Lue keskustelun säännöt.
Tuli mieleen tuosta "opettaja ei suostunut..."-ketjusta, että
16.08.2010 |
miksi aina sanotaan että lasten ei ole hyvä ns. "nyhjätä saman kaverin kanssa kokoajan"??
Mitä siitä on haittaa?
Itse olen "nyhjännyt saman kaverin kanssa" koko koulun ajan, eskarista ysille asti. Oltiin kun paita ja peppu. Eskarissa pikkukylässä meitä ei edes ollut kun me kaksi. Ykkösluokalla meitä oli 3. Siitä eteenpäin n.15-20 lasta. Ja me oltiin aina parhaat kaverit. Oltiin toki väleissä kaikkien kanssa mutta niin tiiviisti parhaat kaverit että ei siihen oikein muita mahtunut. Meillä oli myös alemmalta luokalta 2-luokalta lähtien 2 tyttöä mukana meidän porukassa toisinaan, mutta eivät siis olleet samalla luokalla.
ja meillekin sitä aina opettajat koitti sanoa että pitäisi olla muidenkin kanssa tmv... En koskaan käsittänyt että MIKSI? Kun ei me varsinaisesti ketään syrjitty, oltiin vain hiljaisia etupulpetin kympin tyttöjä joita ei muiden seura suuremmin kiinnostanut. Minä tosin seurustelin kuutosluokalta ysiluokan loppuun asti saman pojan kanssa, että sen verran oli muitakin läheisempiä kavereita. Asuttiin kuitenkin sen ystäväni kanssa sen verran (n.20km) kaukana toisistamme ja koulun jälkeen oltiin yhteyksissä lähinnä puhelimilla ja kesäisin kirjeillä.
Ysiluokalta lähdettiin sitten eri suuntiin, minä muutin kotoa 700km päähän ja ystäväni jäi kotipaikan pikkulukioon. Ollaan edelleen kavereita, vaikka välimatkaa on edelleen, tällä hetkellä noin 500km. Ystäväni on yliopistossa ja minä työelämässä.
Mutta mitä haittaa meille siis on ollut siitä että olemme olleet koko peruskouluaikamme erottamattomat ystävykset? Emme tosin ole mitään erityisen sosiaalisia ihmisiä edelleenkään, ja varsinkin minulla joka nyt asun yli 900km päässä kotiseudultani, ei ole täällä oikeastaan ystäviä. Lähinnä mieheni ja lapseni ja työnantajani joiden kanssa juttelen päivittäin. Mutta en myöskään mitään erityisempää ystäväpiiriä kaipaa, minulle riittää hyvin tämä erittäin läheinen, kaukana asuva ystäväni, 4v nuorempi pikkusiskoni joka hänkin kaukana, sekä muutama muu kaukana asuva kaveri. Heitä tapaan n. 1-2krt vuodessa.
Olenko nyt siis tosi outo?
Ja tämä siis tuli mieleen tuosta ketjusta, missä ap:n lapsen opettaja ei suostunut siirtämään ystävyksiä samaan eskariryhmään, kun olisivat mielellään samalta suunnalta kävelleet yhdessä kouluun yms.
Kommentit (10)
Mustakin ap:n kysymys on mielenkiintoinen.
Itse kuljin läpi peruskoulun ilman yhtään ystävää. Eikä se ollut mikään mukava taival. Joka luokalla on useampi lapsi jolla ei ole yhtään ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos alat jokaisen mieliksi tekemään, on se loputon loru. Meillä oli opettaja, joka ei suostunut laittamaan kaksosia samalle luokalle.
en ihmetellyt sinänsä sitä että miksi se opettaja ei suostunut siihen vaihtoon siinä toisessa ketjussa, sitä olisin ihmetellyt siinä ketjussa.
Uuden ketjun avasin siksi koska siinäkin ketjussa hoettiin tätä: Ei ole hyväksi jos "nyhjää saman kaverin kanssa kokoajan", ja minä en hoksaa että mitä haittaa siitä on?
Itse koen ainakin sen ihan plussana että minulla oli läpi koko peruskoulun yksi luotettava ja läheinen ystävä, ja sen että meitä ei väkisin erotettu vaikka tuollaistakin em. kommenttia opettajilta joskus kuuli.
ap
ehkä soitto rehtorille auttaa? tai koulutoimeen.. ;)
en jaksanut lukea pötkötekstiä kunnolla:(
Haitta on siinä,että nykymaailmassa on pakko osata (useimmiten) olla vieraiden ihmisten seurassa.
Paremmin oppii sosiaalisia taitoja ja se helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista, kun ei ole se tuttu turvallinen paras kamu koko ajan johon turvautua.
Hyvän ystävän kanssa ei haittaa se mitään vaikka ei olisikaan samalla luokalla tai ryhmässä. Hyvän ystävän kanssa voi myös olla samalla luokalla ilman, että tarvitsee koko ajan nyhjätä yhdesä.
mutta tarkoitin sitä, että esim. lapseni on parhaan ystävänsä kanssa samalla luokalla, mutta eivät lähellekään aina siellä yhdessä ole.
Eikä se ystävyyttä miksikään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että kyse on esim. vuorovaikutustaitojen karttumisesta siinä suhteessa, että kun tekee asioita erilaisten ihmisten kanssa, oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja se on yleensä tulevaisuuden kannalta tärkeä taito. Myös ryhmässä toimiminen on tärkeä taito elämässä, jos sen taitaa, voi monet tilanteet olla helpompia itselleen.
Aina voi myös käydä niin, että esim. se ainoa kaveri muuttaa toiselle paikkakunnalle ja lapsi jää täysin yksin. Tämänkin vuoksi olisi hyvä että olisi jonkinlaiset kaverisuhteet luotuna myös toisiin lapsiin/johonkin toiseenkin lapseen.
Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla sosiaalisia seuramiehiä/-naisia, mutta ei sos.taitojen harjoittelusta haittaakaan ole.
Sanon aina 6v. pojalleni, että kannattaa hankkia monta kaveria.
Vain tyhmä on vain yhden kaverin varassa ja lasta pitää kannustaa hankkimaan useampia kavereita.
Tässä syyt:
Kaveri voi muuttaa,
kaveri voi löytää toisen kaverin ja omasi jää yksin,
lapset kasvaa ja voivat huomata, että en haluakkaan olla enään tuon kanssa.
Vanhemmat voi olla este kaveruudelle. Eivät päästä lastasi kotiisi ja kaikki on vain teidän varassa.
Lisäksi ei ole kiva, että se ainut kaveri on esim. koko kesän jossain lomalla.
Oma kuopukseni on 6v. ja toivon hänen saavan ainakin 5 kaveria. Nyt hänellä on kaksi kaveria ja toinen jäämässä pois, koska vanhemmat on jarruna, kun pojilla on iso ikäero.
Ei pidä koskaan jäädä ainakaan yhden varaan, koska jos sen menettää, niin jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että kyse on esim. vuorovaikutustaitojen karttumisesta siinä suhteessa, että kun tekee asioita erilaisten ihmisten kanssa, oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja se on yleensä tulevaisuuden kannalta tärkeä taito. Myös ryhmässä toimiminen on tärkeä taito elämässä, jos sen taitaa, voi monet tilanteet olla helpompia itselleen. Aina voi myös käydä niin, että esim. se ainoa kaveri muuttaa toiselle paikkakunnalle ja lapsi jää täysin yksin. Tämänkin vuoksi olisi hyvä että olisi jonkinlaiset kaverisuhteet luotuna myös toisiin lapsiin/johonkin toiseenkin lapseen. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla sosiaalisia seuramiehiä/-naisia, mutta ei sos.taitojen harjoittelusta haittaakaan ole.
mutta kun se kuitenkin onnistuu, niin miksi silti niin usein opettajat koittavat erottaa näitä tiiviitä ystävyyssuhteita? Itse vain jotenkin muistan sen niin kauhean inhottavana kun jotkut opettajat tahallaan laittoivat minut ja ystäväni eri ryhmiin ryhmätöissä ja osa koitti jopa saada meidät istumaan eri puolille luokkaa. Ja tämä siis vaikka olimme tosiaan kilttejä oppilaita emmekä supisseet tunneilla ja numeromme olivat ysejä ja kýmppejä.
Sitten aina muistan yhden mukavan sijaisen joka järjestystä vaihdettaessa piti meidät yksikkönä ja kun arvottiin paikkoja kirjoitti jopa nimemme samalle lapulle. :D Tämä saattoi toki johtua myös siitä ettei hän muistanut koskaan kumpi oli kumpi...
Jotenkin vaan sellainen pakottaminen ystävystymään ihmisten kanssa joista ei välitä, jotka kyllä tuntee, kun vuosia on oltu samassa luokassa, mutta ei kiinnosta heidän seuransa niin on minusta outoa.
Ja ihan ihmisiä siis minusta ja ystävästänikin kasvoi ja lähdimme omille teillemme ysiltä, vaikka ystävyys olikin siihen asti ollut hyvin tiivis.
ap
Tosin ystävyyssuhteet ovat käsittääkseni erilaisia tytöillä ja pojilla, mutta...
Tässä syyt:
Kaveri voi muuttaa
Ap: tämä on toki ihan hyvä syy, mutta itse olisin kyllä siinä tilanteessa jäänyt yksin jos ystäväni olisi muuttanut. Koska tunsin kyllä muut luokaltani, mutta he eivät olleet ystäviäni siksi koska jutut ja kemiat eivät kohdanneet. Ei heistä olisi ystäviäni tullut vaikka olisin kuinka yrittänyt alusta asti koska olimme liian erilaisia. Kavereina ihan ok, ja toki heidän kanssa oltiin väleissä ja juteltiin, mutta ystävyys on eri asia.
kaveri voi löytää toisen kaverin ja omasi jää yksin
Ap: Jos ystävykset ovat kuin paita ja peppu, noin harvemmin käy.
lapset kasvaa ja voivat huomata, että en haluakkaan olla enään tuon kanssa.
Ap: sama kuin ed.
Vanhemmat voi olla este kaveruudelle. Eivät päästä lastasi kotiisi ja kaikki on vain teidän varassa.
Ap: Itse maalta kotoisin olevana meillä ei näitä vierailuja paljon harrastettu. Itse asuin siellä koulun suunnalla enemmän niin se paras ystäväni kävi meillä koko ystävyytemme aikana ehkä sen 20 kertaa korkeintaan. Minä en ole IKINÄ käynyt ystäväni kotona. En siis sen 10 vuoden aikana KERTAAKAAN. Ei se ystävyyttämme estänyt. Tosin se etten heillä käynyt ei johtunut ystäväni vanhemmista, äiti on mukava ihminen, isää en koskaan ole tavannut. Vaikka yhdessä siis ovat ystäväni vanhemmat yhä.
Lisäksi ei ole kiva, että se ainut kaveri on esim. koko kesän jossain lomalla.
Ap: kesäisin emme nähneet koskaan. Kirjoittelimme pitkiä kirjeitä. En tosin nähnyt muitakaan kavereitani kesäisin. Kaikki asuivat niin kaukana. Poikaystäväni asui samassa kylässä kanssani joten häntä näin myös kesäisin.
Mutta noista argumenteistasi päättelen kyllä ihan senkin että ehkä olen kasvanut niin erilaisessa ympäristössä siellä keskellä metsää että en ihan näe asioita samalla tavalla kuin suurin osa?
ap
jos alat jokaisen mieliksi tekemään, on se loputon loru.
Meillä oli opettaja, joka ei suostunut laittamaan kaksosia samalle luokalle.