Miksi ihmeessä leski ei saisi mennä naimisiin esim kahden vuoden sisällä
edellisen puolison menehtymisestä?
En käsitä ollenkaan :( Minusta eron jälkeen "tauon" pitäminen on järkevää sillä yleensä erossa on kaksi osapuolta ja oppia voi omasta käytöksestään mutta kuoleman yhteydessä; miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin?
Kommentit (35)
Onko joku älykääpiö ollut toista mieltä?
on aika monta, joiden mielestä on väärin. Minusta hienoa, että on löytänyt uuden rakkauden. Se ei kuitenkaan tarkoita, että edesmennyt vaimo olisi unohtunut.
jäädä yksin? Mikä ihmeen kahden vuoden raja? Jokainen meistä suree omalla tavallaan ja suruaika yleensä muodostuu samoista vaiheista meillä kaikilla...toisilla vaiheet kestävät kauemmin kuin toisilla. Jos ihminen rakastuu niin miksi pitäisi olla yksin? Älytöntä kaksinaismoralismia...tuskin kukaan kuollutkaan haluaa leskensä surevan ja olevan yksin? Jos leski valmis uuteen suhteeseen niin antaa mennä vaan hieno juttu!
Jokainen tietää itse sen, milloin haluaa sitoutua
vain silloin on oikeasti rakastanut edesmennyttä puolisoaan. Onhan se nyt hirveetä rakastua ja sitoutua uuteen kun entinen on kuollut.
lesken pitää pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päällensä. Hän ei saa hymyillä eikä nauraa vähintään vuoteen. Puhumattakaan, että edes ajattelisi vastakkaista sukupuolta! Kunnon leski ei itse asiassa avioidu koskaan uudestaan, mikäli tahtoo osoittaa rakkautta ja kunnioitusta edesmennyttä puolisoaan kohtaan.
Lesken kohtelu on yllättävän rajua. Ystäväni (nuori nainen) jäi muutamia vuosia sitten leskeksi. Ja voi helvetti sitä pikkukylän kyttäämismeininkiä, joka oli juuri ironisoimani pätkän tyylistä. Nuori leskinainen on isoin silmätikku mitä vaan voi olla. Pukeutumista myöten kaikki ruodittiin.
Mutta on se aika nopeaa toimintaa mielestäni.
Erosin ja olin SEITSEMÄN vuotta yksin. Erosimme ystäväni ja ilman mitään draamoja.
Tiedätkö btw monta naista, joka olisi mennyt pian naimisiin puolisonsa kuoltua...? En tiedä yhtään. Sen sijaan tiedän ja tunnen monta miestä, jotka ovat pariutuneet/menneet naimisiin nopeahkosti puolisonsa kuoltua.
Mutta on se aika nopeaa toimintaa mielestäni.
ja väittävät, että siinä uudessa liitossa se näkyy isoina ongelmina. Pitää antaa itsellee lupa kaivata, surra menetettyä. Uusi suhde on usein tapa kieltää menetys eikä uudessa suhteessa sitten kestetä pientäkään vastoinkäymistä. Laastari mikä laastari.
Mutta on se aika nopeaa toimintaa mielestäni. Erosin ja olin SEITSEMÄN vuotta yksin. Erosimme ystäväni ja ilman mitään draamoja. Tiedätkö btw monta naista, joka olisi mennyt pian naimisiin puolisonsa kuoltua...? En tiedä yhtään. Sen sijaan tiedän ja tunnen monta miestä, jotka ovat pariutuneet/menneet naimisiin nopeahkosti puolisonsa kuoltua.
Miehet hakevat kodinhoitajaa ja nainen lankeaa lesken ansaan. On niin ihanaa auttaa!
kyllä sitä surua on eletty jo pitkään.
Ja mitä se sinulle kuuluu?
Toinen voi päätyä laastari-suhteeseen 10 vuoden jälkeen, toinen taas saada aidon rakastavan suhteen vuoden jälkeen.
Ei näihin ole mitään kaikkien kohdalla pätevää yhtä ainoaa ratkaisua.
kun ihmisiä kiinnostaa toisten elämä.
Ei kait aidosti itse onnellinen ihminen näin heittele tikkoja toisten selkään ja arvostele näiden valintoja.
vaimo ammuttiin ja kuoli yhtä-äkkiä
mies oli 3 teini ikäisen isä.
sitten 5 kuukautta myohemmin meni naimisiin
ja voi kuinka sitä kuiskailtiin, aivan niinkuin olisi rikoksen tehnyt
uusi vaimo sairastui syopään.
kylmenneet tuon kuolleen kanssa.Jos vaikka pitkäaikaisesti sairas niin sähän teet surutyötä jo ennen kuolemaa.
Tai sitten kuka nykymaailmassa haluaisi jäädä lapsen/lasten kanssa yksin jos puoliso kuolisi äkillisesti?
En soisi itselleni tai miehelleni yh-n arkea.Älkää tuomitko toisia!Tai teidät tuomitaan! Karman laki kun toimii aina.
edellisen puolison menehtymisestä?
En käsitä ollenkaan :( Minusta eron jälkeen "tauon" pitäminen on järkevää sillä yleensä erossa on kaksi osapuolta ja oppia voi omasta käytöksestään mutta kuoleman yhteydessä; miksi ei saisi mennä uudestaan naimisiin?
Thaimaassa perheensä ja tuomittiin kun alkoi tavata miestä.
vain silloin on oikeasti rakastanut edesmennyttä puolisoaan. Onhan se nyt hirveetä rakastua ja sitoutua uuteen kun entinen on kuollut.
heihin suhtautuminen on hyvin monelle kovin vaikeaa. Ollaan empaattisia, mutta kuitenkin hirveän epävarmoja, epätietoisia, uteliaita. Kadulla tunnistetaan etäisesti tuttu leski ja hän vie hetkeksi ajatukset jonnekin, jota ei ole osannut vielä ajatella. Helposti syntyy kyräilevä ja paheksuva vaikutelma, vaikkei sitä haluta luoda. Leski ja varsinkin lesken läheiset kokevat helposti kaikki sanomiset, katseet ja hymyilytkin kyttäämiseksi, paheksumiseksi tai joksikin muuksi. Lesken ei pidä olla terapeutti muille, eikä hänen tarvitse liikaa muiden mietteitä alkaa ajatella.
ja kiinnostaa heitä, jotka oikeasti on vähiten kiinnostuneita heitä kiinnostavan ihmisen hyvinvoinnista.
Minusta tuo ei kuitenkaan ole ok jos parilla on lapsia. Lasten tunteita pitää kunnioittaa ja heille pitää antaa kunnolla suruaikaa ja sen jälkeen aikaa sopeutua normaaliin elämään ja sen jälkeen vielä aikaa hyväksyä vanhemman uusi suhde!
Suhtaudun hieman ihmetellen pareihin, jotka ihan "normaalitilanteessakin" ryntäävät naimisiin lyhyen seurustelun jälkeen, mutta tästä ei tietenkään ole mahdollista haittaa kuin heille itselleen, joten se ei kenellekään muulle kuulu.
onko sinulla omakohtainen kokemus asiasta?
Onko joku älykääpiö ollut toista mieltä?