Liian tungettelevat vanhemmat (lapsen kaverilla). Miten suhtaudutte?

mutta tuntisin oloni äärimmäisen kiusaantuneeksi. En ole missään olosuhteissa tilivelvollinen vieraalle ihmiselle työllisyystilanteestani, omastani tai perheenjäsenten terveydestä tai yhtään mistään muustakaan. En myöskään ole ilmainen autokuski tai lastenhoitaja.



Ottaisin kyllä korrektisti mutta tiukasti välimatkaa moiseen.

Mä en ainakaan kehtaa kysellä miltään hyvän päivän tuttavalta tollasia. Enkä kyllä pyytele palveluksiakaan.

Kevätlukukaudella tämä lapsi oli meillä useammankin kerran kylässä, mutta lastani ei kutsuttu kaverille yhden yhtä kertaa. Muita lapsia luokalta heillä kyllä kävi. En tiedä miksi pitää tupata, jos ei sitten aidosti kiinnosta kuitenkaan.

t. ap

mutta tuntisin oloni äärimmäisen kiusaantuneeksi. En ole missään olosuhteissa tilivelvollinen vieraalle ihmiselle työllisyystilanteestani, omastani tai perheenjäsenten terveydestä tai yhtään mistään muustakaan. En myöskään ole ilmainen autokuski tai lastenhoitaja.

Ottaisin kyllä korrektisti mutta tiukasti välimatkaa moiseen.

Itse olen lasten pitemmällä asuvia kavereita pyytänyt. Koen outona jos mun pitäisi tyrkyttää lasta jonnekin että voitteko nyt ottaa Matin teille huomenna iltapäiväks kun se niin haluaa.



Ei kai se niin voi olla että aina meille? Lisäksi tuntuu hitusen erikoiselta että mun pitäis jotenkin panostaa jatkuvasti johonkin kuskailuun. Meillä on monta lasta, ja ajattelen että saavat itse hoidella kaverisuhteitaan. Noin pääsääntöisesti.



ap.

Eivät ymmärrä rajaa oman ja toisten asioiden välillä. Osoittaa kyllä jonkinmoista tilannetajun puutetta mielestäni.

Mm. työtilanteesta, miksi olet työttömänä, koska ajattelit mennä töihin?

miksi lapsi oli pois koulusta? (kuuli jotain huhuja ja haluaa meidän selityksen)

voitko hakea Teemun koulusta kun mä en pääse?

voisko Teemu tulla iltapäiväksi teille hoitoon kun on sovittu tapaaminen jne?

voisko Teemu tulla teille leikkimään kun se niin haluais? jne.

Vain kaksi ekaa tuntuu hieman oudoilta, mutta nämä kolme muuta on kyllä ihan normaalia. Miksi apua ei saisi pyytää, jos sitä tarvii? Ainahan voi sitten kertoa, jos ei sovi.. Ja jos se muksu ei itse osaa sanoa, että tahtois tulla leikkimään tms. Ja siitäkin voi kieltäytyä jos ei käy...

Jos lapsi olisi ollut poissa koulusta, voisin hyvin kysäistä, onko teidän Teemu ollut kipeänä. Jos siihen ei haluttaisi antaa selitystä niin en tietenkään alkaisi sen enempää utelemaan.



Kyydin ja hoidon pyytäminen satunnaisesti on ihan ok, sehän tarkoittaa sitä, että sinäkin voit pyytää hoitoa tarvittaessa. Ja ainahan voi kieltäytyä, jos ei sovi.



Tietysti se on outoa, jos hoito ja kyydittelyt on kovin yksipuolista ja vierailut myös.



Ehkä tämä äiti haluaa aidosti tutustua sinuun ja kenties saada uudia ystäviä myös itselleen. Mutta jos alkaa tuntua siltä,e ttä sinua hyväksikäytetään ja hoidetetaan lasta sinulla liikaa, niin laita ihmeessä stoppi touhulle. Aina voi kieltäytyä.

Miksi apua ei saisi pyytää, jos sitä tarvii? Ainahan voi sitten kertoa, jos ei sovi.. Ja jos se muksu ei itse osaa sanoa, että tahtois tulla leikkimään tms. Ja siitäkin voi kieltäytyä jos ei käy...

Siis jos asuvat kuitenkin pidemmän matkan päässä toisistaan niin miksi se vanhempi ei voi pyytää jotain joka asuu samalla suunnalla?

Ja jos lapset ovat kuitenkin kavereita niin miksei se lapsi kysy kaveriltaan että voiko tulla käymään? Näin meidän lasten kaverit ainakin tekevät. Lapsi sitten kysyy minulta että käykö vai ei.

Meillä oli yksi samantyylinen utelija tuttavissa ja aina hänelle piti tehdä palveluksia ja jos pyysi jotain takaisin, aina oli jotain kiirettä tms.

No kerran kun hän taas uteli ensin minun yksityisasioista ja sen jälkeen lapseni koulunkäynnistä (ja se koulu-utelu ei ollut mitään yleistä vaan olisi pitänyt kertoa käytösnumerot ja jos oli jotain ongelmia, kuten matikan kanssa, se olisi pitänyt kertoa hänelle yksityiskohtaisesti) sanoin hänelle että koen hänen kysymykset todella tungetteleviksi. Hänpä sitten suuttui ja tokaisi että ei tuollaisen roskasakin kanssa voi olla väleissä.

Kiitin häntä ja pyysin poistumaan kodistani.

Tee testi. Kysele häneltä samanlaisia kysymyksiä ja tarkkaile miten reagoi. Se saattaa selvittää että onko hän vain luonteeltaan avoin..

Mutta kyllä mullakin jossain kohdin se uteliaisuuden sietokyky ylittyy, ja silloin otan välimatkaa.



Ja vaikka yleistä onkin, että kyläilyissä vuorotellaan, niin ei sen välttämättä niin tarvi mennä. Oon huomannut, että on myös ihmisiä, jotka ovat tuomassa lasta leikkimään / hoitoon, mutta eivät koskaan ota meidän lapsia luokseen. Enkä mä kyllä todellakaan ala työntämään lapsia minnekään, minne niitä ei toivota. Mutta jos lapset tulee toimeen keskenään, niin kyllä meille saa tulla. Ei kaikessa tarvi niin pikkumaisesti huolehtia vuorottelusta. Pääasia, että lapsilla on leikkikavereita. Ja tuo teidän muutama kerta keväässä ei oo edes liikaa. Eri asia, jos se lapsi olisi teillä pari kertaa viikossa säännöllisesti, niin se olisi jo hyväksikäyttömeininkiä.

tuttavan ja lapsen kaverin vanhemman välillä? Eli millä tavalla pitää olla tutustunut toiseen, että voi kysyä jotain henkilökohtaista? Ehkä he eivät ymmärrä, että olette rajanneet heidät tuttavapiiristä pois, ja heillä ei ole oikeutta keskustella teidän kanssanne "henkilökohtaisista" asioista.

Sillon mun mielestä ei olla vielä niin hyviä tuttuja et alkaisin uteleen jotain henk.koht. juttuja kuten just töistä tai sairaslomista.

Jos ei vierailla toisten kodeissa puolin tai toisin.

tuttavan ja lapsen kaverin vanhemman välillä? Eli millä tavalla pitää olla tutustunut toiseen, että voi kysyä jotain henkilökohtaista? Ehkä he eivät ymmärrä, että olette rajanneet heidät tuttavapiiristä pois, ja heillä ei ole oikeutta keskustella teidän kanssanne "henkilökohtaisista" asioista.

Tietty omista jutuista voi avautua vaikka ukko mustalaiselle jos siihen tuntee tarvetta, mut toiselta ei voi kysellä ihan mitä vaan. Antaa aika hönön vaikutelman.

tuttavan ja lapsen kaverin vanhemman välillä? Eli millä tavalla pitää olla tutustunut toiseen, että voi kysyä jotain henkilökohtaista?

Että onko toinen valmis avautumaan henkilökohtaisista asioista? Ja onko niistä tarpeen puhua? Jossain koulun käytävällä?

Mä luulen että aika monia ei kiinnostaisi, ei ainakaan Etelä-Suomessa jossa ollaan pidättyväisempiä muutenkin.

Pitää olla jonkinlainen ystävä toisen kans. Muuten keskustelua vain yleisemmistä asioista.

Tietty omista jutuista voi avautua vaikka ukko mustalaiselle jos siihen tuntee tarvetta, mut toiselta ei voi kysellä ihan mitä vaan. Antaa aika hönön vaikutelman.

tuttavan ja lapsen kaverin vanhemman välillä? Eli millä tavalla pitää olla tutustunut toiseen, että voi kysyä jotain henkilökohtaista?

miten te olette ystävystyneet kenenkään kanssa? Ilmeisesti ette ole, ellette ymmärrä sitäkään, että uppo-oudonkin ihmisen kanssa voi ystävystyä. Indeed harvoja me tunnemme syntymästämme saakka. Mutta tietenkin joillain on niin tiukat kriteerit tuttavuuksien suhteen ja haluttomuus solmia uusia tuttavuuksia, että toisen "henkilökohtainen" (oletko löytänyt töitä) kysymys saa pasmat aivan sekaisin.

Sillon mun mielestä ei olla vielä niin hyviä tuttuja et alkaisin uteleen jotain henk.koht. juttuja kuten just töistä tai sairaslomista.

Jos ei vierailla toisten kodeissa puolin tai toisin.

tuttavan ja lapsen kaverin vanhemman välillä? Eli millä tavalla pitää olla tutustunut toiseen, että voi kysyä jotain henkilökohtaista? Ehkä he eivät ymmärrä, että olette rajanneet heidät tuttavapiiristä pois, ja heillä ei ole oikeutta keskustella teidän kanssanne "henkilökohtaisista" asioista.

juttelet muusta paitsi mistään henkilökohtaisista asiosta?

Voiko olla, että niillä toisilla vanhemmilla (tai siis sillä vanhemmalla, jonka kans oot jutellu) on jotain ongelmia kotona, esim. alkoholismia? Jos heidän koti on sellainen, ettei sinne viitsi pyytää vieraita ja haluavat välillä lapsenkin sieltä pois muualle leikkimään. Ehkä sitä itseensäkin hävettää, et joutuu kysymään apua. Ehkä se vanhempi koittaa ystävystyä ja olla sosiaalinen, mut ei oikein osaa valita sanojaan.

miten te olette ystävystyneet kenenkään kanssa? Ilmeisesti ette ole, ellette ymmärrä sitäkään, että uppo-oudonkin ihmisen kanssa voi ystävystyä. Indeed harvoja me tunnemme syntymästämme saakka. Mutta tietenkin joillain on niin tiukat kriteerit tuttavuuksien suhteen ja haluttomuus solmia uusia tuttavuuksia, että toisen "henkilökohtainen" (oletko löytänyt töitä) kysymys saa pasmat aivan sekaisin.

Ystävystymiseen vaaditaan useita vuosia. Kaikki kun eivät luota siihen uppo-outoon ihmiseen silmänräpäyksessä (kuten tässä nyt annat ymmärtää), eikä halua kertoa asioitaan eteenpäin. En minäkään työtilanteestani tai lapseni poissaolo syistä lärpätä jokaisen puolitutun kanssa.

Tuttavuus on eri asia kuin ystävyys.

Kuten tuolla joku sanoikin, tuollainen ylenpalttinen kyselijä antaa itsestään vähän "hömelön" kuvan. Jos muutaman tapaamisen jälkeen utelee hirveästi tulee sellainen olo että hän kertoo ne asiat eteenpäin.

Ja minulle on aivan sama jos vaikka kertoisin jollekin tutulle että aion juoda päivän aikana 10 litraa maitoa, se ei ole sen tutun asia kertoa eteenpäin.

Ja vielä: Ystäväni ovat todella värikästä porukkaa ja minulla ei ole mitenkään tarkat kriteerit tuttavuuksien suhteen, en vain yksinkertaisesti suuremmaksi osin tule toimeen naisväestön kanssa. Useimmat lasten kavereiden äideistä ovat sellaisia hölöttäjiä ja juoruilijoita, etten kerro heille mitään mikä liittyy meidän perheeseen.

Ja enpä ole muuten vastannut sukulaisillenikaan kun ovat työpaikasta udelleet. Yleensä kun vastaus on ollut ei niin tulee se pään kallistus ja lause "kyllä sitä varmasti jostain löytyy.".. Huoh..

Aika erikoinen ajattelumaailma sulla. Jutella voi ihmisen kanssa muutenkin olematta utelias. Eiköhän se ystävyys ole vähän kahden kauppaa.

Tämän koulukaverin vanhemmat puhuvat myös omat ja toisten asiat kovaan ääneen koulun käytävillä. Ihan puolitutuille luokkakavereiden vanhemmille avautuvat lähes kaikesta ihan nolouteen asti. Olen kuullut kuinka siellä puhuvat kaikkien asioita ympäri ämpäri, niin ettei hirveästi kiinnosta alkaa sen läheisempää "ystävyyteen" tämän pariskunnan kanssa.

Lisäksi erilaisten palvelusten pyytäminen tämän tästä on höhlää, etenkin kun heidän tilanteensa lapsen koulusta hakemisten ja muiden suhteen on helpompi kuin meidän, koska meillä on monta pientä lasta.

ap.

miten te olette ystävystyneet kenenkään kanssa? Ilmeisesti ette ole, ellette ymmärrä sitäkään, että uppo-oudonkin ihmisen kanssa voi ystävystyä. Indeed harvoja me tunnemme syntymästämme saakka. Mutta tietenkin joillain on niin tiukat kriteerit tuttavuuksien suhteen ja haluttomuus solmia uusia tuttavuuksia, että toisen "henkilökohtainen" (oletko löytänyt töitä) kysymys saa pasmat aivan sekaisin.

Tämä luokkakamun äiti sanoi, että me ei olle niin rikkaita että mä voisin olla kotona.

Tämän sanoi kun mainitsin etten ole tällä hetkellä töissä. Kuten en olekaan, kun olen työttömänä. Jos tuo on jonkun mielestä korrektia käytöstä niin...Luuleeko että olen rikas kun olen työttömänä kotona.



ap.