Lue keskustelun säännöt.
Vanheneminen pelottaa, mikä avuksi?
30.09.2010 |
Olen aina ollut kova pelkäämään erilaisia sairauksia, ja nyt kun ikää tulee lisää (kohta täytän jo 37 v), pelkään entistä enemmän vakavia sairauksia. Pelkään siksi, kun sairastumisen todennäköisyys kasvaa mitä vanhemmaksi tulee. Mikä tällaiseen pelkoon avuksi?
Kommentit (7)
sillä siihen liittyy kuolemanpelko joka on voimakkaampi kuin koskaan aikaisemmin. Kriisi on pahin 45-vuotiaana ja alkaa jo pitkälti alle nelikymppisenä. Yrittäkää kestää. Viisikymppisenä olette jo asian käsitelleet, hyväksyneet ja uskaltatte taas elää täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin, että voisin hetkenä minä hyvänsä kuolla johonkin slaagiin. Ei se koko ajan mielessä ole eikä mulla mitään neljänkympin kriisiäkään ole. Yritän kyllä entistä enemmän miettiä elintapojani, syödä vähän terveellisemmin ja liikkua. Mieheni on vanhempi ja elää epäterveellisesti, pikemmin mietin sitä, että hänellä tuo riski on jo aika korkea, että jotain sattuu.
Mutta ei sekään niin pelota, kun ympäriltä on itse asiassa kuollut yllättäen meitä nuorempia (ei ns. "ikäsairauksiin") ja toisaalta suvussa tosi vanhoja vanhuksia. Olen oppinut näiden nuorena kuolleiden myötä, että on täysin turha miettiä tuota kuolemaa, se tulee niin epäreilusti. Siksi en edes stressaa vaikka ruokavalioni on välillä surkea.
kun en ole vieläkään tajunnut pelätä vanhenemista, vaikka olen jo 48 v.
vituttaahan se tietty, kun naama rypistyy. onneks kropan voi pitää liikunnalla ja ruokavaliolla huippukunnossa.
tauteja ja kuolemaa jatkuvasti noin paljon, vaikka olisi ikäkriisikin päällä. Joku keskusteluapu voisi ainakin olla tarpeen. Tai sitten elämän järjestäminen vähemmän kuormittavaksi ja stressaavaksi. Minulla oli muutama vuosi sitten todella todella kuormittava elämänvaihe ja se oireili niin, että jotenkin tiedostin kuolevaisuuden koko ajan ja pelkäsin ihan tosissani tauteja ja kuolemaan johtavia sairaskohtauksia, jos en koko ajan niin kuitenkin monta kertaa päivässä.
Homma helpotti, kun elämäntilanne muuttui normaalimmaksi ja jälkeenpäin tajusin, että mielenterveys oli käynyt aika rajoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän elämästä selviä hengissä muutenkaan.
Täällä 34-vuotias kohtalotoveri. Olen aina pelännyt kaikenlaisia sairauksia (jo lapsena kävin kirjastossa lukemassa lääkärikirjoista oireita) ja lasten myötä pelot vain lisääntyneet. Tämä on tosi ahdistavaa! Kai se on ikäkriisiä ja pelkkä ajatus siitä, miltä lapsista tuntuisi, jos menettäisivät pieninä äitinsä tuntuu tosi ahdistavalta.