Miettikääpä lihomisen matematiikaa. (laskennallisesti)

kahta ruokalusikallista öljyä.

Eihän se lihominen toki paljoa ylimääräistä vaadi päivässä, mutta kaksi ruokalusikallista öljyä?

-ei itsekään normaalipainoinen-

Ja ihan hyvä esimerkki olikin.

kahta ruokalusikallista öljyä.

Eihän se lihominen toki paljoa ylimääräistä vaadi päivässä, mutta kaksi ruokalusikallista öljyä?

-ei itsekään normaalipainoinen-

ei ap

Ei 50kg tule ihan vahingossa. Minulla ainakin tuo 40kg on tullut vähitellen. 4kg vuodessa. Kymmenessä vuodessa 40kg. Välillä laihdun 10-20kg, ja sitten taas kerään sen takaisin vähitellen.



ap, joka ei hörpi öljyä pullosta, mutta ruokaa tasan sen verran, että ei näköjään enää liho eikä laihdu enempää.

Sehän siinä niin pirullista onkin, että kun niitä kiloja kertyy pikkuhiljaa. Ei ne vahingossa tosiaankaan kerry, mutta ensin tulee pari kiloa, sitten taas pari, kohta onkin tullut 10 kiloa, sitten 20 kiloa, 30:n jälkeen ei enää jaksa edes välittää... Surullista.



Ja tosiaan, välillä saa tippumaan toistakymmentä kiloa, jotka sitten tulevat korkojen kera takaisin.



Ei kivaa...

ettei kasviöljyjä kannata jättää kokonaan pois.



Monen ongelma on vääränlainen rasva, syödään kovia rasvoja liikaa, mutta liian vähän kasviöljyjä. Siis joku muu rasva kuin se kasviöljy kannattaa jättää pois.

Ortoreksia on eri asia kuin laihtuminen järkevästi.

eivät kalkata kun painoa on kertynyt esim. 10 kg lisää? Miksi jo siinä vaiheessa ei ihminen ala raivokkaasti taistella kiloja vastaan, kun urakka on vielä siedettävä?



Itse lihosin noin 5 kg lasten jälkeen, kun säännöllinen lenkkeily (koiran kanssa 1-2 h / päivä) jäi vähiin ja muukin rankka urheilu väheni. Syiä tähän on ollut paljon... ei niistä sen enempää, mutta tosiaan teen kaikkeni, että kiloja ei tulisi lisää! Pari vuotta on mennyt nykyisessä painossa, mutta työtä sekin vaatii - puhumattakaan että ei lisää tulisi.

on asetettava jokin kipuraja, joka ei saa ylittyä. Ja jos se ylittyy, on laihdutettava. Mulla se on 55kg. Sen isompana en tod kestä olla.

Syöminen on samanlainen riippuvuus hankalana kuin alkoholismi. Kyllä sen seuraukset tietää, mutta laihduttaminen vaatii itsekuria, tahtoa, kykyä... Minä olen selvästi riippuvainen syömisen tuomasta hyvästä olosta. Endorfiinihyökyjä siitäkin saa.



Ensimmäistä viittä kiloa vastaan voi taistella raivokkaasti sen vuoden jälkeen, mutta ehkä puhti loppuu kun on masentunut tms. Kun plakkarissa on 20kg, tiputtaa -10kg. Ja taas palaa pikkuhiljaa väärille raiteille.



Kun kasassa on +40, voi onnistua tiputtamaan vaikka -15kg, mutta koko määrä tuntuu ihan tosi vaikealta. Kokeilepa normaalipainoisena tiputtaa se 15kg. Laihduttaminen on kieltäytymistä VUOSIEN ajan, joka päivä. Herkkuja ja viiniä notkuvan pöydän ääressä pitää osata sanoa aina ei.

ylipainoisen taas ei ole.

Tottakai laihduttaminen on kieltäytymistä, ei vain vuosien vaan LOPPUELÄMÄN ajan. Elämä on valintoja, se on totuus tässkin

kuin laihan. Täytyy jaksaa vuodesta toiseen syödä paljon vähemmän kuin keho kokonsa puolesta tarvitsisi pysyäkseen yllä.



Jos ei ole ollut koskaan lihava ja laihduttanut paljon, ei voi oikeasti tietää miltä se tuntuu.

eivät kalkata kun painoa on kertynyt esim. 10 kg lisää? Miksi jo siinä vaiheessa ei ihminen ala raivokkaasti taistella kiloja vastaan, kun urakka on vielä siedettävä?

Ja se sana on LIHOIN, argh!

se on ihan huuhaata

Täytyy sietää sitä, että elimistö saa vähemmän kuin tarvitsee pysyäkseen yllä. Se on nälkää. Eri asia onko näläntunnetta.

Täytyy sietää sitä, että elimistö saa vähemmän kuin tarvitsee pysyäkseen yllä. Se on nälkää. Eri asia onko näläntunnetta.

Älä ihmeessä laihduta, se tuntuu olevan aivan ylivoimaista ydinfysiikkaa ja äärettömän epämukavaa muutenkin

Eipä minualla toisaalta ole mitään lisättävää tähän aiheeseen, eli hyviä öitä.

"lihoa" - "lihoin"

"lihota" - "lihosin"

"lihoa" - "lihoin"

"lihota" - "lihosin"

se 270 ylimääräistä kaloria päivässä lihottaa ihmisen tiettyyn pisteeseen ja sitten lihominen pysähtyy, koska painon lisääntyessä myös peruskulutus kasvaa.



Eli kymjmenien kilojen ylipaino voi tosiaan kertyä vähitellen mutta kyllä se syöminenkin siinä samalla lisääntyy, ehkä sekin huomaamatta ja vähitellen.



Mutta tsemppiä kaikille ylipainoisille jotta oppisitte painonhallintaa. Mä juuri luin Patrick Borgin kirjan (nimeä en muista) josta jäi mieleen mm. se, että kun joku kertoo laihduttaneensa vaikkapa 30 kg, hän ei automaattisesti kehu että vau, hienoa, vaan kysyy et miltä laihdutus tuntui? Jos laihdutus oli ikävää kituuttamista niin huonompi juttu, koska yleensä tällaisen laidutukse jälkeen lipsutaan ennemmin tai myöhemmin entisiin tottumuksiin ja lihotaan takaisin.



Sen sijaan jo laihduttamisen täytyy tuntua hyvältä eli silloin opitaan se oikea tapa syödä ja elää jota on tarkoitus noudattaa loppuelämä. Vain näin saavutettu paino voidaan pitää koska ei kukaan jaksa taistella loppuelämäänsä. No, joku tietty jaksaa mutta...