Gallup: Jos sinulla tulisi tänään ero, millaisen sopimuksen tekisit lasten tapaamisoikeuksista.

joka toinen viikonloppu ja yksi arkivierailu viikossa. Meni läpi ilman riitaa.



Olen nainen.

siis tämä niin, että minä olen lähivanhempi.



Ja lisään vielä, että miehelle on tuottanut joskus vaikeuksia tavata lapsiaan niinkään usein. Nykyisin sujuu joten kuten.

esikoiselle 2 yötä/vko, vaikka joka toinen vkl ja sitten joka toinen viikko viikolla. Vähintään tuo, ikää 6 ja isä supertärkeä.



Kuopus voisi olla joka viikko maksimissaan yhden yön isällään esikoisen mukana. Ikää 7kk, joten enemmän tarvii vielä mua.

Olen lasten äiti ja lapsia 4.

Antaisin riemusta kiljuen lapset isälle ja muuttaisin vähintään 500 km päähän ;)

Todennäköisesti erotessamme mies muuttaisi isänsä luokse peritalon toiseen puolikkaaseen, joka melko lähellä.



Niinä aamuina, jolloin minä menen aiemmin töihin, lapset olisivat isällään ja toisinpäin. Menisi varmaan siten että kolme arkipäivää isällä ja kaksi äidillä, vaihto päiväkodista haettaessa. Viikonloput puoliksi menojen mukaan.



Vanhempi lapsi olisi ehkä enemmän minun luona, nuorempi enemmän isän luona.



On kyllä melko absurdi tilanne, en voisi kuvitellakaan että me erottais.

en siis itse kestäisi olla lapsestani erossa eikä kyllä miehenikään siis lapsen isä. Joten emme eroa. Kestän mielummin tämän "suhteen" mihin ei siis sisälly väkivaltaa, juopottelua, pettämistä mutta ei myöskään hellyyttä (satunnaista seksiä kyllä), keskusteluja (syvällisiä), tai muuta mitä haluaisin....

Lapsemme takia emme eroa, hän on se joka saa meidät hymyilemään, olemaan riitelemättä, olemaan yhdessä! Ja voihan se olla että löydämme vielä sen yhteisen kipinänkin, jolloin rakkaus roihahtaa :-)

Paperille on kirjattu, että lapset (3 kpl:tta) ovat isällään joka toinen viikonloppu, kuukauden kesällä, ja juhlapyhät vuorotellen jommalla kummalla. Tämä paperiversio varmuuden vuoksi sovittu, mikäli nykyinen käytäntö ei jossain vaiheessa toimi...



Käytännössä lapset kuitenkin ovat isällään aina kun se on mahdollista, minä siis olen lähivanhempi.



Asummee lähekkäin, ja vanhempien menojen ja töiden mukaan on sovittu lasten katsomiset.

Vanhin siis ekaluokkalainen, joten jos toinen töissä/muuta, täytyy sopia, kumpi on lasten kanssa, kun ei voi oikein vielä yksinkään jättää.



Niin ja se tärkein juttu tietysti, lapset ovat saaneet myös mennä silloin toisen vanhemman luokse, kun ovat itse halunneet, mikäli isä ei ole ollut esim. töissä illalla, silloin kun lapsi on halunnut mennä.

Antaisin riemusta kiljuen lapset isälle ja muuttaisin vähintään 500 km päähän ;)

Paperille on kirjattu, että lapset (3 kpl:tta) ovat isällään joka toinen viikonloppu, kuukauden kesällä, ja juhlapyhät vuorotellen jommalla kummalla. Tämä paperiversio varmuuden vuoksi sovittu, mikäli nykyinen käytäntö ei jossain vaiheessa toimi... Käytännössä lapset kuitenkin ovat isällään aina kun se on mahdollista, minä siis olen lähivanhempi. Asummee lähekkäin, ja vanhempien menojen ja töiden mukaan on sovittu lasten katsomiset. Vanhin siis ekaluokkalainen, joten jos toinen töissä/muuta, täytyy sopia, kumpi on lasten kanssa, kun ei voi oikein vielä yksinkään jättää. Niin ja se tärkein juttu tietysti, lapset ovat saaneet myös mennä silloin toisen vanhemman luokse, kun ovat itse halunneet, mikäli isä ei ole ollut esim. töissä illalla, silloin kun lapsi on halunnut mennä.

, että lapsi ns. jäisi minulle. Luulen, että mies suostuisi tähän. Tosin lapsi vasta 1v.

Sitten siitä varmaan niin, että pyrkisimme asumaan mahd. lähekkäin, joten lapsi voisi olla periaatteessa kummalla vaan, milloin vaan. Kaverillani on tämä periaate, ja se toimii heillä tosi hyvin. Olemme mieheni kanssa puhuneet, että mitä järkevä ehdotus.

- en ikinä voisi ajatella kuukautta ilman lapsia! Mutta meillä esikoisella harrastus useamman kerran viikossa, minulla vuorotyö (teen pari pitkää päivää viikossa, muuten vapaalla), joten kyllä noita arkikuvioitakin tarvitsisi miettiä. En usko, että mies jäisi tänne yksin, vaikka nyt viihtyykin yli kaiken. Hän muuttaisi varmasti Helsinkiin...



Onneksi ei ole tuollaisia tarpeita nyt oikeasti!

Jos on, ei voi kun hattua nostaa kaikille!



Voisin siis ajatella mieheni suostuvan tuollaiseen silloin, jos olisi yksin, mutta entäs jos kuvioissa olisi uusi nainen... Olisikohan se sitten enää aamanlaista?

ei olla tehty sopimusta lasten tapaamisesta.



Sovimme niistä aina tilanteen mukaan. Olen siis lähivanhempi ja periaatteessa lapset ovat isällä viikonloppuisin ja hänen lomillaan. Jos kuitenkin haluan pitää lapset joskus viikonloppuna itse, se onnistuu. Ja jos hän haluaa joskus lapset viikolla, sekin onnistuu. Juhlapyhät yms. sovimme aina kun ne ovat ajankohtaisia.



Kertaakaan ei ole tarvinnut näistä riidellä.



Jos nyxästä tulisi ero, toivoisin toki asian sujuvan yhtä jouhevasti.

Mulla muutaman kuukauden ikäinen vauva sekä 3 ja 5 -vuotiaat. Ehkä niin, että isommat olisivat isällään perjantaista maanantaiaamuun joka toinen viikonloppu. Vauva voisi olla yhden yön kerrallaan.



Mies voisi myös tavata lapsia kohtuu vapaasti arkisin esim. harrastusteni ajan tai kuljettaa isompia harrastuksiin jne.

ja käytännössä lapset tapaisivat isäänsä niin paljon kuin suinkin pystyisivät. Tästä on jo sovittukin.

ja käytännössä lapset tapaisivat isäänsä niin paljon kuin suinkin pystyisivät. Tästä on jo sovittukin.

viikko ja viikko systeemi edes läpi, koska esikoisella on lievä ADHD ja kaikki siirtymätilanteet lisää levottomuutta, ei olisi hyvästä hänelle. Varmaan joka toinen viikonloppu, ja yksi arki-ilta viikossa. Joka toinen jouluaatto, joka toinen hiihtoloma, varmaan vanhemman tai lapsen syntymäpäivänä ja kesä varmaan jaettaisiin 5 viikkoa ja 5 viikkoa koulujen alkuun asti.

Minä olisin vkl-äiti.

Periaatteessa viikko-viikko systeemi, mutta asuttaisiin niin lähekkäin että lapset voisivat käydä vapaasti kummankin luona. Yöpyisivät siis vuoroviikoin.

Sitten kun ovat selkeästi isompia, voisi muuttaa vähän kauemmaksikin, kun lapset voisivat kulkea bussilla tms.



Olen nainen.