Kummastuttaa nuo meidän naapurit

Ovat varmaan olleet sellaisia aina. Kateellisena katsovat muita, miten nuokin noin kevytmielisiä ovat, kun kaikki on kuitenkin surkeasti. Sellaistahan se on vähän tällä palstallakin välillä, surkeutta kaadetaan kenentahansa päälle. Heillä se surkeus on jäänyt elämän sisällöksi, ehkä ainoaksi. Aika kamala juttu, mutta mikäs semmoiselle tekee. Eipä ne varmaan siitä muutu. Toki voihan heillä keskenänsä olla erilaista, tai ehkä he ulkoisesta hapannaamuudesta huolimatta ovatkin onnellisia. Onnellisia valittajia ja pessimistejä.

ja he kokevat teidät jotenkin tunkeilijoiksi. Teillä on koira joka voi häiritä, sekä lapsi, joka rikkoo heidän rauhaansa.



ole ystävällinen, tervehdi, äläkä välitä hapanhnaamaisuudesta. Monet sota-ajan "lapset" ovat nykypäivinä katkeria hapannaamoja, eikä se liene henkilökohtaisesti teille osoitettua hapannaamailua.

Tosi surullista.. Elää nyt elämä tuommosella asenteella.



Tuo eukko se tuntuu olevan se pääpiru.. vähän säälittää tuo sen mies, kun se aina "salaa" yrittää vähän moikata tai nostaa vähän kättä ohi mennessään, mut eukko on kyllä niin vihasen näkönen. Aina.



Äskenkin menin laittamaan pyykkejä narulle kuivumaan ja kävelin vaan mitään sanomatta sen eukon ohi kun istui pihassaan ja luki kijaa (myrtsi ilme naamalla), sit kun lähin tulemaan takasin ni se eukko paineli äkkiä sisälle.



Ahdistaa tämmönen "muitten pahan olon kohteena" oleminen.. ite kun yritän aina elää elämäni mahdollisimman positiivisesti ja nauttia pienistä asioista.

ja ollaan ainoat, jotka asuu vuokralla tässä. Meidän koira ei kylläkään mitenkään häiritse, ei hauku tms ja aitakin laitettiin pihaan, ettei mene muitten pihoille yms.. (Heillä itsellään on myös iso koira)



Miksi minun pitäisi olla vaan ystävällinen ja moikata kerta toisensa jälkeen kun vastaukseksi saan vaan vihaisen mulkaisun?



Ei se minun vika ole, jos ovat olleet sotalapsia tms..



Itsellänikin on ollut TODELLA rankka elämä, mutta en minä silti sitä vihaani naapureitteni (tai muitten) niskaan kaada.



Olen pyrkinyt käsittelemään vaikeat asiat ja päättänyt nauttia elämästä, vaikka pitkän matkan olen tehnyt että olen tähän pisteeseen päässyt.



Siltikinj minut on opetettu aina kunnioittamaan toista ihmistä ja tervehtimään naapuria yms..



Missä on iäkkäiden ihmisten käytöstavat?

pariskunta. Selkeästi on elämä mennyt pahasti pieleen, vaikka siis materiaa piisaa ja on kaksi kesämökkiä ja menestyvät lapset ja lapsenlapset.



Saavat elämänsisältönsä valittamisesta ja toisten haukkumisesta ja eivät tervehdi edes lapsia. Paitsi nyt mies ilmeisesti saanut tarpeekseen siitä, että ovat vihoissa kaikkien naapureitten kanssa. Uuden vuoden jälkeen mies alkoi uudestaan tervehtiä (ovat siis yleensä aluksi uusille asukeille ok ja koettavat rekrytoida heitä kaiken maailman valituskampanjoihin mukaan ja sit menee sukset ristiin ja rupeaa mökötys ja vihoittelu ja jopa törkeyksien peräänhuutelu).



Toisaalta käy sääliks, toisaalta tekis mieli törkätä auton alle. Ihan turhaahan tommosten ihmisten elämä loppujen lopuksi on. Eivät tule toimeen edes omien lastensa eikä lastenlastensa kanssa ja todellakin vaan myrkyttävät ympäristöään. Varmaan on joo ollut ankea lapsuus jne., mutta silti.

pariskunta. Selkeästi on elämä mennyt pahasti pieleen, vaikka siis materiaa piisaa ja on kaksi kesämökkiä ja menestyvät lapset ja lapsenlapset. Saavat elämänsisältönsä valittamisesta ja toisten haukkumisesta ja eivät tervehdi edes lapsia. Paitsi nyt mies ilmeisesti saanut tarpeekseen siitä, että ovat vihoissa kaikkien naapureitten kanssa. Uuden vuoden jälkeen mies alkoi uudestaan tervehtiä (ovat siis yleensä aluksi uusille asukeille ok ja koettavat rekrytoida heitä kaiken maailman valituskampanjoihin mukaan ja sit menee sukset ristiin ja rupeaa mökötys ja vihoittelu ja jopa törkeyksien peräänhuutelu). Toisaalta käy sääliks, toisaalta tekis mieli törkätä auton alle. Ihan turhaahan tommosten ihmisten elämä loppujen lopuksi on. Eivät tule toimeen edes omien lastensa eikä lastenlastensa kanssa ja todellakin vaan myrkyttävät ympäristöään. Varmaan on joo ollut ankea lapsuus jne., mutta silti.

Joo, ei kai se auta kun koittaa olla välittämättä ja olla niinkuin ei homaiskaan heidän olemassaoloaan..

Tulee vaan itelle tosi paska fiilis, kun haluais olla sovussa ja käyttäyty ystävällisesti naapureille..

mutta siihen en kyllä rupea, että luulevat että toisia ihmisiä saa kohdella noin ja silti heille ollaan ystävällisiä ja yritetään mielistellä.

Tosi raskasta vaan jotenkin.. tuntuu että tossa meidän pihojen välissä menee oikein semmonen sysimusta aura, että mene pois.

Hahahhaha, tiedän kuulostaa ehkä hassulta.

Mut ole tosi herkkä vaistoamaan erilaisia asioita ja koitan mahdollisuuksien mukaan vältellä kikenlaista pakaa elämässäni.. mutta mitäs tässä nyt voit sitten tehdä?

Ihanalla paikalla, upeassa talossa asutaan.. mutta naapurit myrkyttää tän ilon.. Ollaan jopa mietitty et haluttais ostaa joskus tämä asunto, jos vaan ssuostuisivat myymään..

Mut en tiedä.. jaksaako sitä sit tuommosta kattoa vuodesta toiseen..

Toisaalta, ovat kyllä sen ikäsiä jo, että varmaan potkasevat tyhjää jossaki vaiheessa.