Lue keskustelun säännöt.
Mies töissä 14-17 päivää kuussa jatkuvasti toisessa kaupungissa! Olen ihan romuna :(
03.05.2011 |
Mieheni käy töissä (rajavartija) toisessa kaupungissa (kahdessakin eri kaupungissa). On tämän vuoksi pois kotona 14-17 päivää kuussa.
Nytkin ollut pois viime keskiviikosta lähtien ja tulee tänä iltana 22. Lähtee taas ensi maanantai-aamuna 8.00 ja on seuraavaan maanantai-iltaan pois.
ja tämä on jatkuvaa. Ei mikään väliaikainen reissutyö.
Olen välillä ihan rikki. Lapset ovat jo mukavan isoja 8v ja 11v, mutta päivät ilman miestä ovat jotenkin tylsiä ja odottavia. En pysty nauttimaan olemisestani.
Olen välillä miettinyt avioeroa, mutta sitten vasta yksin olenkin. Yritän miehen poissaollessa keksiä kaikkea kivaa lasten kanssa, käydä uimassa, kyläillä ym ym... Mutta tämä apatia ei vaan katoa.
En pysty nauttimaan elämästä.
Onko muita reissuleskiä ja tottuuko tähän ikinä?
Kommentit (9)
mies teki aikaisemmin reissutyötä, mutta nyt onkin suurimmaksi osaksi koto-Suomessa. En meinaa millään tottua tähän, koska nautin aina niin suunnattomasti niistä omista hetkistä ja illoista, ja samoin tietysti sitten miehen seurasta, kun sitä taas sai! Olen aina ollut yksinäinen susi, ja jos en saa omaa aikaa, hermostun todella. Nyt minun on aina lähdettävä toisinaan viikonlopuksi jonnekin, että saan ladata akkuja yksin.
Minä siis nauttisin sinun tilanteestasi täysin siemauksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin kun lapset eivät vielä olleet koulussa.
Ei siinäkään ollut mitään järkeä kun mies joutuu ramppaamaan kahdessa eri kaupungissa töissä. Niin yksin sitten siellä "rajalla" jouduimme olemaan kuitenkin...
Nyt on sentään kaikki sukulaiset samassa kaupungissa joista vähän apua ja iloa.
AP
ihmisiä jotka pystyvät ilolla olemaan erikseen :)
Olemme olleet 20 vuotta yhdessä miehen kanssa ja aina vaan halunnut olla mahdollisimman paljon yhdessä. Muutama päivä viikossa voisi tuntua kivalta erolta mutta jo 8 päivää putkeen puuduttaa ja paljon...
Eli ymmärrän ap:tä.
Mutta tosiaan ehdottaisin, kun lapsetkin ovat noin isoja, että tee siitä ajasta omaa aikaasi ja käy jumpassa, lenkillä, uimassa, kyläilemässä, kutsu ystäviä luoksesi jne. Kun on paljon puuhaa, se miehen kotiintulo tulee yllättävän nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:) Jotenkin vaan olisi ihana saada se toinenkin jakamaan arki kunnolla..
että olen aina ollut huono olemaan yksin. Olen ainoa lapsi ja jo lapsena kaipasin sisaruksia. Viikonloput olivat tuskaa kun ei ollut yleensä silloin ketään kenen kanssa leikkiä.
En viihdy yksin.
Mutta kaikkeen kai tottuu... tuntuu vain sellainen jatkuva kaipuu ja tylsyys takaraivossa kun mies on pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21 vuotta oltu yhdessä ja todella onnellisiakin vielä, mutta siltikään tarve yksinoloon (joka on meillä molemmilla), ei ole hävinnyt mihinkään.
Nautin mieheni kanssa olemisesta, hän on fiksu, ihana, hauska ja seksikäs, mutta mikään ei korvaa ylellistä yksinoloa! Onneksi me ymmärrämme toisissamme tuon piirteen, ja suomme toiselle ilomielin nuo omat hetket ja retket. Minä en jaksaisi suhteessa, jossa ollaan 24/7 toisessa kiinni, kukin toki tavallaan.
Mutta olenkin aina viihtynyt yksin...jopa suorastaan vaadin sitä aina välillä.
Oletko ollut aina sellainen, että pitää olla tekemistä ja ihmisiä ympärillä, että viihdyt? Oletko ollut huono olemaan yksin?
Jospa työstäisit tätä ajatusta, MIKSI et viihdy itseksesi? Ehkä se solmu aukeaisi sitä kautta...ja muista että olet olemassa omana itsenäsi, et miehesi kautta.