Miksi lapsen kaverit mankuvat aina meille tekemään kaikkea kivaa?

Mistä lie johtuu, mutta 8-vuotiaan kaverit ovat keksineet tuppautua meille tekemään kaikenlaista. Olen antanut lasten rakentaa sisällä majaa, järjestää piknikejä, olemme virittäneet pihalle uima-allasta jne.



Kaverit eivät koskaan mangu minulta suoraan, vaan ovelasti lapseni kautta. Olen pari kertaa sattunut kuulemaan, että he kuiskivat tyttärelleni, mitä tämän pitää pyytää minulta. Jos sanon ei, kaverit antavat tytön korvaan uudet vuorosanat, jotta minä suostuisin heidän toiveisiinsa.



Toki meille saa tulla leikkimään, mutta on aika paksua hoitaa kinuaminen ovelasti minun lapseni kautta. Joudun sanomaan lapsille erittäin suoraan ja napakasti, jotta he uskovat, että esim. tietyllä hetkellä kyläily ei sovi.



Olenko ollut liian salliva, onko lapseni liian kiltti vai mistä tämä johtuu? Kerran satuin kuulemaan, että tyttöporukka kysyi toisen tytön äidiltä, pääsisikö heille tekemään majan patjoista. Äiti vastasi tähän "no ei todellakaan".



Tuli melkein sellainen olo, että minä olen Muumimamma, jonka kotiin Vilijonkan lapset tulevat leikkimään. Rajansa kaikella kuitenkin - ei meilläkään nyt koko aikaa ole avoimien ovien päivä.