En osaa etsiä vanhaa ketjuani viikonlopulta, mutta kerroin isästäni joka oli kuolemaisillaan.

Sen verran lisää tietoa, että hän ihme kyllä piristyi taas ja jälleen kerran antibiootilla. On 64-vuotas, mutta sairastanut niin kauan, että elämä on vaipoissa makaamista ja äännähdyksiä, hymyjä.



Väsyttää, oikeasti eniten äidin puolesta, joka tahtoo yhä uudelleen isän takaisin elävien kirjoihin. Keuhkokuume veisi hänet armeliaasti pois, kun on lupa jo antaa morfiiniakin. DNR-päätös eli elvytyskielto sentään saatiin nyt tehtyä perheen tuella.



Antaisin isän mennä, keskittyisin äidin nostamiseen takaisin elävien kirjoihin. On niin uponnut omaishoitajuuteen, ettei kohta muista elämästä mitään.



T: tytär vain