Monet vanhempana iltatähden saaneet sanovat "nauttivansa enemmän/erilailla"

äiti ainakin sanoi, että vanhemmalla iälllä on varmempi olo. On enemmän kokemusta eikä ajattele niin toisten mielipiteitä asioista. Osaa ottaa vähän rennommin.

osaa laittaa prioriteetit kohdalleen ihan koko elämässä.



Esikoisen kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä, sitä on monesti epävarmakin, että osaako, pystyykö, jaksaako.. Joka asia on Se Ensimmäinen Kerta sitä ja tätä, lasta tiirataan ja tutkitaan, onko sillä kaikki kunnossa, onko tämä normaalia. Samalla yritetään olla moitteeton äiti kaikin puolin, pitää koti kunnossa, roikkua työelämässäkin kiinni, ei malteta keskittyä siihen lapseen kuitenkaan ihan täysillä kun pitää revetä moneen paikkaan.



Iltatähti (tarkoittaa siis, että edellisiin lapsiin on _useita_ vuosia väliä) taas syntyy siihen aikaan, kun äiti ja isä on vanhempia, on eletty perhearkea jo pitkään, tiedetään, mitä lapsi tuo tullessaan. Ihan joka asiasta ei hätäännytä. Ollaan oltu töissäkin taas pitkä siivu, siihen on ehkä kyllästytty, paikka urapolulla on löytynyt. Nyt pystyy paneutumaan uuteen pikkuiseen ihan täysillä, ei tarvitse stressata, kuinka pian on palattava tienestiin jne jne..

Jakamassa hoito- ja viihdytysvastuuta, niin onhan se rennompaa ja helpompaa.

Ei väsytä lainkaan samanlailla. Nauttii kun vauvan sisaruksetkin nauttii vauvasta.



t: esikoinen 25v, iltatähti 41 v.

Isoista lapsista oli seuraa ja apuakin (mm kipaisivat lähikaupassa, jos oli jokin tärkeä ruoka-aine loppu, esikoisen kanssa olisi pitänyt pukea vauva matkaan ym tai olla ilman). Koululaisten seura iltapäivisin esti mökkihöperöitymisen.



Oli jo kokemusta vaikeankin vauvan hoidosta eli osasin varautua pahimpaan ja yllätyin iloisesti :)



Kokemus myös tuo varmuutta vauvanhoitoon



"Osasin" rauhoittua olemaan vauvan kanssa. Oli jo kokemusta siitä, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja pian äitikin on taas vapaampi omiin menoihinsa. En turhautunut yhtä helposti mm. liian aikaiseen päiväunilta heräämiseen, joka esikoisen kanssa aina sotki kaikki suunnitelmani.



Arkielämä oli jotenkin valmiimpaa vauvaa varten ja vauva vaan solahti siihen mukaan eikä minun tarvinnut juuri muuttaa rutiinejani. Isojen lasten vuoksi piää kuitenkin tehdä ruuat, pestä pyykit ym eikä vauva sitä taakkaa lisännyt yhtään.



Tiedän päinvastaisiakin kokemuksia, kun juuri se iltatähti sairastelee ja/tai valvottaa ja helppo arki, johon ehti jo tottua isojen lasten kanssa meneekin ihan sekaisin.

vaikee sanoa, kun oon saanut kaikki lapset mummona. helppoa on ollut.

Minä aloitin jonkun kuukausi sitten (?) ketjun "Parasta ikinä: iltatähti, suosittelen!". Tulihan sinne kommentteja, että minun lapseni ei edes ole iltätähti, kun olen vasta 35-v. (Isommat lapset yli 10-v)... Ja kaikkea muuta aiheen sivu menevää.



Mutta kyllä moni oikeasti oli samaa mieltä kanssani. Se nauttiminen on sitä, kun oikeasti nauttii jokaisen kakkavaipan vaihdostakin, ja voisi istua vaikka läpi yön kirjaimellisesti lumoutuneena nukkuvaa vauvaa tuijottaen ja sen päätä silitellen.



Mies puolestaan kuvasi sitä ihanan kiireettömäksi vanhemmuudeksi.



En osaa paremmin selittää, se on vielä suurempaa tunnetta vauvaa kohtaan, kuin ensimmäisillä lapsilla. Ilman, että tarvitsee yhtään väheksyä sitä, mitä ensimmäisten kanssa on kokenut. Ei sitä pysty selittämään, se pitää itse kokea.

Välissä oli 10 vuotta ilman lapsensaantia.



Nuorimpien kanssa on hallussa perustieto lasten hoivaamisesta ja kasvattamisesta, olen kokenut sen jo niin monta kertaa.



Olo on varma, rento. Luotan itseeni, osaan jättää suorittamatta liikaa. Ei ole kiire enää minnekään muualle kuin vain elää lapsiaan katsellen.



Olen tyynempi, pitkäpinnainen, iloinen, sinut myös itseni kanssa.



nautin äitiydestä myös 2-kymppisenä, mutta tämä on seesteisempää. Tunen enemmän iloa kuin jännitystä.

Sai minut 24-v. ja nuorimman meistä 35-v.

Hän arveli sen johtuneen siitä, että on jo useampi lapsi aiemmin, ettei jännitä enää lapsenhoitoa tai muutakaan ja on jo muutenkin elämänkokemusta. Tosin hänen mielestään samat ongelmat kuin nuorilla äideillä ovat nähtävissä myös vanhemmilla esikoisten äideillä, mutta tämä on vain yhden ihmisen mielipide.



Itselläni ei ole iltatähteä vielä, mutta voisin kuvitella olevani samaa mieltä.

Kyllä sitä erilailla suhtautuu kaikkeen kun silloin esikoisen synnyttyä. Ikää on tietenkin enemmän itsellä ja varmaan se vaikuttaa että kokemusta lapsen hoidosta on. Ihan jokaiseen parahdukseen ei reagoi ja hyysää.



Nautin jokaisen lapseni äitinä olosta tietenkin, mutta tämä viimeinen tuntuu helpoimmalta

ja elämäntilanne on vakiintunut. Kumppani on ollut rinnalla pitkään, velat on maksettu ja asema työelämässä varma. Voi ottaa rennosti ja keskittyä lapseen. Nuorella äidillä on alitajunnassa painamassa monta stressinaihetta.

On turvallisempi ja kiireettömämpi olo. Ei ole sellaista suorittamisen painetta, eikä ympäristön mielipiteet tai sanomiset kantaudu koviin samalla tavalla kuin nuorempana. Tämä sama sinut itsensä ja elämänsä kanssa -fiilis on monella n. 40v. naisella. ts. kun kysyy että miltä sinusta tuntuu nyt?



Minä olen 43v. äiti ja mummu. Nuorimmaisemme ( nyt 6v.) kanssa olen vasta osannut olla rauhassa. Hätailemättä, kiirehtimättä ja suorittamatta.

porukan helpoin! Saattaa vaikka olla vaikeuksia koulussa,lapsista heikoin ym.

Mulla isot lahjakkaat lapset ja oisi aika kauhea ylläri saada esim down tai muuten vaan hankala lapsi.

että lapsi on todennäköisesti jäämässä viimeiseksi. Mielestäni 35-vuotias ei voi sanoa kuopustaan iltatähdeksi, koska hänellä on ainakin kymmenen vuotta aikaa saada lisää lapsia.

että lapsi on todennäköisesti jäämässä viimeiseksi. Mielestäni 35-vuotias ei voi sanoa kuopustaan iltatähdeksi, koska hänellä on ainakin kymmenen vuotta aikaa saada lisää lapsia.

Menee täällä ihan OT.

Menee täällä ihan OT.