Onko normaalia puheen epäselvyyttä 2,5-vuotiaalla?
Mä en siis todellakaan osaa itse arvioida, onko pojan (esikoinen yllättäen) puheen epäselvyys normaalia vai ei, siksi pyydän teiltä apua. Ollaan menossa kontrolliin kohta (2-vuotisneuvolan aikaan ei tullut vielä ollenkaan sanoja) ja tiedän jo valmiiksi, että poika ei tule sanomaan sanaakaan siellä.
Eka sana tuli n. 2-vuotiaana, vähän päälle. Nyt sanoja on jonkun verran käytössä, mutta suurin osa on vielä tosi epäselviä. Laittaa jonkun verran sanoja peräkkäin, ei osaa vielä taivuttaa.
Nämä sanat menee "oikein":
äiti
vauva
anna
tätä
mummi
Nämä on vielä kai ihan normaaleja?:
koija = koira
kitta = kissa
ihi = isi
auku = auto
kutti = tutti
katti = takki
Mutta entäs nämä?:
uttehi = sokeri
puu = tuolla
putti = postimies pate...
pupu = mopo
No nyt ei tule muita mieleen, mutta näitä on jonkun verran lisää. Paljon on myös sellaisia sanoja, joita toistelee, mutta en ole vieläkään saanut selville, mitä niillä tarkoittaa.
Pyytäisittekö näillä tiedoilla lähetteen puheterapiajonoon (puolen vuoden jono meillä) vai luottaisitteko, että puhe selkiytyy ilman terapiaakin?
Ja kotona luetaan, lorutellaan, lauletaan ja selitetään, kiitos niitä vinkkejä en tarvitse.
Kommentit (7)
... vaikka ilmeisesti puhui hiukan enemmän ja selvemmin kuin sinun lapsesi 2-vuotiaana. Pyytäisin kyllä päästä puheterapiaan. Meillä ongelma on lähinnä puheen tuottamisessa, ja nyt 6-vuotiaanakin osa äänteistä on vaikeita. Puheterapia on sellaista, että suurin osa työstä tehdään kotona.
kai se on hyvä tutkia jos neuvola on sitä mieltä. Suht myöhään poikasi puhe on alkanut ja sanavarasto edelleen suppea. Mutta luulen, että voi olla täysin normaalia, jos lapsi kehittyy hyvin muilla saroilla.
Meillä 2-vuotiaana lapsi puhui jo kahden sanan lauseita ja jonkin verran taivutti sanoja, ja samaan aikaan puhe alkoi selkiytymään niin, että vieraampikin ymmärsi. Mutta omia sanoja oli pitkään käytössä mm. lusikka oli likemmäs 3-vuotiaaksi sulikka ja varpaat ovat edelleen jarpaat (vaikka tietää että oikeasti varpaat, mutta kääntyy suussa aina jarpaiksi).
Saatiin lopulta toimintaterapiaa ja nyt se on ihan normilapsi.
On nyt 2-vuotias eikä sano mitään alkukonsonantteja ja puhuu niinkuin kuurot. Siis kissa=issa, hauva=auva, lintu=intu jne jne..
Jotenkin hirveän vaikea saada sen puheesta yhtään mitään selvää. Osaa sanoja jonkinverran, mutta mitään selvää ei tosiaan saa. Kaikki hukkuu siihen "mölisemiseen" joka tosiaan kuulostaa kuuron puheelta.Puhuu jotenkin nasaalisti tai kurkun perältä, en osaa selittää...
Mä varmaan nyt teen sitten niin, että kuulostelen, mitä mieltä terkka on ja jos ei ehdota itse jonoon menemistä, niin pyydän sitten lähetteen. Ei kai siitä toisaalta mitään haittaakaan ole.
Lisäksi kuolasi hiukan, eli suunlihaksista ei ollut kehittynyt kunnolla. Osa syynä oli liimakorva, joka parantui sitten putkituksen avulla. Olin epäillyt että lapåsella oli pari kertaa ollut korvatulehdus, mutta lääkärn mukaan ei. Vein sitten lopulta lapsen korvalääkärille, joka totesiettä lapsella on molemmissa korvissa liimakorva. Lapsella oli ( ja on) liäski purentavika, joka vaikutti hiukan ( saa nyt pysyvät raudat, aiemmin levittävät yöraudat). Mutta puhe korjautui pian, kävi n 1,5 vuotta. Sitten pari kertaa hiukan alle 6v, kun r-äänne oli vielä hukassa.
Ihan normaalilta kuulostaa - hän sentään puhuu! Eräs tuttu avasi suunsa vasta 3-vuotiaana :)