Lue keskustelun säännöt.
Lapsia vaiko ei…..
17.08.2010 |
Avopuolisoni ei halua lapsia. Tämän hän ilmoitti jo suhteemme alussa ja kysyi minun omaa mielipidettä lapsista. Ei minulla silloin ollut mitään halua saada lapsia. Nyt olen joutunut miettimään asiaa uudestaan. Mieheni mielipide ei ole muuttunut, mutta itse en ole enää niin varma omasta päätöksestäni. En saa selvää itsestäni mitä haluan, koska lapsien haluaminen tarkoittaisi eroa ihanasta avopuolisostani. Muuten meillä menee siis hyvin ja olen onnellinen hänen kanssaan.
Olen miettinyt onko hänen ehdottomuutensa asiaa kohtaan saanut minut haluamaan lapsia - siis että haluan lapsia koska se on jotain mikä minulta nyt kielletään. Toki myös muut asiat vaikuttavat: ympärillä olevat ystävät tekevät lapsia, yhteiskunnan painostus ”normaalista elämästä”, oma biologinen kello (olen 32v) sekä parisuhde ihmisen kanssa jota rakastaa.
Nyt yritän saada itsestäni selvää haluanko oikeasti lapsia vai voinko olla onnellinen ilman lapsia. En halua kymmenen vuoden kuluttua katua päätöstäni. Mutta en halua tehdä lapsia myöskään ”varalta” etten katuisi niiden tekemättömyyttä.
Jos haluan lapsia, minun on erottava miehestäni. Löydettävä uusi mies, jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja joka myös haluaa lapsia. Ja kuinka monta vuotta tuohonkin menisi. Ja voihan olla etten edes voi saada lapsia…..
Olen solmussa.
Onko ketään muuta joka painiskelee saman asian kanssa tai ihmisiä jotka tehtyään lapsia voivat todeta (ei välttämättä ääneen) että elämä ilman lapsiakin olisi ollut onnellista?
Kommentit (5)
Älä tee lapsia. Nauti elosta ja olosta miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei miehesi halua lapsia?
Minä kai tekisin niin, että jos oikein kovasti haluaisin lapsia, eroaisin miehestä ja tekisin lapsen yksin tai mahdollisen uuden miehen kanssa.
Olet jo aika vanha äidiksi, jos joudut nyt etsimään uuden miehen ja seukkaamaan ja sitten asumaan yhdessä ja vasta sitten yrittämään lasta. eli vauhtia mietintään!
lapset on lopulta hirmuisen iso asia. Itse painin samaisen asian kanssa vuosi sitten, mutta muista syistä. Lopulta rohkenin. Ei niiltä lapsilta voi mitään odottaa, joten ainahan se on tavallaan lapsen "varalle", jos sen haluaakin. Eihän kukaan voi tietää etukäteen, että onko se lapsen hoito niin kivaa, kuin on etukäteen miettinyt. Mutta sen voin sanoa, että jos olisin tiennyt itse mitä lapsen saaminen on, niin minä olisin kyllä ollut harmissani, jos olisi jäänyt tekemättä. Jos siis olisin vaikka saanut päivän viettää henkilönä, joka nyt olen.
Mitä parisuhteeseen tulee. Se muuttuu varmasti. Elämä ylipäätään muuttuu.
Olen jo 45-vuotias, joten ei ole enää sitä "kyllä se mieli siitä muuttuu" -korttia vedettäväksi. Päätimme mieheni kanssa että meille ei tule lapsia (naimisissa 15 vuotta). Meillä on yhteensä 4 kummilasta, lisäksi muita sisarustemme ja ystäviemme lapsia joita rakastamme kovasti ja joiden kanssa vietämme paljon aikaa. Me vain emme halunneet lapsia itsellemme.
Omasta puolestani voin sanoa, että jos et ole varma halustasi saada lasta, älä tee sitä. Sinulla on kuitenkin vielä muutamia vuosia aikaa harkita asiaa, ja miehesikin saattaa muuttaa mieltänsä. Ja jos ei, elämä ilman lapsia voi olla hyvin rikasta ja antoisaa, voi nauttia rakkaasta aviopuolisostaan ja läheisistä lapsista. Meille tämä ratkaisu on ollut ehdottomasti oikea. Toivottavasti pääset sinulle sopivaan ratkaisuun!
Itselläni on kolme lasta.
Mieheni oli aluksi sitä mieltä, ettei haluaisi enää lapsia (hänellä yksi aiemmasta liitosta) ja minulle oli itsestään selvää, että HALUAN!
Aikani miehelleni asiasta ILMAN painostusta juttelin, en siis uhannut jättää, mutten luvannut ikuista rakkauttakaan... huoh (jälkeenpäin ajateltuna ehkä siis hieman painostinkin).
Mieheni alkoi pehmenemään asian kanssa. Saimme esikoisemme, jonka jälkeen mieheni oli se, joka lapsia halusi! Nyt siis onnellinen kolmen pojan äiti =)