Raivopäinen tokaluokkalainen, väsähtänyt äiti ja koulusta ei mitään apua

siis ei saa tukiopetusta? Miksi pelkää erityisopea?

olen kuullut asiasta muualtakin, joten se ei ole pelkästään oman lapsen herkkyyttä. Perhetuttu, jolla on yhteyksiä kouluun kertoi, että koulussa kyllä tiedetään tämä, mutta koulu on aika aseeton ja odottaa vain, että hän lähtee eläkkeelle.



Pahinta on, että tämä kaikki on vaikuttanut jo lapsen itsetuntoon, ja hän pelkää jäävänsä luokalleen.



ap

Joka ikinen päivä mä käyn taas koulua uudestaan!



Tukiopetusta ei kuulemma edes tarvitse, ja totta, ei tämä tyhmä ole, vaan ei osaa vieläkään sujuvasti lukea, on lukihäiriö, joten mitään ei voi olettaa ja antaa toimia itselleen.



Ja kirjat lentää usein edelleen.



Tästä en voi systätä vastuuta kuitenkaan koululle, en edes ymmärrä miksi, olisi koulun vastuu?

Onko tyly, painostaa, tiuskii?Vaatii liikaa?

suuttuu jos ei osaa lukea jotain tai kirjoittaa. Lapselle se on niin herkkä paikka, että ottaa todella helposti itseensä.



Vaikuttaa hyvin huumorintajuttomalta ja empatiakyvyttömältä sekä työhönsä kyllästyneeltä mitä olen ymmärtänyt.



Lapsi purskahti itkuu useamman kerran pelkästä pelosta kun kesällä luimme kirjoja. Nyt lukeminen sujuu aika hyvin, mutta keskittymiskyvyn takia lapsi on pihalla koko ajan kuin lintulauta.



ap

vaatisin saada tukiopetusta sellaiselta henkilöltä, joka osaa työnsä ja osaa opettaa lapsia. Nythän tilanne on luultavasti se, että koko koulun lukihäiriöiset lapset kärsivät samasta tilanteesta. Ja silloin koulu ei täytä funktiotaan eli opeta. Niitäkin, jotka eivät ole yhtä lahjakkaita kuin muut.

Jos lähellä on jokin opettajia kouluttava oppilaitos, niin voisit yrittää palkata sieltä opettajaksi opiskelevan tekemään lapsesi kanssa läksyjä ainakin pari kertaa viikossa.



Ja erityisopettaja voisi ainakin antaa sinulle vinkkejä siitä, miten eri asioita lapsen kanssa voi harjoitella, jos tukiopetus ei onnistu.

poikani kanssa läksyistä joka jumalan ilta lähes kolme vuotta.



Aluksi poikani piti itseään tyhmänä ja pelkäsi jäävänsä luokalle. Opettajakin oli huolissaan ja suhtautui penseästi poikani kykyihin selviytyä koulunkäynnistä.



Lukemaan hän oppi jonkun verran muita myöhemmin. Kirjoittaminen takkuili vielä kolmannella luokalla.



Mielestäni poikani oli ja on älykäs poika. Uskoin häneen ja jaksoin tapella ja tahkota hänen kanssaan. Koska tunsin poikani, en antanut opettajan vähättelevän asenteen vaikuttaa.



Ja katso, ihme tapahtui! Kolmannella luokalla hän alkoi saada kokeista lähes ainoastaan kiitettäviä ja itsetunto nousi kohisten.



Nyt hän on neljännellä ja pitää lukemisesta(vihasi sitä vielä puoli vuotta sitten) ja ilmaisee itseään kirjoittamalla jo kohtuullisen taitavasti.



Tänä syksynä emme ole kertaakaan tapelleet läksyistä. Hän hoitaa ne jo kohtuullisen itsenäisesti(toki vielä täytyy hätyytellä läksyjen ääreen mutta takapuolen takana ei enää tarvitse istua). Alussa tapeltiin joka tavusta ja numerosta. Lähes verissäpäin ja jopa monta tuntia illassa..



Niin ja olen poikani ainoa huoltaja joten apuja hänen isältään en ole kasvatukseen saanut.



Ajattelin niin, että en anna hänen pilata tulevaisuuttaan vain siksi että läksyjä ei ole kiva lukea kun siinä joutuu näkemään vaivaa.. Piirtäminen, kavereiden kanssa hengailu ja pleikanpeluu esimerkiksi kun ovat paljon kivempaa ajanvietettä..

lapsi on kolmannella ja joudumme kovasti panostamaan hänen koulunkäyntiinsä. Mielestäni se olisi kyllä koulun tehtävä eikä meidän. Lapsemme ei viitsi tehdä läksyjä. Ope ei laita niitä sähköiseen reissuvihkoon, vaikka se olisi kätevä.



Lapsemme on huono kirjoittamaan. Teksti vilisee kirjoitusvirheitä. Noin joka toisessa sanassa on virhe. Lukeminen oli myös surkeaa, mutta se on parantunut nyt kesällä, kun olemme pakottaneet hänet lukemaan meille puoli tuntia ääneen päivässä. Laskeminen ei suju. Riitaa vaan tulee, kun pitäisi läksyt tehdä. Koulussa pitäisi tunnilla saada tehtyä se koulun osuus, mutta siitäkin on lähes kaikki tekemättä ja me joudutaan ne kotona valvomaan ja opettamaan.



Valitimme opelle kovasti tästä huonoudesta, mutta koulu ei tehnyt asialle yhtikäs mitään. Tukiopetusta tai erityisopella käyntiä ei järjestetty.



Ei mielestämme ole meidän vanhempien tehtävä opettaa lasta iltakaudet kotona. Aika kohtuuttomia vaaditaan.

Mene joskus seuraamaan kun lapsesi on erityisopettajan luokassa ja opetuksessa. Sovi asiasta etukäteen lapsesi kanssa ja ilmoita sitten erityisopettajalle, että haluaisit tulla seuraamaan opetusta jonakin päivänä. tUOLLOIN MYÖS SINULLA ON MAHDOLLISUUS KESKUSTELLA ASIASTA OPEN KANSSA...Hups...jäi sit noi kirjaimet isolle :)



Koettaisin tulea lasta siis myös muuten kuin auttamalla ja tahkoamalla läksyjä kotona. Jos kaupungissa on muitakin kouluja...viimeisenä vaihtoehtona ottaisin yhteyttä kaupungin koulutoimenjohtajaan ja koettaisin järjestää niin, että lapsesi saisi käydä tietyn tuntimäärän viikossa jossain toisessa koulussa ja toisella erityiopella. Kokeeksi vaikkapa kuukauden tai kahden ajan...sittenhän näet itsekin kuinka se lapseesi vaikuttaa ja kuinka hän itse suhtautuu toiseen erityisopettajaan.



Tsemppiä! Tee kaikkesi, että lapsesi saa riittävästi tukea koulutyöhönsä! Se on huolehdittava nyt ennen kuin jää liian suuria aukkoja oppimiseen...sitten on aina vain hankalampaa jatkaa opiskelua.

voin kuvitella hommasi. tsemppiä ihan älyttömästi ja voimia. Muista että lapsesi kiittää sinua joskus kun et jättänyt pulaan ja etsit apua.

palkitsemalla, ihan niin kuin koiriakin kouluttaessa.