Miten olette ratkaisseet kaipuun säpinään arjen harmauttamassa parisuhteessa?

Minulle on tullut lapsen kasvettua vauvaiästä ulos joku kolmenkympin villitys tai mikä lie. Käyn mielelläni juhlimassa ja nautin vierailta miehiltä saadusta huomiosta. Yhden kanssa oli vähän enemmänkin sutinaa, mikä palautti minut maan pinnalle. Minulla on rakastettava puoliso ja kaikin puolin mahtava perhe. Niitä kuplivia tunteita en kuitenkaan kotona koe. Uskon etten ole ajatusteni ja tuntemusteni kanssa yksin. Miten te tämän yhtälön ratkaisette?