Pyytäisitkö sinä kummiksi erittäin hyvän ystäväsi, joka

He ovat läsnä ihan eri tavalla. Itseäni ainaki tympäsi vähemmän tuttujen kysely voinnista yms. Enhän mie suinkaan sairas ollu. Oikeat ystävät eli sitä tavallista elämää kanssani. Eli pyytäisin.

lapsiste/raskauksista kiinnostunutta tyyppiä, joten tuskin kannattaa kumminhommiakaan tarjota?

Ei varmaankaan vähennä ystävyytenne arvoa jos ei ole sen tyyppinen ihminen, mutta hyvä ystävä, eikö?

Olin jo varma, että pyydän häntä kummiksi, mutta kun tuntuu ettei mitään kyselyä voinnistani tai vastaavaa niin alkaa ärsyttää toden teolla, minusta olisi edes kohteliasta huomioida toisen onnea.



En tosiaan tiedä olenko vain liian pikkumainen, mutta lisää mielipiteitä toivoisin.



AP

Kuitenkin joskus on?

mukana esikoisenikin elämässä ja hoitanut tätä aina tarvittaessa. Itselläänkin on kaksi lasta.



AP

oma äiti kysellyt kertaakaan kummassakaan odotuksessa kuinka voin, eikä onnitellut raskauksista tms, enkä ole nyt välejä poikki laittanut. Miksi ihmeessä pitäisi kysellä? Musta aina tuntuu, että ne kysymykset on jotenkin väkinäisiä, että tyyppi ei muuta keksi, sitten näkee mahan ja kysyy.

Aikuisilla ihmisillä on kaikenlaista omaa menoa ja murhetta. Ystäväsi on varmaankin tiennyt raskaudesta n. puoli vuotta (oletanko oikein?), eli kuitenkin melko lyhyen aikaa. Jos sinä aikana on omassa elämässä ollut jotain keskittymistä vaativaa, niin ei ehkä tule ajatelleeksi, että kaipaisit tukea. Ystävyyshän ei myöskään ole mikään yksisuuntainen tie, eli jos sinua jokin raskauteen liittyvä vaivaa/mietityttää, olisit itse voinut ottaa sen puheeksi.



Kun itse tapaan raskaana olevia ystäviäni, puhumme usein aivan muista jutuista kuin raskaudesta. Onhan se iso asia, mutta eivät kaikki halua puhua niistä asioista jatkuvasti tai avautua kavereille sen seitsemästä kivusta ja särystä.

Ehkä tosiaan olen turhan pikkumainen.



AP