Lue keskustelun säännöt.
Liika harrastuksissa juokseminen haittaa sosiaalisten taitojen kehitystä
01.02.2011 |
Tietenkin kärjistän, mutta oikeasti: harrastuksissa VOI mennä liiallisuuksiinkin.
Yksi juttu on lasten mielikuvituksen köyhtyminen, kun kaiken tuuppaa joku aikuinen valmiina nenän eteen. Joutilaisuudelle, ikävystymisen synnyttämälle omalle ajattelulle jää niukasti tilaa.
Mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että myös sosiaaliset taidot kärsivät, jos lapselle ei jää aikaa luuhata kaverien kanssa. Olla vaan. Sopia keskenään tekemistä.
Ja nyt en aja takaa mitään rajatonta notkuntaa ostarilla jo alakoululaisena. Vaan sellaista omaehtoista tekemistä, jossa mennään kavereille, leikitään, käydään uimassa ja luistelemassa yms.
Ääripään vastaesimerkki olisi viimeisen päälle harrastuspiinattu lapsi, jota hyvää tarkoittavat ja omaa kunnianhimoaan toteuttavat vanhemmat kuskaavat kalliista, ohjatusta toiminnosta toiseen. On baletti, ratsastustunnit, musiikkiopisto, kuvataidekoulu. Loppuaika ollaan tietysti kotona tekemässä läksyjä ja lepäämässä, kavereita (jos niitä edes on) nähdään koulun välitunnilla.
Kultainen keskitie lienee tässäkin paras, siis.
Kommentit (9)
Mulla on sisar, joka sai lapsensa aika nuorena ja suhtautui kasvatukseen tosi kunnianhimoisesti ja suorituskeskeisesti.
Lapsilla oli hirveesti harrastuksia: kun yhteen kyllästyivät, tilalle hommattiin nopeesti uusi. Viikonloput reissattiin.
Jossain vaiheessa varhaisteini-iässä lapset alkoi jo suoraan sanoa, että saisko olla joskus ihan vaan kotona! Ja kun ei kavereita koskaan näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastuksissa, että miten sitä voi vain hengailla kavereiden kanssa, kun kaikki kaverit on jossakin harrastuksissa ?
Siksi on omatkin lapset laitettava harrastuksiin opettelemaan sosiaalista elämää, koska muuten roikkuvat koneella tai katsovat telkkua.
Haluaa harrastaa ja nähdä näitä harrastuskavereita? Saa iloa siitä, että tekevät joukkueena asioita ja kehittyvät yhdessä? Entä jos vanhemmat ehdottavat harrastusten lopettamista tai vähentämistä, mutta lapsi itse ei halua?
Miksi tämä harrastaminen nähdään aina vain vanhempien suorittamisena? Meillä tyttö hommasi itselleen pianotunnit, oli sopinut koulussa olevan piano-open kanssa ajan ja ilmoitti sitten kotona että aloittaa. Harrastuksia oli jo ennestään vaikka kuinka paljon. Koulu sujuu erittäin hyvin ja on luokkansa toiseksi paras arvosanojen perusteella ja koulunsakin käy osin vieraalla kielellä.
Toiset lapset vain jaksavat enemmän kuin toiset. Poika meillä käy harrastuksessaan 3 kertaa viikossa ohjatusti ja n. 3 kertaa sen päälle ihan itsekseen ja omasta halustaan kavereiden kanssa, eli se on hänen tapansa olla ystävien seurassa. Mutta ei halua tehdä mitään muuta harrastuksekseen eikä enempää ohjattua toimintaa.
Eikö se nyt ol päivänselvää? Aikuisen tehtävä on jättää lapsen elämään joutilasta aikaa.
Minua surettaa nämä harrastuskeskeiset perheet. Miksi lasta pitää 3-vuotiaasta asti niin hirveästi kehittää, mitä varten?
Opettajat ovat tässä pahimpia.
Lapsella saa olla harrastus tai pari, mutta esim naapurin poika kysyy joka päivä mikä harrastus on tänään... Vanhemmat tulkitsevat sen innokkuutena, minä näen sen vähän toisin. Poika ehtii pihalle yleensä 15 minuutiksi ennenkuin pitää istua autoon ja lähteä harrastamaaan ja niin mielellään poika jäisi leikkimään kavereiden kanssa!
arvioida, mikä on liikaa ja mikä ei. Jos lapsenne itse haluaa noita asioita harrastaa, niin se lienee ihan ok. Tosin siinäkin pitäisin vanhemman ratkaisuvallan "päällä", aikuinen näkee paremmin, mihin lapsella riittää voimat ja aika.
Tässä muuten ei puhuttu joukkuelajeista niinkään, niistä nyt onkin sosiaalisille taidoille hyötyä. Huomasit varmaan, että kaikki esimerkeiksi ottamani lajit olivat yksilötekemistä.
PS: koulumenestykselläkään ei mitata sosiaalista taitavuutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka legitimoi netissä perse homeessa notkumistaan.
joka legitimoi netissä perse homeessa notkumistaan.
En kyllä ole wt, enkä edes laiska. Mutta uskon kyllä, että lapsiaan voi ohjata liikaa. Joutilaisuudella on arvonsa, koska ihminen ei ideoi, jos hänelle tuodaan tekeminen valmiiksi pureskeltuna.
Ja juu: on meidänkin lapsilla pari harrastusta per pää, mutta enempää en ole oikein antanut haalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ala-asteella (90-luvulla) kaveri jonka vanhemmat kuskasivat häntä 7:ssä eri harrastuksessa. Oli kaunoluistelua, kuviskerhoa, jalkapalloa, musiikkiharrastuksia ja partiota. Hän oli lähinnä vain minun kaverini koko luokalla, sillä asuin tien toisella puolella ja minua ehti nähdä kun ei mennyt matkoihin aikaa. Kävin myös partiossa samassa ryhmässä joten olin ainoa jota hän näki vapaa-ajalla. Hän ei oikein osannut kaverustua muihin, ja oli aina hirveän varautunut ja hermostunut. Muistan kun koulussa opettaja laittoi minut opettamaan hänelle matematiikan tehtäviä, hän pillahti itkuun jos ei osannut tai tajunnut. Se oli hänelle kova paikka jos ei onnistunut. Luulen että vanhemmat olivat ladanneet aikamoisen suoritustaakan tytön harteille. En ole häntä nähnyt vuosiin joten en tiedä miten hän nyt pärjää nuorena aikuisena. Tod. näk. silti paremmin kuin minä.
siitä, missä se keskitie on kultaisin, voidaankin sitten keskustella loputtomiin ;)