Kauanko kestää sopeutua opiskelijana uuteen ympäristöön, saada ystäviä esim.?

Lounaalla mentiin yhdessä syömään parin tytön kanssa ja jo heti yliopiston päätteeksi päätettiin yhdessä lähteä kaupungille. Eli ekana opiskelupäivänä.



Ja sitten oli se pienryhmä, joku isompi opiskelija neuvoo ja näyttää paikat ja kokoonnutaan vapaa-ajalla yhdessä. Itse kun olin tutorina, niin kutsuin koko ryhmän meille illaksi paistamaan pizzoja jne. Se on tarkoitettu, että tutustutaan edes johonkuhun.



Ne muutkin on muualta muuttaneita. :)

Ekalla opiskelupaikkakunnalla en oikein onnistunut saamaan ystäviä. Olin 20-vuotias, koulukiusaamisen takia valtavan arka ja epävarma. En myöskään pitänyt opiskelemastani alasta.



Toiselle paikkakunnalle muuttaessani olin 24 ja päässyt eroon nuoruuden epävarmuudesta. Sain nopeasti ystäviä, joiden kanssa pidän edelleen ystäviä. Kaipaan usein tuolle paikkakunnalle ja harmittaa, että jouduin muuttamaan pois.

Olen muuttanut kaksi kertaa opiskelemaan. Kummallakin kertaa paikkakunta oli sama, mutta kummallakaan kerralla minulla ei ollut juuri muita tuttuja seudulla kuin kiireinen veljeni ja pari etäistä sukulaista.



Ensimmäisellä kerralla olin ammattikoululainen. Tulin paikkakunnalle, koska vastaavaa linjaa ei ollut silloisella kotipaikkakunnallani. Lisäksi suhteet äitiini olivat niin tulehtuneet, että halusin kunnolla etäisyyttä. Minua helpotti se että tunsin kaupungin ja osasin liikkua keskustassa.



Kyllä siinä muutama viikko kului, ennen kuin siitä koulun porukasta alkoi löytyä kavereita vapaa-ajallekin. Sanoisin että puoli vuotta meni, ennen kuin arki sujui.



Toisella kerralla tiesin hiukan mitä odottaa. Sillä kertaa aloitin yliopisto-opinnot. Lähdin heti mukaan opiskelijarientoihin juuri siksi, ettei tarvitsisi venyä kämpällä yksin.



Se, kauanko kestää sopeutua, riippuu siitä, millaiseen opiskelijayhteisöön menet. Kannattaa olla aktiivinen. Jos sinulla on jokin harrastus, niin sen parista voit myös löytää mukavia porukoita. Kotipaikkakunnallekin kannattaa reissailla alkuvaiheessa usein, vaikka se maksaisikin. Yksinäisyys voi koetella opiskelun alkuvaiheessa ja joillekin siitä koituu varteenotettavia ongelmia.



Samoin kannattaa varata aikaa siihen kaupunkiin tutustumiseen. Kuljeskella hiukan keskustan ulkopuolellakin katselemassa, mitä sieltä löytyy. Pääosinhan keskustan ulkopuolelta löytyy lähiöitä, pientaloauleita ja jotakin teollisuutta, mutta aina joskus voi löytää vaikka kauniin puiston tai rannan tms. Suosituimmat kohteet tietenkin löytää netistä, mutta kun meitä ihmisiä on niin monenlaisia.



Siitä se lähtee =) Jos aluksi tuntuu yksinäiseltä niin kannattaa muistaa, että niin tuntuu monesta muustakin. Aikanaan se helpottaa, kestääpi se sitten viikon tai puoli vuotta. Minun mielestäni tärkeintä on se, että on hiukan varautunut ja miettinyt, mitä itse voisi tehdä asialle.

Kiitos ihanasta kerotmuksestasi ja kannustavista sanoistasi. Niin, ehkä se ajan kanssa menee eikä hetkessä"

Yksi juttu vielä...



En tiedä taipumuksiasi, mutta varoittaisin alkoholinkäytöstä. Jos olet nuori ja muuttamassa pois vanhempiesi luota, on tietenkin kiva kun on vapaus. Ei tarvitse selitellä tulemisia eikä menemisiä. Mutta nyt olet ihan itse vastuussa tulemisista ja menemisistä.



Baarista kyllä löytää seuraa, se on varma. Mutta väitän että parempaa ja kestävämpää seuraa saat jostakin sellaisesta porukasta, jonka toiminta ei perustu alkoholinkäyttöön. Sinällään en paheksu kohtuullista bilettämistä, mutta pidän tärkeänä että sitä juomahommaa harrastetaan etukäteen edes jotenkin tutussa ryhmässä.

ihan henkilöstä. Itse sain opiskeluaikana vain yhden kaverin, siihen meni pari vuotta.

Jos muutat lukioon tai ammattikouluun pienelle paikkakunnalle jossa muut tuntevat toisensa, alku voi olla hankalaa. Yliopistoon ja ammattikorkeakouluihin useimmiten suurin osa on muuttanut muualta tai vaikka olisivatkin kotipaikkakunnallaan niin eivät ainakaan tunne toisiaan ja silloin tutustuminen on helpompaa kun kaikki ovat samassa tilanteessa ja tarvitsevat kavereita.



Paljon riippuu myös omasta aktiivisuudestasi. Ota itse aktiivisesti kontaktia ihmisiin tai jos sinua pyydetään mukaan, älä ainakaan aluksi kieltäydy vaikka ei aina huvittaisikaan lähteä. Nimittäin jos joku kieltäytyy toistuvasti seurasta, häntä ei kohta enää pyydetä mukaan.