lähihoitajat hoi :-)

ja näköjään ensimmainen vastaaja joka ei viihdy ammattissaan. Työhistoriaa 7v. kunnallisessa pk:ssa. Tykkään työstäni lasten parissa, en vain tykkää kunnan asettamista "paineista", epäkohdista jotka estävät minua tekemästä työtä niin hyvin kuin haluaisi jokaisen laspen yksilöllisen hoidon toteutumiseksi. En myöskään pidä palkastani.

Syynä työn raskaus kun sijaisia ei saada ja täytyy tehdä 2- jopa 3:n hlön työmäärä naurettavan surkealla palkalla!

valmistuin 38v.

Vanhusten palveluasuntolassa, huonokuntoisia vanhuksia hoidan, kesällä meillä ollut sijainen sanoi että muualla yhtä huonokuntoiset saavat maata kaiken päivää pyjamassa sängyssä. Me nostetaan ylös ja puetaan päivävaatteet päälle.



Jotain kertoo varmasti meidän työpaikan hengestä että 5v sitten ollut opiskelija kertoi kesällä työkaverilleni ettei ole vielä löytänyt yhtä hyvä henkistä työpaikkaa kuin meillä on/oli.



Pidän työstäni ja työpaikastani.

nyt olen sairaanhoitajana. Viihdyn työssä tosi hyvin. En halunnut jäädä lähäriksi, koska tykkään lääkkeistä ja laitteista ja sh:na on enemmän vastuuta ja itsenäistä työtä.

Valmistuin nyt keväällä ja tällä hetkellä työskentelen ajanvarauksessa.

Sihteerin hommat kiinnosti paljon, ja oon kyllä ollut tyytyväinen.



Sairaanhoitajaksi en haluakaan (koska en koe omakseni noita hoitotoimenpiteitä jne.)

yo-pohjaiselta linjalta, suuntaavat opinnot olivat lapsi,- nuoriso- ja perhetyö. Olin aluksi päiväkodissa, en viihtynyt, samat syyt kun tuolla jollakin aiemmalla vastaajalla. Mutta viimeiset 10 vuotta olen työskennellyt lastenkuntoutuksen parissa yksityisellä ja viihdyn todella.

Työskentelen kotihoidossa. Tykkään.



Valmistuttuani lähihoitajaksi hain suoraan DIAK:un ja olisin valmistunut sosionomiksi, mutta opiskelu oli ihan liian tutkimuspainotteista.



Ammatilliset asiat oli ihan samoja, kuin hoitajaopinnoissa. Koulun kesken jättämiseen vaikutti kyllä muitakin syitä.



Nyt tehtyäni työtä useamman vuoden, en ole kertaakaan katunut päätöstä. Perustyö ihmisten kanssa on se, mitä mä haluan tehdä.



Se että mummut ja papat saa mahdollisimman hyvät viimeiset vuodet ja olla omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista (ja haluavat).



Yksinäisyys on yksi iso asia, mihin me hoitajat ei pystytä tarpeeksi hyvin vastaamaan.



Työtä saa kehittää joka päivä.



Muistisairaiden kanssa työskentely on haastavaa, kiinnostavaa ja vaatii luovuutta. Huumorinkukka kukkii joka päivä.



Henki työpaikalla on joskus hyvä ja joskus huonompi. Riippuu ihan meistä muijista. ;o)

Työskennellyt sekä psykiatrisella puolella että lastensuojelussa. Työmahdollisuudet lähes loputtomat. Avopuoli, laitospuoli, ikäryhmä vauvasta vaariin.

Valmistuin lähäriksi. Suuntauduin lapsiin ja nuoriin ja töille en ole koskaan sanonut ei. Olen tehnyt töitä, vanhusten, lasten ja kehitysvammaisten parissa. Koko aikana olen ollut noin 3 kk työttömänä ja olen todella viihtynyt työssäni.



Joulukuussa valmistun sairaanhoitajaksi. Koluun lähdin kun tuli olo että tahdon opiskella lisää. Pitkään mietin että olenko enemmän lähäri vai sairaanhoitaja. Mutta se sisäinen sh. on myös löytynyt nyt opiskelujen edetessä. Pidän tosi paljon perushoidosta ja potilastatyöstä. Mutta olen myös löytänyt paljon uusia ulottuvuuksia koulun kautta.

ja mukavaa kuulla että tykkäätte työstänne.

Pidän työstäni ja meillä ainakin kiva työporukka ja ihanat hammaslääkärit. Kunnallisella puolella tällä hetkelllä ainakin toistaiseksi. =)

Ihana ilmapiiri, hyvä työporukka. Kaikille on aikaa ja aina voi lähteä tyytyväisenä kotiin toisin kuin esim. vanhusten hoidosta, jolloin tuntee riittämättömyyttä ja työ on liukuhihnameininkiä.

Hyvä henki, Pohjois-Helsinki sijainti. Ei ajatuksissa jatkokouluttautua. Yllättävän paljon voi johtajasta riippua työpaikan henki, yleensä kuitenkin ryhmän sisäinen dynamiikka ja kemiat ratkaisee enemmän.

Työskentelen kehitysvammaisten lasten (alle 18v) parissa. Valmistuin v. 2001 ja tämä on neljäs työpaikkani, tässä olen ollut nyt 4,5v. Sitä ennen olin vanhuspuolella pienessä, kodinomaisessa, 24/7 valvotussa yksikössä hetken, sitten päiväkodissa 3-5-vuotiaiden ryhmässä 4v ajan ja viimeksi 2kk sairaalan vuodeosastolla, jonka koin äärimmäisen raskaana ja minulle sopimattomana paikkana.



Nykyiseen työpaikkaani olen tosi tyytyväinen. Työ itsessään ihanaa ja palkitsevaa. Työtoverit yhtä lukuunottamatta aivan ihania (ja tämä yksi on jatkuvasti sairaslomalla, joten vähänpä häntä enää näkeekään.)



Minulla on nyt 3-vuorotyö, mikä sopii hyvin. Yleensä meillä on viikossa yksi ilta-aamu pari ja lisäksi 3 iltaa tai 3 aamua. Mutta saattaa vaihdellakin. Yövuorot sattuu 3-4 vkon välein ja niitä tehdään joko 2+2 (välissä 1 vapaa) tai 3 putkeen. Pidän vuorotyöstä, tosin 4 iltavuoron viikot ovat raskaita. Mutta vastaavasti yleensä seuraavalla viikolla on sitten vain 1 ilta.



Olen joskus miettinyt, että jatkaisin sosionomiksi, mutta enpä ole ainakaan vielä innostunut. Sairaanhoitajaksi en halua.

ja työskentelen koulunkäyntiavustajana erityislasten parissa. Työuraa takana 5 vuotta. Työpaikkana kaupungin erityiskoulu. Työaika 35 tuntia/viikko ja palkka on todella pieni. Mutta lapset ovat ihania!!! heni työpaikalla vaihtelee. Paljon naisia niin sen tietää mitä se on. Kuitenkin viihdyn työssäni.