Onko sinulla läheistä/tuttua joka sairastaa pakko-oireista häiriötä? Rasittaako sairaus sinua?

Kai se nyt sairautta kantavalle itselleen on kaikkein raskain ja kamalin taakka kantaa. Kellekään en toivoisi, se on helvetillinen kärsimys. Tällähetkellä sairaus kyllä hyvin hiljakseen, mutta kroonisena niitä huonompia aikoja tulee aina välillä, kun kovasti stressiä, isoja elämänmuutoksia jne.. Mies on jaksanut vierellä, vaikka en minä sitä kiellä etteikö se olisi pahimpina aikoina raskasta hänellekin. Katsoa voimattomana vierestä sitä loputonta tuskaa. Pelkoa joka ei millään hellitä, vaikka tekisi mitä, ja miten monta kertaa.

tuttavan järjetön kontrollointitarve niin monessa asiassa teki ystävyyssuhteesta hermojaraastavaa. Pakko suojella itseään ettei kuormitu liikaa.

Ei se ihminen itse ole paha jolla on sairaus, vaan se sairaus on paha. Syvä kärsimys ihmiselle itselleenkin. Ja sitten saa vielä muiden ihmisten vihan, halveksunnan ja ylenkatseen päälleen. Todella surullista. Eihän tuota kukaan itselleen tai kellekään halua.