Esikoisen synnytyskertomuksessa lukee että äiti käytti ennen raskautta huumeita.
Muutin elämäni raskauden myötä täysin. Parin vuoden päästä myös vaihdoin asuinpaikkaa ja sovimme ex-neuvolantädin kanssa ettei synnytyskertomusta lähetetä perässä, että saan aloittaa uudessa paikassa ilman tietynlaista mainetta ja puhtaalta pöydältä. Olen hyvä äiti enkä ole koskenutkaan enää huumeisiin, mutta tuli mieleen, voiko se nyt tulla vielä vastaan jossain? Toisin sanoen, tarvitaanko syntymäkertomusta missään vaiheessa lapsen elämää? Jos lapsi esim. sairastuu?
Kommentit (12)
tiedoissa sinusta, vaikka itse sen heittäisitkin roskiin. Jos siis menet samaan sairaalaan synnyttämään, niin tiedossa on, jos vain sattuvat sen lukemaan.
et kai sä kuvittele, ettei se menneisyys seuraa sua joka tapauksessa sinussa itsessäsi? Sä oot käyttänyt huumeita, niiden vaikutus ei enää ikinä jätä sua. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus retkahtaa. ja todellakin sä et voi aloittaa "puhtaalta pöydältä" vaan sun on ihan oman turvallisuutesi vuoksi kerrottava asiasta kaikille lääkäreille, jotka määrää sulle jonkun kipupiikin tai särkylääkkeen tai unipillerin tai lihasrelaksantin tai verenpainelääkkeen tai melkein mitä vaan paitsi tavallisia antibiootteja. Koska jokainen noista on sulle riskialttiimpi kuin muille ja sä haluat, että sulle valitaan lääke, joka ei aiheuta sydänkohtausta, dramattista verenpaineen putoamista tai nousua eikä riippuvuutta. Älä ole ääliö. Se syntymäkertomus on ihan sivuseikka - sinä olet tärkeä! Kerro asiasta aina kun on tarpeen!
eli vaikka itse heität paperit roskiin, on ne tiedot järjestelmissä luettavissa. Kun lapsesi ongelmat tulevat esille, löydetään syy huumeidenkäytöstäsi eli älä peittele asiaa, lapsesi parhaaksi se on.
mutta ei niitä jorinoita oikeasti kukaan edes lue. Älä turhaan murehdi :)
Jos ap on muuttanut toiselle paikkakunnalle, eivät tiedot toki näy toisen sairaalan potilastietojärjestelmissä.
HAISTA KUUTONEN VITTU!
et kai sä kuvittele, ettei se menneisyys seuraa sua joka tapauksessa sinussa itsessäsi? Sä oot käyttänyt huumeita, niiden vaikutus ei enää ikinä jätä sua. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus retkahtaa. ja todellakin sä et voi aloittaa "puhtaalta pöydältä" vaan sun on ihan oman turvallisuutesi vuoksi kerrottava asiasta kaikille lääkäreille, jotka määrää sulle jonkun kipupiikin tai särkylääkkeen tai unipillerin tai lihasrelaksantin tai verenpainelääkkeen tai melkein mitä vaan paitsi tavallisia antibiootteja. Koska jokainen noista on sulle riskialttiimpi kuin muille ja sä haluat, että sulle valitaan lääke, joka ei aiheuta sydänkohtausta, dramattista verenpaineen putoamista tai nousua eikä riippuvuutta. Älä ole ääliö. Se syntymäkertomus on ihan sivuseikka - sinä olet tärkeä! Kerro asiasta aina kun on tarpeen!
tunnepohjalta?
Kuulostaa meinaan LIEVÄSTI liioittelulta toi sun juttusi. Tai no tietysti jos ap. on todella helposti riippuvuutta kehittävä yksilö, niin silloin, mutta muuten...
Mä olen itsekin kokeillut huumeita jonkin verran ennen esikoisen raskautta, mieheni oli tuolloin vielä täysi nisti. Noista ajoista on jo vuosia, eikä meistä kumpikaan ole retkahtanut satunnaisesti määrättyihin kipulääkkeisiin tms. Mieskin voi juoda saunakaljansa ihan huoletta.
Ei se nyt ihan niin mene, että kerran nisti aina nisti, etteikö siihen voisi itse mitenkään vaikuttaa ( varsinkin pidemmän ajan päästä) että retkahtaako vai eikö retkahda.
Jos ap on muuttanut toiselle paikkakunnalle, eivät tiedot toki näy toisen sairaalan potilastietojärjestelmissä.
HAISTA KUUTONEN VITTU!
et kai sä kuvittele, ettei se menneisyys seuraa sua joka tapauksessa sinussa itsessäsi? Sä oot käyttänyt huumeita, niiden vaikutus ei enää ikinä jätä sua. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus retkahtaa. ja todellakin sä et voi aloittaa "puhtaalta pöydältä" vaan sun on ihan oman turvallisuutesi vuoksi kerrottava asiasta kaikille lääkäreille, jotka määrää sulle jonkun kipupiikin tai särkylääkkeen tai unipillerin tai lihasrelaksantin tai verenpainelääkkeen tai melkein mitä vaan paitsi tavallisia antibiootteja. Koska jokainen noista on sulle riskialttiimpi kuin muille ja sä haluat, että sulle valitaan lääke, joka ei aiheuta sydänkohtausta, dramattista verenpaineen putoamista tai nousua eikä riippuvuutta. Älä ole ääliö. Se syntymäkertomus on ihan sivuseikka - sinä olet tärkeä! Kerro asiasta aina kun on tarpeen!
Aika vanhanaikainen käsitys huumeiden käytöstä. Mulla kanssa on kokemusta huumeista (amfetamiini, ekstasi, hasis). Lopetin käytön kokonaan hieman ennen kuin raskauduin. Siihen loppui sen tyylinen elämä ja nyt olen täysin normaali ja tasapainoinen kolmen lapsen äiti. En pelkää ottaa antibiootteja, jos lääkäri niitä johonkin määrää:DD
Ne synnytyskertomukset eivät tunnu seuraavan ihmistä edes saman sairaalan sisällä. Olen synnyttänyt kolme lastani samassa sairaalassa vuosien 2000-2008 välillä ja aina sai selittää uudelleen samat asiat. Ensimmäisessä raskaudessani ja synnytyksessä oli siis eräitä myöhemmin huomioonotettavia asioita.
Kenelläkään ei ole oikeus sinun potilastietoihisi, jos ne ovat toiselta paikkakunnalta, ellet ITSE annan lupaa lääkärin/terkkarin/sh:n tilata tietojasi. Kuitenkin on vastuullista ja jopa kannattavaa mainita, että menneisyyteen kuuluivat huumeet ja se minkä aikaa olet ollut kuivilla. NÄMÄ TIEDOT OVAT SITTEN LUOTTAMUKSELLISIA, EIVÄTKÄ NE KUULU EDES SAIRAALAN SIIVOOJILLE SAATI KOKO KYLÄLLE! Jos juttu alkaa kiertää kylällä, niin tiedät minkä hoitolaitoksen vetää oikeuteen tietosuojalain rikkomisesta.
sen voi heittää vaik roskiin.Ei se kummittele varsinkaan jos synnytyksessä ei tapahtunut mitään jonka takia olet loppuelämän seurannassa tai hoidossa ja lapsi täysin terve.Unohda koko juttu.