Mitä tekis, jos elämä on vaan ihan hemmetin tylsää...
Kotiäiti, kolme lasta. Puistoon, laita ruokaa, kerhoon, perhekahvilaan, siivoa, laita ruokaa, käy kaupassa, käytä koira lenkillä, toimi erotuomarina välillä ja kuskaa tenavat harrastuksiin pari kertaa viikossa... Ja sama uudestaan. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Kerran viikkoon sentäs pääsee pilatekseen. Ja siin se sit onkii. Lopun aikaa surffaa netissä tai kattoo telkkaria. Great!!
Mulla on tylsää. Päivästä toiseen mulla on vaan hiton tylsää! Entisen harrastukset, ne joista todella nautin oli hevoset ja käsityöt/askartelu/pipertely. Hevosharrastukseen ei tällä hetkellä ole varaa ja käsityöt on vähän haastavia, kun jaloissa/sylissä pyörii 1,5v ja isommat olis kovin innokkaita "auttamaan". Ei ole mitään paikkaa, missä voisin rauhassa levittää kamani, aikaa nyt ehkä jostain repiskin vielä. Neulomishommia väliin yritän, mutta neuletyötkin saa ihan uutta haastetta, kun syliin pukkaa se nuorimmainen vähän jeesimään... Miksi edes yritän?
Blaaaah...
Kommentit (8)
T: kotiäiti, 4 lasta (0-7v) ja 2 harrastusta (jumppa ja tanssi) viikossa
ja nähdä ne hyvät puolet nyt tuossa ajassa.
Esimerkiksi se, että lapset tosiaan kipuavat syliisi ja viihtyvät siinä. Antavat haleja ja märkiä pusuja poskelle. Ovat vieressäsi ja lähelläsi. Ehkä kaipaat sitä kun lapset ovat aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, ja vain nopeasti piipahtavat silloin tällöin..
Tai että saat olla kotona. Kohta taas paluu työelämään, jollon elämä on siitä seuraavat n. 40 vuotta aina sitä samaa: aamulla töihin, illalla väsyneenä kotiin ja kotihommat siihen päälle.
Ymmärrän kyllä kyllästymisesi, tuttuja fiiliksiä sulla :)
Mä tosin itse löysin elämääni "lisätarkoitusta" ja -voimaa (arjenkin puuduttaviin rutiineihin) uskosta :)
Tee jotain, ettei lasten kanssa ole tylsää :)
Lähtekää kotiäitituttujen kesken yhdessä jonkun mökille. Siis ihan keskellä arkea, lapset mukana.
Sopikaa vuorosysteemi. Jokainen laittaa kerran kuussa koko porukalle ruoat ja sitten syötte yhdessä.
Tee ruokaa kerralla enemmän jolloin ei tarvitse tehdä joka päivä ja joka välissä ruokaa.
Hommaa yksityinen ja maksullinen kotiapu, joka esim. kerran viikossa siivoaa ja laittaa ruoan.
Sovitte lasten harrastuskavereiden kanssa vuoroviikot lasten kuskaamiseen. Kuskausviikolla harrastat itsekin lapsen harrastuksen aikaan. Esim. kävely, lenkkeily, sali, jumppa. Tai sitten vaikka neulot autossa kaikessa rauhassa musiikkia kuunnellen. Tai äänikirjoja. Muut lapset ei tietenkään ole kuskausreissuilla mukana!
Ryhdytte harrastamaan koko perheenä jotakin. Tarkista paikkakuntasi perheharrastustarjonta, mutta täällä on ainakin perheliikkaria, perhemuskaria, perheuintia, suunnistusta, jalkapalloa, soittotunteja, kädentaitoja...
Tee jotain, ettei lasten kanssa ole tylsää :)
Lähtekää kotiäitituttujen kesken yhdessä jonkun mökille. Siis ihan keskellä arkea, lapset mukana.
Sopikaa vuorosysteemi. Jokainen laittaa kerran kuussa koko porukalle ruoat ja sitten syötte yhdessä.
Tee ruokaa kerralla enemmän jolloin ei tarvitse tehdä joka päivä ja joka välissä ruokaa.
Hommaa yksityinen ja maksullinen kotiapu, joka esim. kerran viikossa siivoaa ja laittaa ruoan.
Sovitte lasten harrastuskavereiden kanssa vuoroviikot lasten kuskaamiseen. Kuskausviikolla harrastat itsekin lapsen harrastuksen aikaan. Esim. kävely, lenkkeily, sali, jumppa. Tai sitten vaikka neulot autossa kaikessa rauhassa musiikkia kuunnellen. Tai äänikirjoja. Muut lapset ei tietenkään ole kuskausreissuilla mukana!
Ryhdytte harrastamaan koko perheenä jotakin. Tarkista paikkakuntasi perheharrastustarjonta, mutta täällä on ainakin perheliikkaria, perhemuskaria, perheuintia, suunnistusta, jalkapalloa, soittotunteja, kädentaitoja...
Niin, tuo on hyvä: riko rutiineja!
Lähtekää jonnekin edemmäs vaikka retkelle! Jos sulla on varaa, niin vaikka sukulaisten luo junalla tai jotain vastaavaa. Sellainen pikkumatka
toiselle paikkakunnalle?
Joskus vaan puuduttaa ja tuntuu, että kohtahan tässä näivettyy tähän "tekemättömyyteen" (ihan niinku kolmessa muksussa ja kodissa ei nyt hommaa sinänsä olis ihan riittävästi...)
Rutiinien rikkominen on meidän perheessä rankkaa hommaa. Keskimmäinen on erityislapsi, jolle rutiinit on tosi tärkeitä ja kaikki extra pitää valmistella huolella, ettei mee hulinaksi.
Lähipiirissä ei hirveesti muita kotiäitejä ole, enkä jostain syystä ole oikein ystäviä tuolta kerhoistakaan löytänyt. Saahan siellä seuraa, mutta siihen se jääkin.
Ennen lapsia mä olin aktiivijäsen kahdessa eri yhdistyksessä, onnistuin pääsääntöisesti tekemään koulutehtävät ajoissa (käytännön ala, ei tenttejä), hoitamaan kaksi koiraa ja jopa treenaamaan niiden kanssa, kävin välillä keikkatöissä ja toimin aktiivisena opiskelijatutorina koko opiskeluajan. Ja harrastin sit loppuajan... Kotia nt ei tarvinnut kauheasti hoitaa, kun enhän mä ikinä siellä ollut.
Vielä esikoisen synnyttyä meno ei hirveästi himmannut ja mä käytin omiin harrasteisiin kaikki päikkäriajat sun muut. Suhattiin tytön kanssa milloin missäkin ja viihdytiin kotosalla suhteellisen vähän. Mut esikoisen kanssa nyt oli helppo mennäkin.
Sit toppas. Ja musta tuli kokoaikainen kotiäiti. 5 vuotta sitten. Joskus tympii. Paljon. Mut ehkä tää taas tästä. Jos sitä taas joku päivä jaksais organisoida jotain muutakin kun sitä samaa leikkipuistoa...
Kun lähdin töihin. Oi niin ihanaa saada muuta ajateltavaa ja itsetunnon kohotusta. Sitten saatan jaksaa aivan uudella innolla lasten kanssa puistoon esim.
Itse järjestän itselleni vapaan viikonlopun pari- kolme kertaa vuodessa. Joko laitan miehen ja lapset reissuun, tai lähden itse vaikkapa mökille (vanhempieni).
Näissä viikonlopuissa on niin luksusta elää vain itselleen. On huimaa ottaa viinilasillinen ja katsoa kelloa, että siellä ne iltahulinat on nyt pahimmillaan, loikoilla sohvalla ja katsella telkkaria ihan rauhassa. Tai lähteä ulos ihan itsekseen pukematta yhden yhtä lasta mukaan.
Nämä viikonloput asettavat asiat myös tärkeysjärjestykseen, vaikka ihana viikonloppu on takana sunnuntaisin on jotenkin helpotus palata arkeen, ikävä on ehtinyt tulla sitä hulinan täyttämää perhe-elämää.
Kokeilepa!
avoimessa yliopistossa!