Lue keskustelun säännöt.
Olenko itsekäs äiti? Ideoita arjen parantamiseen?
03.05.2011 |
Miehelläni ja minulla on kaksi lasta, (lapset ovat 10- ja 5-vuotiaat).
Käymme molemmat töissä, mies yö- ja minä päivätyössä. Mies käyttää autoa ja minä kuljen julkisilla, joten hän on poissa kotoa klo 22:00- 7:30 ja minä 6:30 - 19:30 (asumme ulkomailla, miehen kotimaassa ja täällä on tavallista, että työpäivä päättyy iltakuudelta ja usein paljon myöhemminkin).
Itselläni on säännöllinen urheiluharrastus kahtena päivänä viikossa töiden jälkeen (työni on toimistotyötä joten urheilu on minulle henkireikä), mies on vapaa menemään muina iltoina niinkuin haluaa (mutta yleensä viettää nämä illat koneen ääressä, hänellä ei juuri ole harrastuksia, paitsi että käy katsomassa jalkapalloa/koripalloa jossain pubissa).
Mies syyttää minua itsekkääksi, koska työaikojeni takia en pysty osallistumaan vanhemman lapseni läksyihin tai hoitoon, enkä anna mieheni levätä (mies on iltapäivät lasten kanssa, toki nukkuu päiväunet yhdessä pienemmän kanssa sillä aikaa kun vanhempi tekee läksyjä). Toki aina kun saavun kotiin osallistun kotitöihin ja lasten "huoltoihin". Omaa aikaa minulle ei muuten iltaisin jää, vaan menen nukkumaan samaan aikaan kuin lapsetkin, jotta jaksaisin herätä aamulla töihin.
Minun työni on säännöllistä ja minulla on yleensä aina viikonloput vapaat. Viikonloppuna usein lähden lasten kanssa kaupungille, teatteriin, puistoihin, luistelemaan, urheilemaan, tapaamaan kavereita, syömään ulos jne. Tällöin mies saa levätä koko päivän/t. Toisen vapaapäiväni (yleensä sunnuntain) käytän yleensä lasten kanssa oleiluun kotona sekä kodin siivoamiseen, ja käyn aamulla ennen lasten heräämistä juoksulenkillä (tosin voivat olla heränneet ennenkuin saavun kotiin, mutta yleensä katsovat piirrettyjä ja minä sitten laitan heille aamiaisen kun saavun).
Olenko mielestänne itsekäs? Yritän tarjota miehelle lepoa ja omaa aikaa mahdollisuuksien rajoissa, mutta omasta liikuntaharrastuksestani en haluaisi luopua (tosin se ei ole sidottu määrättyihin aikoihin vaan voin vaihdella päivää ja aikaa mielen mukaan) ja se on minulle tärkeä terveyden sekäihan henkisen hyvinvoinnin takia, sekä myös toivon olevani liikunnallinen esimerkki lapsilleni. Olen nyt aidosti huolissani siitä, että olen huono ja itsekäs äiti, elän jatkuvassa riittämättömyydentunteessa, mieheni on minulle todella vihainen mutta en aina pidä sitä oikeutettuna, sillä työni on hyvin stressaavaa, olen jatkuvasti väsynyt ja työmatkani miltei 2h per suunta (kuten sanottua, auto on mieheni käytössä koska hän haluaa niin ja toista emme voi hankkia) joten tosiaan omasta halustani en ole näin paljon poissa kotoa.
Ottaisin kovin mielelläni vastaan mielipiteenne tilanteestamme sekä ideoita ja vinkkejä arjemme helpottamiseen. Onko kellään mulla vastaavaa tilannetta, kuinka olette onnistuneet yhdistämään molempien työn ja "oman ajan"?
Kiitos!
Kommentit (16)
Samaa mieltä olen minäkin tuosta työpäiväni pituudesta, mutta periaatteessa vaihtoehtona on joko tuo tai sitten työttömyys. Täällä on todella huono työllisyystilanne ja saan olla kiitollinen siitä, että yleensäkin minulla on työpaikka. Voin kyllä tehdä etätöitä noin päivän viikossa mikä tietysti helpottaa meitä kaikkia, tämän unohdin sanoa, ja toki näinä päivinä ja iltoina olen sitten enemmän läsnä kotona vaikka toki töitä pitää tehdä työaikana.
Eilen viimeksi itkin tätä kun tuntuu ette jaksa pitkiä työpäiviä, stressaavaa työtä ja konflikteja kotona. Tosiaan liikuntaharrastukseni on minulle ehkä juuri se henkireikä, joka auttaa jaksamaan tässä tilanteessa, muuta omaa aikaa minulla ei tosiaan ole, enkä sitä kaipaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos työ on yöllä ja aamulla alkaa lasten vahtiminen? Riittääkö päiväunet pienemmän kanssa?? :O
Olisiko teillä mahdollisuus ottaa kotiin joku apulainen vaikka aamupäiviksi että mies saa nukkua ja olisi sitten suakin kohtaan kärsivällisempi?
voisitko käydä urheiluharrastuksessasi vain kerran viikossa ja lisäksi jumpata vaikka jonku dvd:n avulla kotona sen toisen kerran? Vaan ymmärrän kyllä että se ei ehkä tunnu sit niin "henkireiältä"...
suo anteeksi, tarkoitukseni ei ole jankuttaa, ja kuten sanoin, arvaan, että olet kelannut juttua moneen kertaan jo päässäsi.
Minussa on kuitenkin sellainen "vika", että kun joku kyselee neuvoa, yritän miettiä asiaa mahdollisimman monelta kantilta, jotta kaikki ulospääsytiet tulisi varmasti tutkittua. Sekin on yleinen tosiasia, että usein ihminen jumittuu johonkin kuvioon hieman tyyliin "ei tälle mitään kumminkaan mahda" vaikka näkökulmaa muuttamalla voisikin.
Joten, vielä tyrkytän yhtä näkökulmaa: jos kerran työllisyystilanne on siellä päin tuota luokkaa, että joko tämä työpaikka tai ei työtä ollenkaan ja kun kerran miehelläsi on auto, mitäpä jos muuttaisitte työpaikkaasi lähelle? Saisit 4h/päivä enemmän aikaa olla kotona. Silloin varmaan harrastukseen lähtökään ei aiheuttaisi konflikteja, arvelisin.
Lähinnä ideologiani on se, että jos meillä on jokin yhtälä Z + X = Y, niin jos on syvästi tyytymätön yhtälöön, jotain elementtiä on muutettava, jos ei Z:aa niin sitten X tai Y. Muutos edellyttää, että jotain muutetaan. Fraasi, mutta totta.
Terveisin diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat.
sekä päiväunet. Ymmärrän kyllä, että hän on väsynyt. olen ehdottanut useasti, että vaihtaisi myös päivätyöhän, mutta hän ei halua. Itse olin alusta saakka tuota yötyötä vastaan :o(
Tuosta urheiluharrastuksesta, ok, kyllä voisin ehkä vähentää sitä mutta se on tosiaan ainoa oma aikani ja minulle tosi tärkeä. Miehellä on sitten valittavana itselleen 3 arki-iltaa sekä viikonloppu miten haluaa. Mielestäni tämä on reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vielä, että jaksat ottaa kantaa tähän meidän sotkuumme... Tuo muuttokin on käynyt mielessä. Asumme missä asumme lähinnä siksi, että lähempää pääkaupunkia (missä käymme molemmat töissä) meillä ei oikeastaan ole varaa asua. Asunto on myös oma (tai pankin) ja lasten juuret jo täällä, niin senkin takia muutto tuntuisi vaikealta, varsinkin kun muuten tykkäämme asua täällä "pikkukaupungissa" pääkaupungin kupeessa.
Näin suomalaisen silmin katsottuna et ole itsekäs, vaan miehesi on. HÄN vaatii auton itselleen ja kehtaa silti natkuttaa pitkään venyvistä työpäivistä.
Mutta kas kun meidän suomalaisella mielipiteellä voi vaikka mätkiä betoniseinää, paljonkos se vaikuttaa miehesi näkökantoihin...
Joten. Miten asuinmaassanne (ja miehesi kotikulttuurissa) vaimot toimivat, ovatko töissä ja kuka hoitaa lapset? SIIHENHÄN miehesi peilaa teidän kotianne, ei suomalaiseen perhekultuuriin ja työnjakoon!
Sinänsä äidin huono omatunto on tuttu asia täällä Suomessakin: ei mitenkään ehdi olla Täydellinen Äiti, Täydellinen Työntekijä ja Täydellinen Vaimo, jostain on aina tingittävä...
Itse karsin kaikki omat menot minimiin lasten ollessa pieniä. Lenkillä kävin, mutta senkin sovitin viikonloppuun ja sellaisiin aikoihin, jolloin ei tarvinnut lapsia hoitaa. Näin siksi, että teen vuorotyötä ja mies on lapsista vastuussa illat, joten koin aika mahdottomaksi ajatukseksi sen, että sen lisäksi vielä harrastan.
Ei se kauhean montaa vuotta kestä. Nyt lapset ovat jo 9- ja 11-vuotiaita ja tulevat toimeen hetken itsekseenkin.
Mutta tuo on oma ratkaisuni, eikä oikeastaan ratko ap:n ongelmaa, jossa lienee enemmänkin kyse miehen huonosta itsetunnosta ja kadoksissa olevasta roolista perheen isänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irlannissa? No joo kuulosti vaan niin tutulle.
Mä luulen, että miehesi nukkuu aika vähän ja ehkä siksi ärsyyntyy harrastuksestasi. Mutta jos miehellesi jää myös omaa harrastusaikaa, pitäisi tilanteen olla ihan tasapuolinen.
Ihmettelin lähinnä vaan että eihän teillä ole perheen kesken mitään yhteistä aikaa, jos sinä huolehdit yksin lapsista viikonloppuisin.
Mä en pidä miestäni itsekkäänä, eikä sovinistina, mutta ehkä ymmärtämättämänä itseäni kohtaan kyllä. En kaipaa kehuja jaksamisestani mutta en koe myöskään oikeutettuina mieheni suuttumusta työajoistani, joille en oikeasti voi mitään.
En ehkä itsekään hirveästi kehu tai kiittele häntä, mutta yritän kyllä omalta osaltani kantaa vastun lapsista ja erityisesti viikonloppuisin antaa miehelle vapaata kun taas itse nautin yhdessäolosta lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on vapaata 1 viikonloppu kuussa, muut olen yksin lasten kanssa, ja yritän aina keksiä jotain kivaa tekemistä ainakin toisena päivistä, niinkuin ekassa viestissä kerroin.
Oletteko pitkään asuneet? Me ehdimme asua lyhyesti Espanjassa ennen kuin 10 vuotta sitten muutimme tänne Suomeen. Aluksi oli ihanaa olla Suomessa, sitten ok, ja nyt alkaa olla kova ikävä Espanjaan... Mutta ei liene paras hetki palata sinne ;-)
Haluaisin keksiä jotakin neuvoa tilanteeseenne, mutta en kyllä oikein keksi... Hankalaa. Harrastuksesta pitäisin kyllä kiinni joka tapauksessa, kun se on jaksamisen kannalta oleellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pois kuukauden, kahden ajaksi ja katsot, muuttuuko tilanne miksikään?
Miehesi on varmasti väsynyt töistään ja tuo olisi yksi tapa tulla häntä vastaan.
Tietysti sinun pitää jutella miehesi kanssa, että olet valmis joustamaan määräajaksi omasta mukavuudestasi.
Mieluummin kannattaa itse tehdä pienikin muutos kuin odottaa sitä toiselta.
Kysyn, koska mieheni on espanjalainen ja harkitsemme välillä muuttoa sinne, mutta juuri pitkät työpäivät ja huono työtilanne arveluttavat. Jos on Espanja, niin saanko kysyä, että oletko tuosta tilanteesta huolimatta tyytyväinen siihen, että asutte siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän vastaava tilanne, tosin Skandinaviasta on kyse, ei Välimeren alueesta. Työmatkoihin menee samat 2 tuntia ja yhdellä etätyöpäivällä mennään. Mies tekee matkatyötä.
Juoksulenkillä käyn huonon omantunnon kera. Ymmärrän siis hyvin mistä puhut :)
Meille on tärkeää se, että minulla ja miehelläni on myös kahdenkeskistä aikaa. Tekstistäsi päätellen kotinne on enemmän tukikohta jossa pyrähdetään, ja se vanhempi joka ei ole töissä hoitaa lapset? Mutta onko teillä kahdenkeskistä aikaa?
Toinen asia on se, että itse etsin koko ajan työtä lähempää kotiamme. Koulutusta vastaavan työn saaminen ei ole helppoa, mutta en halua näinkään jatkaa. Miten itse näet oman tulevaisuutesi? Aiotko todella jaksaa noin pitkän pendelöintimatkan kanssa?
(terkkuja tutuille!)
Musta on aivan ihanaa asua täällä kaikesta huolimatta, mies itse vaan ei oikein viihdy omassa kotimaassaan :(
Jotenkin hassu tilanne, kun mä olen sopeutunut tänne paljon paremmin kuin mies, tapasimme ja asuimme siis ensin muualla ulkomailla ennekuin päädyimme tänne. ja miestä ehkä riipii sekin, että mä olen tyytyväisempi tilanteeseemme kuin hän, mulla on kavereita harrastukse ja työn parista, vaikka sosiaalielämää ei nyt juurikaan... Ehkä tuo yötyö vaikuttaa tosi negatiivisesti miehen elämään ja jopa persoonaan.
Viimeiselle vastaajalle - meiltä on tosiaan hukassa sekä oma että yhteinen aika. yritän koko ajan miettiä, kuinka tilannetta voisi helpottaa, mutta helppoa vastausta siihen ei taida olla :(
että se liikuntaharrastus ei tässä kuviossa ehkä ole se, mikä kamelin selän katkaisee, mutta onhan tuo sinun työpäiväsi ihan epäinhimillisen pitkä. Käytännössä et näe lapsia ollenkaan arkisin, jos ymmärsin oikein? Liikuntaharrastuskin on siis vasta, kun lapset ovat nukkumassa jo?
Olet varmaan kaikki mahdollisuudet pähkäillyt, en sitä epäile, mutta vielä omalta osaltani kannustaisin miettimään joko työpaikan vaihtoa lähemmäs kotia, jolloin kotoa poissaolo lyhenisi tai sitten harkitsisitko tehdä lyhennettyä työpäivää nyt kun lapset vielä ovat pieniä. Eihän siinä mitään pahaa ole, että lapset ovat isänsä kanssa iltaisin, mutta kun kerroit itsekin olevasi stressaantunut ja väsynyt, ja vaikuttaa, että kuitenkin haluaisit muutosta. Tuntuu, että tuo kuvio on kokonaisuudessaan aika sietokyvyn rajoilla.
Voimia elämäsi suunnitteluun!