kokeilemaankaan. Yliopisto-opinnot ovat hyvin teoreettisia eikä niiden perusteella paljon töitä haeta, amkin perusteella ehkä paremmin olisi työmahdollisuuksia mutta eipä minua ainakaan missään laitoksissa kiinnostaisi työskennellä. Pientä stressiä kyllä pukkaa kun ei oikein tiedä mitä tekisi ja aikaa on jo opintoihin kulunut ihan liikaa...

Mutta noista työpaikkailmoituksista: jostain syystä mitä yksinkertaisimpienkin töiden kuvauksissa vaaditaan kaikkia superominaisuuksia. Sitten, jos on sattunut itse tekemään kyseistä hommaa, alkaa vähän hymyilyttää lukiessa näitä "vaatimuksia". Esim. tuo paineensietokyky tuntuu olevan sellainen klisee, joka laitetaan jokaiseen työpaikkailmoitukseen.

Johtamisen opiskelu vaille substanssiosaamista lienee aika turhaa? Täytyisi olla joku asiantuntemus jostain alasta pohjalla.



Psykologian opintoja on cumuun asti ja vähän ylikin.



Niin ja ne työt, joita olen tehnyt, ovat olleet lähinnä projektitöitä ja koulutussektorilla - mielestäni täyttä kuraa.



Ap

Tarvitsisin "uraneuvontaa" tähän umpikujaan: Olen HTM, josta työkokemusta ei ole kertynyt lainkaan. Ainoita töitä, joita tutkinnollani olen saanut, ovat olleet koulutustani vastaamattomia sijaisuuksia ja määrä-aikaisuuksia. Nämä eivät tietenkään näytä sitten hyvältä CV:ssäni. Julkishallintoon palkataan tätä nykyä tradenomeja ja sosionomeja (tai ainakin kaikkiin hakemiini paikkoihin on näitä lopulta valittu), siten maisteritutkintoni on lähinnä vitsi.

Nyt on ikää mittarissa jo se 42 vuotta, joten kriittinen vanhusraja on ylitetty.

En enää tiedä, millaisia töitä voisin hakea, enkä enää edes tiedä, mitä haluaisin tehdä, kun en ole omaa alaani päässyt koskaan tekemään.

Eläkeputkeen en taida vielä päästä.

Mitä itse tekisit tilanteessani? Alan olla aika loppu tilanteeseeni.

Voit pätevöityä nopeasti kirjastoalalle, eikä maisterintutkintosi mene hukkaan. Suoritat vain sivuaineena informaatiotutkimuksen opintoja tietyn kokonaisuuden. Sen voi tehdä työn ohessa. Alan koulutusta järjestävät Åbo akademi sekä Tampereen ja Oulun yliopistot.

Palkka on huono, mutta työ on parhaimmillaan ihan mukavaa, jos sattuu pääsemään mukavaan kirjastoon. Maisterin papereista on etua, olet pätevä sekä yliopistojen kirjastoihin että yleisiin kirjastoihin.

Yritä ensin päästä johonkin kirjastoon työllistetyn tai harjoittelijan statuksella ja kerro että haluat pätevöityä alalle.

Ikäsi ei todellakaan ole este.

Katsoin heti nuo informaatiotutkimuksen opinnot - voisivat olla ihan hyvä juttu!



Palkka-asiat nyt on ihan sama, leipäjonossa ollaan joka tapauksessa eläkeiässä.



Ap

tms opettamaan. Opettajilla tai hoitoalalla ei ikärasismia.

Olen tätäkin miettinyt ja katsellut AMK:n opinto-oppaita sillä silmällä, josko siellä opetettaisiin omia aineitani. No, onhan siellä muutama kurssi sellaista, jota voisin mennä opettamaan. Sitten kun olen katsonut ketkä näitä ko. aineita opettavat, niin KTM:t ja jopa KTT:t!



Enkä ole koko aikana nähnyt yhtään opepaikkaa auki näillä koulutusaloilla. (Olen soittanut ja lähettänyt sähköpostia, että olen valmis sijaisuuksiin jos tarvetta tulee) Kauppislaisia koulututetaan varmaan myös yli tarpeen, joten kansoittavat sitten nuo AMK:t. Myös yksi tuttuni on tällainen tapaus.



Opeopinnot taitavat mennä hukkaan, kun osaamisala on niin suppea ja paikkoihin tulijoita yli oman tarpeen.



Ja se hoitoala - ei onnistu, en pysty.



Ap

Työpaikkailmoituksissakin haetaan aina "dynaamista" ja "joustavaa" yms. Kun luen näitä, nousee suurinpiirtein pala kurkkuun: en koe olevani mikään mielettömällä paineensietokyvyllä varustettu superihminen, vaan ihan tavallinen, tunnollinen tekijä, joka kyllä uupuu stressin alla, eikä pysty mittaamattomasti venymäänkään.

Tällaiselle kun ei tunnu olevan paikkaa, eikä myöskään tarvetta. Tietysti osaan olla edukseni haastattelutilanteissa, enkä "paljasta" olevani ihan tavallinen. Odotukset vain luovat aika kovaa painetta, jonka alle tunnen musertuvani. Siten jää aika moni paikka myös hakematta, koska koen riittämättömyyttä suhteessa moniin "haasteisiin".

hei, en mä ole noin hyvä, en täytä noita kriteerejä... Miehet menee pokkana hakemaan noita paikkoja, ja pistää vielä kovan palkkatoivomuksen päälle..

Sitä paitsi ihmisiä me kaikki ollaan, ei noita dynaamisia ihmepakkauksia oikeasti ole olemassa, jokaisella on hyvät ja huonot puolensa :) Tsemppiä sulle, älä aliarvioi itseäsi.